Uusi Turkublogs.fi -sivustoPosts RSS Comments RSS

Archive for maaliskuu, 2016

Sosiaalihuoltoilmoitus ja ilmoitusvelvollisuus

Hei sinä ensihoidon ammattilainen!

Ottaako päähän käydä aina samojen asiakkaiden luona jatkuvasti? Oletko törmännyt työtehtävilläsi ensihoidon kuormittajiin puuttumatta asiaan millään tavalla? Oletko joskus tuntenut huolta potilaasi kyvystä pärjätä kotona ja kuljettanut hänet päivystyksen murheeksi ilman lääketieteellistä syytä? Vai jätitkö mahdollisesti muun avun tarpeessa olevan henkilön vain kotiin, miettimättä vaihtoehtoja sen enempää?

Jos vastasit kyllä, et ehkä ole kuullut sosiaalihuoltoilmoituksen mahdollisuudesta. Ensihoitajat ovat varmasti kuulleet puhuttavan ns. ”mummonsuojeluilmoituksesta” eli vanhuspalvelulain alaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan pärjäämättömästä ikäihmisestä tulee tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaiselle. Vuonna 2015 käyttöönotettiin uudistunut sosiaalihuoltolaki vastaamaan entistä paremmin edellä mainittuihin tarpeisiin.

”Jos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö, – – pelastuslaitoksen – – palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin.

Jos suostumusta ei voida saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii, 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden on tehtävä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta salassapitosäännösten estämättä viipymättä.”

Sosiaalihuoltoilmoituksen tekeminen ei katso potilaan ikää, toisin kuin ”mummonsuojeluilmoitus” tai lastensuojeluilmoitus. Huolen herätessä ilmoitus tehdään ensisijaisesti yhteistyössä potilaan kanssa. Mikäli potilaalta ei suostumusta saada ja hänellä havaitaan selvästi kykenemättömyys huolehtia itsestään, on ilmoitus tehtävä salassapitovelvollisuuden estämättä.

Uusi lakimuutos on tuonut myös muutoksia lastensuojeluilmoituksen osalta. Lapsesta tulee nyt sosiaalihuoltoilmoituksen nojalla tehdä ilmoitus jo aikaisemmin ja heppoisemmin perustein. Lastensuojelulain mukaisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen vaatii, tietyt kriteerit täyttyvät, kun taas sosiaalihuoltolaissa ilmoitusvelvollisuus syntyy heti, kun havaitaan tarve ehkäiseville palveluille.

Miksi sitten ensihoitajana käyttäisin arvokasta työaikaani 15 minuuttia enemmän ilmoituksen tekemiseen, varsinkin kun potilas ei välttämättä tarvitse ensihoidollisia toimenpiteitä? Useiden tutkimusten mukaan päivystys ja ensihoito ovat ruuhkautuneet viime vuosikymmenien aikana ja kuormittamisen taustalla olevat henkilöt ovat usein moniongelmaisia ja hyötyisivät usein enemmän muista, kuin somaattisen puolen terveyspalveluista. Sosiaalihuoltoilmoituksen perusteella sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä potilaaseen ja laatii potilaasta palveluntarpeen arvion, jonka avulla räätälöidään juuri hänen tarpeisiinsa sopivat palvelumallit ja ratkaisut.

Tulevaisuudessa potilaan saadessa tarpeisiinsa vastaavat palvelut ja oikeaa apua, on hän ehkä yksi henkilö vähemmän kuormittamaan ensihoitoa.

