Uusi Turkublogs.fi -sivustoPosts RSS Comments RSS

Archive for the 'Yleinen' Category

Matkasynnytysten lisääntyminen

 

Terveydenhuoltolaki edellyttää, että kaikille suomalaisille on saatavilla tasaveroiset terveydenhuollon palvelut kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella.

 

Uutisotsikoihin ovat viime aikoina nousseet  synnytyssairaaloiden verkon harveneminen ja sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrän lisääntyminen. Synnytyksiä hoitavien sairaaloiden vähentäminen perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön 23.9.2014 antamaan asetukeen (A782/2014 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä), jonka mukaan: ”Kunnan tai kuntayhtymän on huolehdittava, että synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee hoitaa vuosittain vähintään noin 1 000 synnytystä. Synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee olla valmius sekä hätä- että kiireelliseen keisarileikkaukseen, jotka edellyttävät synnytyslääkärin, anestesiologin ja leikkaus- tiimin sairaalapäivystystä. Synnytyssairaalassa tulee olla riittävä määrä kätilöitä, leikkausta avustavaa henkilökuntaa sekä tarvittavat tilat ja laitteet, välitön valmius sikiön voinnin seurantaan sekä vastasyntyneen ja synnyttäjän arviointiin, tehostettuun valvontaan ja hoitoon sekä tarvittaviin laboratoriotutkimuksiin ja verensiirtoihin. Välittömästi tulee olla saatavilla naistentautien ja synnytysten sekä anestesiologian erikois- lääkärit tai alaan hyvin perehtyneet lääkärit. Tarvittaessa näiden alojen erikoislääkäreiden tulee saapua nopeasti (max. 30 min) paikalle silloin, kun erikoislääkäri ei välittömästi ole vastaamassa hoidosta (ns. takapäivystys). Lastentautien erikoislääkärin tai lastentautien hoitoon hyvin perehtyneen lääkärin tulee olla nopeasti saatavilla ja asianmukainen takapäivystys tulee olla järjestettynä. Lisäksi yksiköissä, joihin on keskitetty riskisynnytyksiä, tulee olla vastasyntyneiden hoitoon perehtynyt lääkäri välittömässä valmiudessa antamaan hoitoa vastasyntyneelle.” (Nieminen 2015.)

 

Asetuksen perustelumuistion mukaan päivystysvalmiuden nosto toisi merkittäviä kustannuksia pienille synnytyssairaaloille. Asetuksen mukaisella keskittämisellä oletetaan muodostuvan säästöä, koska synnytystoiminnan vastaanottavan sairaalan ei yleensä tarvitse olennaisesti lisätä omaa valmiuttaan. (Nieminen 2015.)

 

Tutkimusten mukaan sairaalanulkopuolisten synnytysten määrä on viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt ja trendi näyttää olevan edelleen noususuuntainen. Synnytysmatkojen piteneminen näyttää olevan yksi lisääntymistä lisäävä tekijä.

 

On paljon tietoa siitä, millä tasolla ambulanssihenkilökunnan taidot ovat matkasynnytystä koskien. Osaamisen taso vaihtelee hyvästä välttävään. Suuri haaste tulevaisuudessa onkin sairaanhoitopiireillä, palveluntarjoajilla ensihoidossa sekä kouluilla, kun henkilöstön taitotasoa on lähes pakollista nostaa. Ilman lisäkoulutusta huolenaiheeksi nousee äidin ja lapsen etu matkasynnytystilanteen sattuessa kokemattoman hoitajan kohdalle. Synnytys on parhaimmillaankin haastava toimitus ilman pitkää kokemusta avustamisesta – ambulanssin rajallinen tila, henkilökunnan vähäinen määrä sekä lääkärin saatavuus tarvittaessa vaikeuttaa tilannetta entisestään. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, muttei täysin riskitön.

 

Lisäkoulutuksen myötä tulee aiheelliseksi nostaa keskusteluun myös palkankorotukset. Lisääntynyt osaaminen tulisi huomioida palkan suuruudessa, vaikka tehtäväkoodiltaan 791 – Synnytys ei olekaan mitään uutta. Toivottavasti jatkossa kaikki syntyvät lapset saavat hyvää hoitoa riippumatta syntymäpaikasta ja synnytyksessä avustajasta.

 

Koetteko, että ensihoitajilla nykyisellään on valmiudet avustaa synnytyksissä vai tarvitaanko lisäkoulutusta? Entä toteutuuko terveyslain määritelmä palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta jatkossa?

No responses yet

Onko kertomatta jättäminen valehtelemista?

