Emma-gaala

Bullet

25.-26.2.2010 Close-up Båten, Silja Line

Omat epäilykseni heräävät aina, kun tulokasyhtyettä verratan kuuluisaan, maailmanluokan bändiin. Bullet – Ruotsin AC/DC ei kuulosta hyvältä, varsinkaan kun yhtye vietti osan viime vuodesta australialaislegendan lämmittelybändinä. 80-luvun hard rockia soittavalla yhtyeellä saattaa löytyä samankaltaisuuksia eläkeikää lähentelevien kollegojensa kanssa, mutta kopioiksi heitä ei voi väittää. Kun nykyajan kokeilevassa kulttuuriympäristössä haluaa keksiä jotain uutta ja ennenkuulumatonta kuitenkin 80-luvun henkeä kunnioittaen, tuloksen on pakko olla joko nerokas tai epäonnistunut. Puritanistien mielipiteistä en tiedä, mutta omalla kohdallani Bullet toimii.

Close-Up Båten -risteily oli Close-Up Magasin -lehden järjestämä risteily, jossa yleisöä viihdytettiin kahden päivän ajan seitsemän bändin voimin. Risteilyn avaavalla Bulletilla oli paljon todisteltavaa, varsinkin kun roudaamista ei oltu pystytty aloittamaan ennen laivan tuloa maihin. Keikka alkoi kuitenkin ajallaan, ja veti lavan edustan ja starlight-yökerhon täyteen raskaamman musiikin ystäviä.

Itseäni miellyttävät sellaiset lavapersoonat, jotka osaavat ottaa yleisönsä hyvin. On aina mukavaa luoda katsekontakti artistiin tai huomata, että esiintyjät innostuvat yleisön laulaessa mukana. Bulletin esiintymisestä huomaa, että keikkojen näyttävyyteen on panostettu. Kahden kitaristin ja basistin tekemät koreografiat, instrumenttien kanssa heiluminen ja ympäri lavaa juoksentelu saavat ainakin naispuoliset fanit kikattamaan. Laulaja Hell Hoferin hillitympi esiintymistapa tasapainottaa kitaristien riehumista ja luo mielikuvan ehkä jopa isällisestä, hieman saarnaavastakin tavasta tuoda lyriikat yleisön luo. Yhtyeen esiintymisestä huokuu koko ajan tunne, että yleisö on se, ketä varten ollaan tultu esiintymään. Liika rokkikukkoilu on siis kuorittu pois bändin uskomattomista yhteistyökumppaneista huolimatta.

Koska toisessa kulttuuripassissa oli lupa keskittyä enemmän omaan kulttuurikokemukseen kuin pohtia esityksen tuotannollisia puolia, voin ilman tunnontuskia myöntää Bulletin olevan yksi suosikkiyhtyeistäni ja todeta, etten aio kritisoida esityksen mitään puolia. Skeptisimmät voivat väittää sen johtuvan mieltymyksestäni pitkähiuksisiin miehiin; todellisuudessa keikka vain teki minuun syvän vaikutuksen. On aina mukava huomata, että yleisön (eli minun) viihtyvyyteen on panostettu. Yleisö on kuitenkin se olennainen osa tuotantoketjua, joka maksaa muiden osien palkat ja varmistaa näin ketjun olemassaolon.