 

Ilmoituksen täyteistä kevättä toivottavat:

Joonas Reinikainen

Elisa Seurujärvi

Maija Viitamäki

 

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

2 responses so far

Sinivilkut liikenteessä

Poliisi, palomies, ensihoitaja

Edellä mainituista ensihoitajat ajavat eniten hälytysajoa. Hälytysajoneuvokolareista selvitysten mukaan noin 75%:ssa osapuolena on ambulanssi. Kuitenkin käytännön ajokoulutusta koulutuksen aikana saavat vain poliisit ja palomiehet. Vastavalmistuneen ensihoitajan ajokokemus on siis käytännössä olematonta, kun hän aloittaa ensimmäisessä työpaikassaan. Mitkä ovat siis vastavalmistuneen valmiudet ajaa hälytysajoa tai isoa pakettiautoa ylipäätään – varsinkin kun ollaan vastuussa usein myös potilaasta.

Ajotaito muodostuu pikkuhiljaa, vuosien työssä oppimisen kautta. Onko itseoppiminen kuitenkaan paras tapa oppia hälytysajoa? Esimerkiksi Englannissa ei pääse ajamaan ambulanssia, jos ei ole läpäissyt kolmen viikon standardoitua kurssia. Suomen Ensihoitoalan Liitto haluaisikin Suomeen hälytysajoneuvon kuljettajatutkinnon. Se sisältäisi teoriaa, ajokoulutusta ja ajokokeen. Oppilaitokset vastustavat tutkintoa, syynä tähän on raha tai ennemminkin sen puute. Rahassa halutaan siis säästää, mutta voidaanko kolareista seuraavaa inhimillistä kärsimystä mitata rahalla?

Itseopittua ambulanssin ajotaitoa ei voida edes verrata ammattilaisen antamaan ajokoulutukseen. Työpareilta kopioituihin ja itselle muodostuneisiin huonoihin tapoihin ei kiinnitetä huomiota, ja niitä ei kitketä ammattilaisen toimesta nykyisellään pois. Suurinta osaa ambulansseista saa kuljettaa B-ajokortilla, jonka voi suorittaa autokoulussa isoäidin pikku-Fiatilla. C-ajokortti antaa valmiudet isomman auton ajamiseen ja hallintaan. Kuitenkin C-korttia parempi vaihtoehto olisi esimerkiksi erillinen hälytysajoneuvon ajokortti, joka on Unkarissakin käytössä.

Ison auton käsittely vaatii taitoa; normaalissa ajossa, ambulanssin mittasuhteiden hahmottamisessa ja esimerkiksi parkkeerauksessa. Silti hälytysajossakaan pääpaino ei ole vain kolaroimatta kovaa ajamisessa. Ambulanssin kuljettaja ei saa omalla toiminnallaan aiheuttaa vaaraa muulle liikenteelle. Lisäksi tulee mahdollistaa auton hoitotilassa tapahtuva toiminta ajon aikana huomioiden sekä potilaan että hoitajien turvallisuus.

Hyvä toimintamalli voisi olla se, että ajokoulutus olisi laissa määrätty pakko. Opiskelija saisi ajokoulutusta jo osana opetusta, josta todisteena olisi edellä mainittu hälytysajoneuvon ajokortti. Tämän lisäksi työelämässä järjestettäisiin säännöllisin väliajoin ajokoulutusta – myös erikoistilanteissa kuten liukkaalla tai pimeässä.

Jonas Ahlgrén

Teemu Palkki

Jenni Pyörny

 

Ambulanssikuskeille eniten kolareita, vähiten ajokoulutusta. Keski-Uusimaa. 2014. Viitattu 18.3.2016. http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/244896-ambulanssikuskeille-eniten-kolareita-vahiten-ajokoulutusta

SaKa: Ambulansseille sattuu noin 115 liikennevahinkoa vuosittain – tässäkö syy. Talouselämä. 2014. Viitattu 18.3.2016. http://www.talouselama.fi/uutiset/saka-ambulansseille-sattuu-noin-115-liikennevahinkoa-vuosittain-tassako-syy-3460677

5 responses so far

Ei mitään simulaatioita olis?

