kulttuurisponsorointi koulun tuotannoissa
Vanhoja viikon oivalluksia lukiessani törmäsin kulttuurisponsorointia käsittelevään postaukseeni. Olin pohtinut, kuinka sponsoroiden hankinta tapahtuu käytännössä. Minua mietitytti myös pienibudjettisten koulun tuotantojen haluttuus sponsorimarkkinoilla – koulun tuotannoilla kun ei mielestäni ollut paljoakaan tarjottavaa rahallisten tai aineellisten avustusten vastikkeeksi.
Näin ensimmäistä kertaa harjoitustuotannossa toimittuani uskallan tuomita aiemmat oletukseni vääriksi. Pidin koulun tuotantojen suurimpana haasteena toisen osapuolen hyötyjen jäämistä niin vähäisiksi, että sponsorisuhde kävisi turhaksi. Nyt olen kuitenkin oppinut ajattelemaan asiaa toiseltakin kantilta – sponsorit haluavat tunnettuutta myös ei-mainonnallisissa yhtyksissä. Itse asiassa keskusteltuani koulun lyhytelokuvan ohjaavan opettajan kanssa sain kuulla, että esimerkiksi logon vilautteleminen eri asiayhteyksissä ei ole nykyään kovinkaan trendikästä. Uutena muotivirtauksena on tarjota elokuvan materiaalia sponsorin käyttöön – dvd-tallenteita yhteistyökumppaneille ja näytteenä yrityksen tuotteiden toimivuudesta käytännössä. Koulun tuotannoissa vastaavasti kuvauspaikka voi saada sponsorisuhteen vastineeksi kuvausrymän tekemän mainosvideon tai kahvila tunnettuutta opiskelijapiireissä.
Toinen minua jännittänyt asia oli sponsoreiden hankkiminen. Ennen ensimmäistä sponsorinhankintapuheluani pidin itseäni lähinnä kerjäläisenä, enkä uskonut kenenkään suostuvan ehdotuksiini. Sain katua kyynisyyttäni, kun taho toisensa jälkeen suostui ensiyrittämällä sponsoripyyntöihini. Kaikista ystävällisin tarjous tuli maanomistajalta, joka lupasi antaa vanhan puhelinkoppinsa kuvausryhmän käyttöön, ja olisi jopa ollut valmis antaa käyttää kotiaan kuvauspaikkana. Opin, että jo kärsivällisyys ja ystävällinen ääni langan toisessa päässä vievät sponsoreita havittelevan pitkälle.