Luokkamme sisällä on herännyt keskustelua, mistä kaikesta ja kuinka tarkasti ensihoitajan tulee kertoa potilaalle häntä koskevasta hoidosta.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5§ 2.momentti sanoo: ”Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta.”

Tämän mukaan potilaalle tulisi informoida kaiken hoidon ja hoitotoimenpiteiden vaikutus, sekä niiden riskit potilaalle. 5§ 1.momentissa sanotaan, että informoinnista voidaan luopua jos potilaan tila on vakava, ja tiedon antamisesta olisi haittaa tai viivästystä, joka aiheuttaisi vakavaa vaaraa potilaan terveydelle.  Mikä mielestäsi olisi tämän kaltainen vakava vaaratilanne, jossa potilasta ei tarvitsisi informoida? Entä jos potilaalla on mukanaan laillinen edustaja tai tulkki, joka esittää eriävän mielipiteen hoidosta?

Samaisessa laissa 6§ määritellään potilaan itsemääräämisoikeutta niin, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Entä jos potilaan tila edellyttäisi tiettyä hoitotoimenpidettä tai lääkettä, mutta hän kieltäytyy siitä, mitä sinä tekisit?

Jos täysi-ikäinen henkilö ei mielenterveydensairauden tai kehitysvammaisuuden takia pysty päättämään hoidostaan, kuullaan hänen laillista edustajaa, omaista tai muuta läheistä henkilöä. Mistä ensihoidossa voit tietää onko potilaan seurassa oleva henkilö hänelle läheinen tai hänen edustajansa? Lain 6§ 3. momentissa sanotaan, että jos potilaan laillisen edustajan tai omaisen mielipiteet potilaan hoidosta eroavat, tulee potilasta hoitaa sen mukaan mikä olisi hänen etunsa mukaista. Kuinka ensihoitajana voit määritellä mikä olisi potilaan edunmukaista?

Tahdosta riippumattomaan hoitoon ryhdyttäessä sovelletaan mielenterveyslakia, päihdehuoltolakia, tartuntatautilakia tai kehitysvammaisten erityishuoltolakia. Kuinka hyvin sinä tunnet nämä lait, jotta voit lähteä soveltamaan tahdon vastaista hoitoa?

Jos potilas ei kysy esimerkiksi jostakin toimenpiteestä tai lääkkeestä, onko sen vaikutuksista kertomatta jättäminen valehtelemista? Eikö hoitotyössä ole tarkoitus vastata potilaan yksilölliseen tiedontarpeeseen, jonka voisi tulkita syntyvän potilaan kysymysten perusteella? Entä jos potilaan tila on sellainen, ettei hän jaksa tai voi kysyä? Kuinka tällöin määrittelet potilaan tiedon tarpeen. Valehtelu määritellään usein ”puhua perättömiä tai esittää vilpillisesti jotakin, joka ei ole totta”, mutta jossakin lähteessä jo kertomatta jättämisen määritellään olevan valehtelemista.

Nyt on jokaisen hyvä pohtia omia eettisiä valintojaan ensihoitotyössä liittyen potilaan informointiin.

 

Kitti Katja

Pyörny Jenni

Reinikainen Joonas

2 responses so far

”We have a dream” – sähköisen kirjaamisen tulevaisuus

Sähköinen kirjaaminen on tulossa käyttöön koko Suomen alueelle ensihoidossa lähivuosien aikana. Sähköistä kirjaamista ei ole kehitetty siten, että laitteelta näkisi potilaan aikaisemmat sairaushistoriat tai lääkitykseen liittyviä seikkoja. Eräs bloggaajamme oli taannoin Espanjassa vaihdossa ja siellä sähköiseen kirjaamiseen oli liitetty sirullinen jokaisen potilaan henkilökohtainen ”Tarjeta sanitaria individual” – kortti, joka laitettiin ensihoitajien mukana olevaan päätteeseen. Kortin avulla ensihoitajat näkivät potilaan tiedoista muun muassa lääkityksen, perussairaudet sekä aikaisemman sairaushistorian. Kortin käytöstä on Espanjassa hyviä kokemuksia jo muutaman vuoden ajan, joten ajattelimme tässä blogissa tuoda esille ajatuksen, että kyseisen kortin hyödyntäminen voisi olla järkevää myös Suomessa.