Varmasti jokainen opiskelija löytää itsensä joskus pohdiskelemasta keinoja, jolla oma opiskelu voisi olla mielekkäämpää, tehokkaampaa, antoisampaa ja erilaista. Mitä hienoimpia ja villimpiä ideoita on aina helppo heittää ilmaan, mutta tänäpäivänä vastaan tulevat usein koulun resurssit ja RAHA.

Jokainen ensihoitajaopiskelija on varmasti simuloinut lukemattomia kertoja koulussa. ”Kenen vuoro on tänään leikkiä lääkäriä?”, ”tää potilas nyt menis leikisti kuville”, ”tältä olis nyt otettu labrat” – Kuulostaako tutulta? Eikö olisikin hienoa, jos pääsisi simuloimaan yhdessä eri alojen opiskelijoiden kanssa, niin että saisit itse toimia ensihoitajana/sairaanhoitajana, lääketieteenopiskelija toimisi lääkärinä, bioanalyytikko-opiskelija tulisi ottamaan labrat ja potilas vietäisiin oikeasti röntgenhoitajaopiskelijoiden luo kuville? No, mutta näinhän meillä Turussa on alettu toimia! Nostakaamme siis hattua Turun ammattikorkeakoululle ja Turun yliopiston lääketieteen tiedekunnalle; kiitos, että olette alkaneet tehdä yhteistyötä!

Ensihoitajat ovat työelämässään tekemisissä monien eri ammattiryhmien kanssa. Sairaalan ulkopuolella yhteistyötä tehdään niin poliisin, pelastusviranomaisten kuin myös sosiaaliviranomaisten kanssa. Kun ensihoitajat tuovat potilaan päivystyspoliklinikalle, vastaan tulee niin lääkäreitä, sairaanhoitajia, röntgenhoitajia, bioanalyytikkoja kuin lääkintävahtimestariakin. Niinpä on tärkeää, että yhteistyö eri toimijoiden välillä ei olisi aivan vierasta valmistumisen jälkeen.

Moniammatillista yhteistyötä ei opi kirjoista lukemalla, vaan osaaminen tulee kokemuksen kautta. Turun ammattikorkeakoulu onkin huomioinut tämän ensihoitajien koulutuksessa ja järjestänyt yhteisiä hoitotilanteiden simulaatioita yhdessä muiden ammattiryhmien opiskelijoiden kanssa osana opintojaksoja. Moniammatillinen simulaatio antaa kuvan omasta roolista osana isompaa kokonaisuutta. Simulaatioissa on opittu mm. huomioimaan ja kunnioittamaan muut ammattikunnat ja heitä kiinnostavat asiat potilaan hoidossa. Tämä mahdollistaa oleellisten tietojen toimittamista oikealle henkilölle, mikä vähentää kyseisen henkilön kuormitusta stressaavassa tilanteessa. Näin jokainen ammattiryhmän edustaja pystyy keskittymään omien resurssien täydelliseen hyödyntämiseen. Samalla pääsemme jakamaan osaamistamme.

Tiivistettynä voisi sanoa, että moniammatillinen yhteistyö rikastuttaa ja antaa uutta näkökulmaa omalle toiminnalle.

Kirjoittajat toivottavat lukijoilleen aurinkoista kevätpäivää ja ihanaa viikonloppua!

 

Alexandra Kaljunen

Tuomas Koivikko

Katariina Tervo

3 responses so far

”Koska aina ennenkin…” – Tabut ensihoidossa

Sokkipotilaan hoitoprotokolla, vuodelta 1964 (Karvonen & Karvonen. Keskikoulun terveyskirja):

1. Hänet asetetaan riisumatta makuulle jalat koholla ja peitetään lämpimästi (tarpeen vaatiessa voidaan käyttää lämminvesipulloja).

2. Hänelle annetaan lämmintä juomaa, esim teetä tai kahvia. Suositeltavaa on vesi, johon on sekoitettu 1tl ruokasuolaa ja 1 tl ruokasoodaa yhtä litraa kohti.

