Emma-gaala

Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille – Suomipunk 1977-1984 (2007)

“Nuoriamme viedään lujaa ja kovilla. Englantilainen punkrockyhtye Sex Pistols, nuortenlehtienkin rääväsuiseksi riiviölaumaksi nimeämä, on tulossa karjumaan Suomeen. – Niin että monet on konstit, millä lastemme viikkorahoja viedään –  vastineeksi on tarjolla rääväsuisen riiviölauman räkäistä raakkumista. Kenenköhän asia olisi estää moisten pääsy Suomeen – lastensuojelijoiden vai ympäristöhygieenikkojen?”   /Raija Forsström, Helsingin Sanomat 3.1.1978

Siitä se kaikki lähti. Punk oli rantautunut Suomeen. Me, jotka olemme syntyneet suomipunkin parhaiden vuosien toisella puolen, olemme saaneet tähän asti tyytyä vanhempiemme muisteluihin ja Wikipedian suppean tietotarjonnan selailuun. Toisinaan Yle on muistanut meitä näyttämällä arkiston helmiä ja myös harvinaisempaa uutta materiaalia, kuten dokumentin Kohu-63:n Amerikan kiertueesta. Ainakin omalla kohdallani kokonaiskuva suomipunkin varhaisvuosista on kuitenkin jäänyt sekavaksi, minkä takia koin Parasta lapsille -teoksen löytämisen hienona mahdollisuutena.

Parasta  lapsille -kirjaa on vaikea kuvailla yhtenä kulttuurikokemuksena, sillä en lukenut sitä yhdeltä istumalta. Se on toiminut tietosanakirjana, jonka pariin olen palannut yhä uudelleen. 420 sivuun on saatu mahdutettua useita vielä nykyäänkin suomalaisissa musiikkipiireissä vaikuttavia kuin hieman tuntemattomampiakin yhtyeitä. Ääneen ovat päässeet bändien ne jäsenet, joita julkisuudessa ei yleensä olla kuultu (mukana myös Korroosion entinen kitaristi, nykyinen iskelmälaulaja Joel Hallikainen!).

Jos saisin kertoa kirjan kirjoittajalle kiitokseni, mainitsisin varmasti, kuinka hienoa työtä hän on tehnyt kerätessään valtavan informaatiomäärän yksiin kansiin. On kivintä, kun joku jaksaa vielä tarjota parasta lapsille.