 

1379709042_990394_1379711862_noticia_normal

 

Näkisimme, että kortin käyttö lisäisi potilasturvallisuutta ensihoitotilanteissa. Ensihoidon asiakaskunta koostuu pitkälti ikääntyneistä ihmisistä. Taustalla on usein muistiongelmia ja dementiaa, jolloin potilas ei välttämättä kysyttäessä osaa kertoa perussairauksistaan ja lääkityksistään. Lisäksi jo itse ambulanssin tilaaminen ja hätätilanne saattavat luoda potilaalle stressitilan, jonka vuoksi perussairauksien kertominen voi jäädä vajavaiseksi vaikka muisti normaalisti toimisin. Todettakoon vielä erityisryhmäksi tajuttomat tai muuten kommunikoimattomat potilaat, joiden perussairauksista ei ensihoitaja saa lainkaan tietoa ilman ulkopuolista lähdettä. Kortin avulla hoitajat saisivat luotettavaa tietoa potilaan sairauksista ja hoito etenisi näin mutkattomammin.

Ensihoidon kirjaamispohja on Espanjassa hyvin saman tyyppinen kuin Suomessa, joten korttia käyttämällä ei ole mahdollista oikaista hoitotilanteissa ja potilaat saavat yhdenmukaista ja tasa-arvoista hoitoa. Myös sairaalan sisällä korttia voidaan hyödyntää esimerkiksi henkilökorttina. Siihen voidaan lisäksi tallentaa reseptejä ja hoitokertomuksia sähköisesti. Tämä helpottaa myös potilasta, sillä häneltä löytyy kaikki reseptit ja epikriisit yhdestä kortista. Kortin avulla olisi myös mahdollista karsia erilaisia potilastietojärjestelmiä, koska kortti vaatii yhtenäisen ohjelman. Suomessa on käytössä lukuisia eri kirjaamisohjelmia terveyskeskusten, vanhainkotien ja sairaaloiden piirissä, joka hidastaa tiedonkulkua ja voi vaikuttaa merkittävästi potilaan hoitoon, jos esim. dnr-päätös ei siirry toiseen hoitopaikkaan.

Suomessa on ollut perinteisesti hallitsevana ajatuksena se, että olemme maailman kärkimaita terveydenhuollon suhteen. Liika tyytyväisyys voi kuitenkin aiheuttaa sen, että ei huomioida muissa maissa hyväksi todettuja käytäntöjä. Sirullisen kortin voisi yhdistää kelakorttiin, jollain saataisiin toimiva kokonaisuus, johon jokaisella olisi oikeus.

 

Markus Holmberg

Teemu Pasi

Reetta Pelkonen

3 responses so far

Kuuma ensihoitaja – faktaa vai fiktiota?

Tyypillisesti televisio ja erityisesti sarjat, sekä myös tabloid -lehdet luovat ensihoitajien ammatista hyvinkin medianseksikkään kuvan. Lähdimme tutkimaan kyseistä kuvitelmaa internetin ilmeellisestä maailmasta ja sen erilaisilta keskustelupalstoilta. Löydetyt tulokset seksikkäiden ammattien Top –listoista eivät tukeneet omia käsityksiämme mediaseksikkyydestämme. Olimmeko liian toiveikkaita?

 

Harvoista listoista edes löytyi nimikettä ensihoitaja, onneksi sentään osaan listoista oli päätynyt nimike ”ambulanssikuski”. Tietävätkö ihmiset yleisesti ketä siellä ambulansseissa työskentelee, kuskeja ja lääkäreitäkö? Iltalehti julkaisi vuonna 2011 ruotsalaiskyselyn tulokset, josta kävi ilmi, että naisten kolme seksikkäintä ammattia miehellä olivat: lääkäri, kokki ja opettaja. Saman kyselyn mukaan miesten mielestä naisten seksikkäimmät ammatit olivat: lääkäri, sairaanhoitaja ja opettaja. Yhdistävänä tekijänä näissä ammateissa on kuitenkin toisista ihmisistä huolehtiminen, mikä myös onneksemme voidaan rinnastaa koskemaan meitä ensihoitajia.

E-kontakti.fi taas kyseli suomalaisilta sinkuilta mitä ammatteja he pitivät kaikkein seksikkäimpinä. Tulokset olivat pöyristyttäviä. Miesten seksikkäimmät ammatit olivat palomies, rakennusmies, poliisi, lentäjä ja lääkäri (ja vieläpä tässä järjestyksessä). Naisilla, ei niin yllättäen, seksikkäimmät ammatit olivat lentoemäntä, sairaanhoitaja, sihteeri, opettaja ja lääkäri.