3. Annetaan kipuja lieventävää lääkettä esim aspiriinia tai amidopyriiniä.

Nykypäivänä sokkipotilaan hoitoprotokolla on hieman erilainen. Vanhat käytänteet ja toimintatavat muuttuvat ja uudistuvat jatkuvasti. Kaikki toiminta perustuu nykyisin tutkittuun tietoon. Kehitystä kuitenkin jarruttavat vanhanaikaiset/tutut tabut ja ajattelumallit. Systolen 1/2016 pääkirjoituksessa avattiin viisi tabua. Tämän artikkelin innoittamana päätimme kirjoittaa havaitsemistamme tabuista.

Tabu 1. Kohteeseen soittaminen on väärin. Systole 1/2016 pääkirjoituksessa kirjoitettiin kyseisestä tabusta seuraavasti: potilaalle soittaminen ennen kohteeseen menoa on laiskuutta. Matkapuhelimien yleistyessä ne aluksi kiellettiin ambulansseista. Perusteena oli, että sellaisellahan voi soittaa kohteeseen. – – Ensihoitaja voi usein saada todella hyödyllistä tietoa soittamalla kohteeseen. Tämä koskee varsinkin kiireetöntä tehtävää, joka voi olla taustoiltaan hyvinkin monimutkainen.

Kohteeseen soittaminen tulisi olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hätäkeskuksen antama tehtäväkoodi, mahdollisine lisätietoineen on hyvin suppea, jonka vuoksi moni asia voi jäädä huomaamatta ja potilasturvallisuus vaarantua. Etukäteen saadut lisätiedot auttavat suunnittelemaan toimintaa, jolloin potilaan hoitamisesta tulee systemaattisempaa.

Tabu 2. Ensihoitaja kuljettaa potilaan sairaalaan. Sairaalan ovet sulkeutuvat ensihoitajan poistuessa. Tilanne on ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Työdiagnoosille ei saada varmistusta. Potilaan hoitopolku on ensihoitajan osalta ohi.

Ammattiosaamisen kehittymisen kannalta, olisi tärkeää saada tietoa potilaan jatkosta. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi potilaan hoitokertomusta lukemalla jälkikäteen. Tarkoituksena ei ole tietenkään ”urkkia” potilaan henkilökohtaisia tietoja, vaan oppia potilaan oireiston ja oman toiminnan reflektion kautta. Ensihoitotilanteessa tehtyjen löydösten yhdistäminen lopulliseen sairaalassa tehtyyn diagnoosiin ja hoitoon kehittää ensihoitajan omaa havainnointi – ja päätöksentekokykyä. Nykyinen malli edustaa liukuhihnatyötä, potilas potilaan perään ja hoito päättyy sairaalan oville. Tulevaisuudessa tarvitaan virallinen reitti josta ensihoitaja voi katsoa oman työnsä tulokset ja kehittää omaa toimintaansa.

Tabu 3. Jokainen sairaanhoitopiiri tekee omat hoito-ohjeensa. Ambulanssit ja niiden varustelut ovat erilaisia. Ensihoitajienkin osaamisvaatimuksissakin on eroavaisuuksia. Tästä vastuussa ovat sairaanhoitopiirien omat ensihoitolääkärit.

Kaikki päätökset tulisi tehdä näyttöön perustuvaan tietoon pohjaten. Nykyisissä hoito-ohjeissa on liikaa eroavaisuuksia. Olisi parempi, jos Suomessa tehtäisiin yhteneväiset hoito-ohjeet ja toimintamallit kaikkien sairaanhoitopiirien yhteistyöllä. Potilaan sairaus ja kehon reaktio lääkkeeseen on lähtökohtaisesti sama (poikkeuksia lukuunottamatta), asui hän sitten Turussa tai Oulussa. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon riippumatta asuinpaikasta. Jos hyväksi hoidoksi on katsottu tietty toimintaprotokolla, miksei sitä noudatettaisi koko maassa?