Seuraavaksi syvennyimme keskustelupalstojen värikkääseen antiin. Sieltä yhteenvetona voi  todeta metsurimaisten, miehekkäiden ammattien olevan kovassa huudossa naisten keskuudessa. Nämä naiset haaveilivat haalaripukuisista duunareista, mm. putkimiehet, raksamiehet, hitsaajat, merikapteenit ja tietenkin myös palomiehet saivat suuren suosion.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon näiden keskustelujen ja listojen perusteella. Ainakin yhdessä kyselyssä, joka käsitteli ”virkapukuisia” ammatteja, ensihoitajat olivat sijoittuneet toiseksi heti lentäjien jälkeen, peitoten palomiehet. Ensihoitajia kehuttiin kyseisessä kyselyssä lausein: ”silmät pyörii kuin hedelmäpelissä näiden perässä” ja  ”he ovat aina ensimmäisinä auttamassa neitoa hädässä”. Olemme siis onnistuneet ainakin joidenkin silmissä.

Yleensä kyselyt jotka käsittelevät ammattien seksikkyyttä on koottu naisten mielipiteistä. On kuitenkin huomioitava, että ensihoidon puolella työskentelee merkittävä osa myös naispuolisia henkilöitä. Onko miesten mielestä seksikäs hoitaja automaattisesti ”sisar hento valkoinen” ja onko naispuolinen ensihoitaja liian maskuliininen pala purtavaksi monille miehistä?

 

Kirjoittajat: Jonas Ahlgrèn, Katariina Tervo & Maija Viitamäki

 

Tästä pääset perehtymään vielä paremmin seksikkyys kyselyihin:

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000000426912.html

http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/210699-kuinka-kuuma-palomies-mika-virkapuvuissa-viehattaa-vastaa-kyselyyn

 kuva: http://www.hameensanomat.fi/sites/default/files/styles/carousel_full/public/images/univormu_kollaasi_nettix.jpg?itok=86_AEHSO

 

3 responses so far

Kokemuskouluttaja ensihoidon simulaatiossa

Ensihoidon opinnoissa on alettu viime aikoina hyödyntämään kokemuskouluttajia simulaatiotilanteissa. Kokemuskouluttajat ovat henkilöitä, joilla on elämään vaikuttava sairaus tai vamma. He ovat suorittaneet koulutuksen, joka mahdollistaa toisten opetuksen kokemuksen tuomalla tiedolla. Omakohtainen tarina antaa mahdollisuuden oppia pitkäaikaissairauksista lisää ja miten se vaikuttaa heidän elämäänsä. Simulaatiotilanteissa he toimivat potilaina omien kokemusten ja oireiden ohjaamina. Kokemuskouluttajat ovat opiskelijoille entuudestaan tuntemattomia. Tämä oppimismuoto on opiskelijoille uusi, koska tähän mennessä potilaina ovat toimineet lähinnä opiskelijatoverit.

Opiskelijan näkökulmasta kokemuskouluttajan osallistuminen simulaatioon on mielekästä, sillä siinä pääsee orientoitumaan oikean potilaan kohtaamiseen muovisen nuken/ koulukaverin sijasta. Tämä kehittää valmiuksia työelämään ja asiakasinnovatiiviseen työskentelytapaan. Lisäksi kokemuskouluttajan kohtaaminen alentaa kynnystä kysyä oikealta potilaalta yksityiskohtaisia kysymyksiä hänen sairautensa tai vamman tilasta. Terveydenhuollon opiskelija kehittyy vakavasti sairastuneen tai vammautuneen potilaan huomioimisessa ja kunnioittavassa kohtelussa. Simulaatioiden jälkeen kokemuskouluttajat antoivat meille palautetta opiskelijoiden toiminnasta. Tämä mahdollisti omien puutteiden ja vahvuuksien tunnistamista ja pohtimista. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostaminen ja tunnistaminen on tärkeä osa oman ammattitaidon kehittämistä.

Kehittämisehdotuksia jatkon kannalta voisi olla, että terveydenhuollon opiskelijat tekisivät selkeän ohjeistuksen kokemuskouluttajalle ”simulaatiocaseihin” liittyen. Käytännössä käytettävät lyhenteet voitaisiin avata yleiskielellä ja vitaalielintoimintojen arvot voitaisiin avata ymmärrettäviksi. Molemmat osapuolet olivat sitä mieltä, että kokemuskouluttajat tulisi perehdyttää tarkemmin ensihoitajaopiskelijoiden ”simulaatiocaseihin”. Siten, että osaavat kysyttäessä vastata kliiniseen tutkimukseen liittyviin kysymyksiin, esim. ihon kohdalta, että onko siinä trauman merkkejä.