 

Teemu Palkki

Maija Viitamäki

Reetta Pelkonen

3 responses so far

Väsyttääkö? Ensihoitajan jaksaminen työssä

Ensihoitajat tekevät eripituisia työvuoroja, aina kahdeksasta tunnista vuorokauden mittaisiin työvuoroihin. Tämän lisäksi esimerkiksi pitkissä siirtokuljetuksissa työvuorot voivat venyä hyvinkin pitkiksi, ilman kunnollisia taukoja.

Ensihoidossa keikat eivät jakaudu tasaisesti eri päiville, tai edes saman vuoron aikana. Jotkut päivät voivat olla hyvinkin rauhallisia, kun taas toisena päivänä keikkaa voi olla enemmän kuin tarpeeksi. Joskus joutuu ajamaan keikkaa putkeen tuntikausia, ilman lepoa tai taukoja. Valtioneuvoston asetuksen (1257/1992, muutos 1221/2007) 7 §:n mukaan ammattikuljettaja saa ajaa vuorokaudessa korkeintaan yhdeksän tuntia ja jokaisen 4,5 tunnin jälkeen tulee olla 45 minuutin pituinen tauko. Tätä säädöstä ei voida kuitenkaan soveltaa ensihoitoon. Ensihoitajat saattavat ajaa hyvinkin väsyneinä ja nälkäisinä pitkiä aikoja, ennen kuin pääsevät tauolle.

Ensihoidossa kaikki tauot sisältyvät työaikaan ja tauot pidetään juuri silloin, kun vain keikoilta ehditään. Tauoiltakin on pystyttävä lähtemään työtehtäville välittömästi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ruoka voi jäädä lautaselle syömättä ja saman ruoan voi joutua lämmittämään useampaan kertaan ennen kuin lautasen saa tyhjäksi. Lisäksi muut tauot, päiväunet tai yöunet voivat keskeytyä. Toisaalta rauhallisina vuoroina voi ehtiä mahdollisen asemapalveluksen lisäksi lepäilemään, kuntoilemaan, opiskelemaan yms. Koska työvuorot ovat joskus pitkiä, on vireystilaa hyvä pitää yllä lepäämällä, vai haluaisitko sinä tehdä päätöksiä, vaativia toimenpiteitä tai ajamaan hälytysajoa vuorokauden samoilla silmillä? Tämä saattaa kuitenkin olla arkipäivää ensihoitajan työssä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että heti heräämisen jälkeen, ihmisen psyykkinen ja fyysinen suorituskyky ole lähellekään tavallista tasoa. Vasta noin tunnin jälkeen aivot toimivat tavalliseen tapaan. Eteenkin jos uni jää kesken, suorituskyvyn käynnistyminen kestää pitempään. (Tiedelehti 4/2009.) Pitkissä työ- ja yövuoroissa ensihoitajat voivat nukkua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että keikoille on herättävä ja lähdettävä välittömästi tokkuraisena suoraan sängystä. Toisaalta jotkut saattavat kokea töissä valvomisen raskaammaksi, kuin nukkumisen pienissä pätkissä ja kesken unien heräämisen. Tämäkin on varmasti hyvin yksilöllistä, joten kukin tehköön miten parhaaksi asian kokee.

Näihin asioihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua tai mallia miten olisi hyvä toimia. Monissa työpaikoissa on saatettu kokeilla erilaisia malleja ja kokeiluja väsymysongelmaan, esimerkiksi tauottajien käyttöä.

Olisiko sinulla ratkaisuja asian parantamiseksi?

Tuomas Koivikko

Teemu Myrskykari

Elisa Seurujärvi

 

Käytetyt lähteet:

Tiedelehden julkaisu 4/2009. Päivä käynnistyy puoliunessa. Viitattu 4.3.2016 http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paiva_kaynnistyy_puoliunessa

Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257

5 responses so far