Yhteenvetona kokemuskouluttajat rikastuttavat ensihoitajaopiskelijoiden simulaatioiden oppimista sekä tuovat vaihtelua opiskeluarkeen. Kokemus oli myös kokemuskouluttajille positiivinen elämys. Uskomme, että tämä kokemus tuo kokemuskouluttajille hyvää mieltä, kun pääsevät jakamaan tietoaan ja kokemustaan tärkeästä asiasta. Oppimisen ja myös sairastamisen ei aina tarvitse olla niin vakaa, mikä tuli todistettua tämän kokemuksen myötä. Loppukeskusteluissa tämä tuli hyvin ilmi, kun vakavillekin asioille voitiin yhdessä naureskella ja viljellä huumoria. Ehkä voimme kaikki oppia näistä hienoista persoonista sen, että asenne ratkaisee.

 

 

Markus Holmberg

Alexandra Kaljunen

Reetta Pelkonen

One response so far

Miten kohtaat ensihoitajan ja miten ensihoitaja kohtaa sinut?

Toissapäivänä (13.4.2016) Yle uutiset uutisoi tapauksesta, jossa silminnäkijä oli kokenut ensihoitajien kohdelleen omaista töykeästi ensihoitotilanteessa. Satakunnan sairaanhoitopiirin vastuualuejohtaja Eija Vaula oli ottanut jutussa kantaa ensihoitotilanteessa käyttäytymiseen. Hän nosti esiin, että asiassa on aina kaksi puolta. Ensihoitajien tulisi saada hoitaa työnsä rauhassa ja joskus kiireisen tehtävän hoitaminen vaatii tiettyä jämäkkyyttä. Toisaalta potilaalle ja omaisille tilanne voi olla ainutkertainen ja tilanteet jopa pelottavia, minkä vuoksi ensihoitajan tulisi käyttäytyä tilanteessa ystävällisesti.

Meidän näkökulmastamme, varsinkin vaativilla ensihoitotehtävillä, voi joskus joutua käyttämään jämäkkää kieltä. Tehtävän ollessa vaativa, ovat ensihoitajat keskittyneet potilaan hoitoon ja omaisten kohtaamiselle ei välttämättä ainakaan alkuvaiheessa ole resursseja. Haluaisitko sinä omaisena, että sairas omaisesi tulisi hyvin hoidettua vai että sinut kohdataan ystävällisesti ja empaattisesti? Näin kirjoitettuna asia kuulostaa hyvin yksinkertaiselta ja sen tulisikin olla perusolettamuksena jokaisella ensihoitotehtävällä. Mutta jos näin ei kuitenkaan ole, niin kummasta olisit valmis karsimaan?

Myös sivullisten käyttäytyminen onnettomuuspaikoilla on myös herättänyt viimeaikoina keskustelua. Tieliikenneonnettomuuksilla onnettomuuspaikan ohi tulisi ajaa sujuvasti muuta liikennettä seuraten ja tilannenopeutta tulisi hidastaa, auttajien työturvallisuuden takaamiseksi. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen toteaa asiasta Liikenneturvan sivuilla ”Oma toiminta ei saisi lisätä auttajien riskiä loukkaantua tai vaikeuttaa näiden pääsyä paikalle. Hiljattain on uutisoitu myös ohiajavien ihmisten halusta valokuvata onnettomuuspaikkoja. Tällainen toiminta on omiaan vaarantamaan liikenneturvallisuutta entisestään”. Jokainen varmaan toivoo, että ei itse joutuisi työtehtävällä vaaraan. Sinä sivullisena voit vaikuttaa siihen, että auttajista ei tule autettavia.

Kuvaaminen ei ole ainoastaan ongelmana liikenneonnettomuuspaikoilla. Nykyinen sosiaalisen median innoittama toimintamalli ”asiaa ei ole tapahtunut, jos siitä ei ole otettu kuvaa” häiritsee ajoittain ensihoitajien ja muiden viranomaisten toimintaa. Ensihoitajille tulisi suoda työrauha, siinä missä kenelle tahansa muulle. Harva varmaan ottaa selfien kaupan myyjän kanssa, samalla kun käy ruokaostoksilla. Itse emme haluaisi tulla kuvatuksi työtehtävillämme ja joutua jälkeenpäin miettimään, mistä sosiaalisesta mediasta voi jälkeenpäin bongata oman kuvansa. Tämä myös häiritsee työskentelyä ja työtehtävään keskittymistä. Ensihoitajan, omaisten sekä potilaan yhteisenä päämääränä on potilaan eduksi toimiminen, joten jätetäänhän ne kamerat pois ja mennään kohti yhteistä tavoitetta: hyvää hoitoa potilaalle.

 

Nautitaan yhdessä keväästä, kukkasista ja fasaaneista!

Elisa Seurujärvi

Katariina Tervo

 

Tästä pääset Ylen uutiseen: http://yle.fi/uutiset/anna_ensihoitajan_tehda_tyonsa_rauhassa_kysyvat_jos_on_epaselvyyksia/8806263

..ja tästä Liikenneturvan liikennevinkkiin: https://www.liikenneturva.fi/fi/ajankohtaista/liikennevinkki/toimi-oikein-onnettomuuspaikalla

2 responses so far

Väkivalta uhkaa ensihoitajaa

Hoitoalan työt ovat väkivallan suhteen riskialttiita ammatteja. Joka neljäs hoitaja kohtaa työssään väkivaltaa potilaiden tai heidän omaistensa taholta. Erityisesti tämä koskettaa ensihoitajia, sillä me kohtaamme potilaan usein yllätyksellisissä tilanteissa, erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa. Tämä voi aiheuttaa potilaissa ja omaisissa monenlaisia tunteita ja reaktioita, jotka eivät aina ole positiivisia, lämpimiä tai kiitollisia. Onko oikein, että ensihoitaja joutuu auttajana altistamaan itsensä väkivallalle?

Ensihoitajat kohtaavat erittäin usein päihteiden vaikutuksen alaisena olevia potilaita. Potilaat voivat olla myös ennalta-arvaamattomia ja taustalla saattaa olla hoitamattomia ja vakavia mielenterveysongelmia. Varsinkin humaltuneet ja mielenterveysongelmista kärsivät potilaat saattavat ensihoitotilanteessa kokea, etteivät he tarvitse lainkaan apua tai eivät ole edes tietoisia ulkopuolisen heille hälyttämästä avusta. Tästä johtuen apua tarvitsevan potilaan ja ensihoitohenkilöstön välille saattaa helposti syntyä ristiriitatilanteita, jolloin väkivallan uhka kasvaa.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittää potilaan itsemääräämisoikeuden niin, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan oikeuksien rajoittaminen tulee kyseeseen vain, jos ihmisen oma päätöksentekokyky on merkittävästi heikentynyt.

Tätä on joskus vaikeaa toteuttaa, mikäli potilas vastustaa hoitoa, mutta on esimerkiksi humalatilan vuoksi kykenemätön tekemään aivan elämänsä parhaita päätöksiä. Vastuu kuitenkin painaa ensihoitajaa, sillä vastuu potilaan hoidosta siirtyy ensihoitoyksikölle tämän vastaanotettua tehtävän Hätäkeskukselta. Tehtävän haluaisi hoitaa viimeisen päälle hyvin, ettei joutuisi syytetyksi huonosta hoidosta. Näin ajaudutaan tilanteisiin, jolloin ensihoitajat joutuvat lähestymään vastahakoista potilasta ja väkivaltatilanteen riski kasvaa.

Usein ensihoitaja joutuu myös punnitsemaan mennäkö oman turvallisuutensa uhalla hieman epäilyttävään kohteeseen heti päästäkseen hoitamaan potilasta, joka saattaa olla kiireellisenkin avun tarpeessa, vai taatako oma työturvallisuutensa odottamalla kohteeseen kaveriksi poliisia, jonka saapuminen voi kestää kauan. Tämä aika saattaa olla potilaalta pois. Näin voi käydä, jos potilaana on esimerkiksi aikaisemmin väkivaltaisesti käyttäytynyt henkilö, jonka terveydentila voi mahdollisesti vaatia kiireellistä hoitoa, mutta tästä ei ennen kohteeseen menoa ole edes varmuutta. Aggressiivinen henkilö voi olla kohteessa myös sivullisena tuomassa hoitotilanteeseen väkivallan uhkaa. Joskus rauhallinen hoitotilanne muuttaa äkisti suuntaa ja väkivalta syttyy aivan yllättäen.

Ensihoitajan ei tulisi joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan oman turvallisuutensa ja potilaan tarvitseman hoidon välillä. Nykyään väkivaltatilanteet ja väkivallan uhka ovat lisääntyneet muun muassa ihmisten runsaan päihteidenkäytön seurauksena. Yhteiskunnassa tehtävät säästöt heijastuvat ensihoitajien työturvallisuuteen, sillä riittämättömien resurssien vuoksi työtilanteiden riittävää turvallisuutta ei voida aina taata ajoissa. Ennaltaehkäisevä poliisin läsnäolo tai kunnioitus auttajia kohtaan rauhoittaisi monet tilanteet jo heti alussa.

 

Katja Kitti

Teemu Myrskykari

Teemu Pasi

 

Lähteet:

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785.

 

 

3 responses so far

Sosiaalihuoltoilmoitus ja ilmoitusvelvollisuus

Hei sinä ensihoidon ammattilainen!

Ottaako päähän käydä aina samojen asiakkaiden luona jatkuvasti? Oletko törmännyt työtehtävilläsi ensihoidon kuormittajiin puuttumatta asiaan millään tavalla? Oletko joskus tuntenut huolta potilaasi kyvystä pärjätä kotona ja kuljettanut hänet päivystyksen murheeksi ilman lääketieteellistä syytä? Vai jätitkö mahdollisesti muun avun tarpeessa olevan henkilön vain kotiin, miettimättä vaihtoehtoja sen enempää?

Jos vastasit kyllä, et ehkä ole kuullut sosiaalihuoltoilmoituksen mahdollisuudesta. Ensihoitajat ovat varmasti kuulleet puhuttavan ns. ”mummonsuojeluilmoituksesta” eli vanhuspalvelulain alaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jonka mukaan pärjäämättömästä ikäihmisestä tulee tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaiselle. Vuonna 2015 käyttöönotettiin uudistunut sosiaalihuoltolaki vastaamaan entistä paremmin edellä mainittuihin tarpeisiin.

”Jos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö, – – pelastuslaitoksen – – palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin.

Jos suostumusta ei voida saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii, 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden on tehtävä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta salassapitosäännösten estämättä viipymättä.”

Sosiaalihuoltoilmoituksen tekeminen ei katso potilaan ikää, toisin kuin ”mummonsuojeluilmoitus” tai lastensuojeluilmoitus. Huolen herätessä ilmoitus tehdään ensisijaisesti yhteistyössä potilaan kanssa. Mikäli potilaalta ei suostumusta saada ja hänellä havaitaan selvästi kykenemättömyys huolehtia itsestään, on ilmoitus tehtävä salassapitovelvollisuuden estämättä.

Uusi lakimuutos on tuonut myös muutoksia lastensuojeluilmoituksen osalta. Lapsesta tulee nyt sosiaalihuoltoilmoituksen nojalla tehdä ilmoitus jo aikaisemmin ja heppoisemmin perustein. Lastensuojelulain mukaisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen vaatii, tietyt kriteerit täyttyvät, kun taas sosiaalihuoltolaissa ilmoitusvelvollisuus syntyy heti, kun havaitaan tarve ehkäiseville palveluille.

Miksi sitten ensihoitajana käyttäisin arvokasta työaikaani 15 minuuttia enemmän ilmoituksen tekemiseen, varsinkin kun potilas ei välttämättä tarvitse ensihoidollisia toimenpiteitä? Useiden tutkimusten mukaan päivystys ja ensihoito ovat ruuhkautuneet viime vuosikymmenien aikana ja kuormittamisen taustalla olevat henkilöt ovat usein moniongelmaisia ja hyötyisivät usein enemmän muista, kuin somaattisen puolen terveyspalveluista. Sosiaalihuoltoilmoituksen perusteella sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä potilaaseen ja laatii potilaasta palveluntarpeen arvion, jonka avulla räätälöidään juuri hänen tarpeisiinsa sopivat palvelumallit ja ratkaisut.

Tulevaisuudessa potilaan saadessa tarpeisiinsa vastaavat palvelut ja oikeaa apua, on hän ehkä yksi henkilö vähemmän kuormittamaan ensihoitoa.

 

Ilmoituksen täyteistä kevättä toivottavat:

Joonas Reinikainen

Elisa Seurujärvi

Maija Viitamäki

 

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

2 responses so far

Sinivilkut liikenteessä

Poliisi, palomies, ensihoitaja

Edellä mainituista ensihoitajat ajavat eniten hälytysajoa. Hälytysajoneuvokolareista selvitysten mukaan noin 75%:ssa osapuolena on ambulanssi. Kuitenkin käytännön ajokoulutusta koulutuksen aikana saavat vain poliisit ja palomiehet. Vastavalmistuneen ensihoitajan ajokokemus on siis käytännössä olematonta, kun hän aloittaa ensimmäisessä työpaikassaan. Mitkä ovat siis vastavalmistuneen valmiudet ajaa hälytysajoa tai isoa pakettiautoa ylipäätään – varsinkin kun ollaan vastuussa usein myös potilaasta.

Ajotaito muodostuu pikkuhiljaa, vuosien työssä oppimisen kautta. Onko itseoppiminen kuitenkaan paras tapa oppia hälytysajoa? Esimerkiksi Englannissa ei pääse ajamaan ambulanssia, jos ei ole läpäissyt kolmen viikon standardoitua kurssia. Suomen Ensihoitoalan Liitto haluaisikin Suomeen hälytysajoneuvon kuljettajatutkinnon. Se sisältäisi teoriaa, ajokoulutusta ja ajokokeen. Oppilaitokset vastustavat tutkintoa, syynä tähän on raha tai ennemminkin sen puute. Rahassa halutaan siis säästää, mutta voidaanko kolareista seuraavaa inhimillistä kärsimystä mitata rahalla?

Itseopittua ambulanssin ajotaitoa ei voida edes verrata ammattilaisen antamaan ajokoulutukseen. Työpareilta kopioituihin ja itselle muodostuneisiin huonoihin tapoihin ei kiinnitetä huomiota, ja niitä ei kitketä ammattilaisen toimesta nykyisellään pois. Suurinta osaa ambulansseista saa kuljettaa B-ajokortilla, jonka voi suorittaa autokoulussa isoäidin pikku-Fiatilla. C-ajokortti antaa valmiudet isomman auton ajamiseen ja hallintaan. Kuitenkin C-korttia parempi vaihtoehto olisi esimerkiksi erillinen hälytysajoneuvon ajokortti, joka on Unkarissakin käytössä.

Ison auton käsittely vaatii taitoa; normaalissa ajossa, ambulanssin mittasuhteiden hahmottamisessa ja esimerkiksi parkkeerauksessa. Silti hälytysajossakaan pääpaino ei ole vain kolaroimatta kovaa ajamisessa. Ambulanssin kuljettaja ei saa omalla toiminnallaan aiheuttaa vaaraa muulle liikenteelle. Lisäksi tulee mahdollistaa auton hoitotilassa tapahtuva toiminta ajon aikana huomioiden sekä potilaan että hoitajien turvallisuus.

Hyvä toimintamalli voisi olla se, että ajokoulutus olisi laissa määrätty pakko. Opiskelija saisi ajokoulutusta jo osana opetusta, josta todisteena olisi edellä mainittu hälytysajoneuvon ajokortti. Tämän lisäksi työelämässä järjestettäisiin säännöllisin väliajoin ajokoulutusta – myös erikoistilanteissa kuten liukkaalla tai pimeässä.

Jonas Ahlgrén

Teemu Palkki

Jenni Pyörny

 

Ambulanssikuskeille eniten kolareita, vähiten ajokoulutusta. Keski-Uusimaa. 2014. Viitattu 18.3.2016. http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/244896-ambulanssikuskeille-eniten-kolareita-vahiten-ajokoulutusta

SaKa: Ambulansseille sattuu noin 115 liikennevahinkoa vuosittain – tässäkö syy. Talouselämä. 2014. Viitattu 18.3.2016. http://www.talouselama.fi/uutiset/saka-ambulansseille-sattuu-noin-115-liikennevahinkoa-vuosittain-tassako-syy-3460677

5 responses so far

Ei mitään simulaatioita olis?

Varmasti jokainen opiskelija löytää itsensä joskus pohdiskelemasta keinoja, jolla oma opiskelu voisi olla mielekkäämpää, tehokkaampaa, antoisampaa ja erilaista. Mitä hienoimpia ja villimpiä ideoita on aina helppo heittää ilmaan, mutta tänäpäivänä vastaan tulevat usein koulun resurssit ja RAHA.

Jokainen ensihoitajaopiskelija on varmasti simuloinut lukemattomia kertoja koulussa. ”Kenen vuoro on tänään leikkiä lääkäriä?”, ”tää potilas nyt menis leikisti kuville”, ”tältä olis nyt otettu labrat” – Kuulostaako tutulta? Eikö olisikin hienoa, jos pääsisi simuloimaan yhdessä eri alojen opiskelijoiden kanssa, niin että saisit itse toimia ensihoitajana/sairaanhoitajana, lääketieteenopiskelija toimisi lääkärinä, bioanalyytikko-opiskelija tulisi ottamaan labrat ja potilas vietäisiin oikeasti röntgenhoitajaopiskelijoiden luo kuville? No, mutta näinhän meillä Turussa on alettu toimia! Nostakaamme siis hattua Turun ammattikorkeakoululle ja Turun yliopiston lääketieteen tiedekunnalle; kiitos, että olette alkaneet tehdä yhteistyötä!

Ensihoitajat ovat työelämässään tekemisissä monien eri ammattiryhmien kanssa. Sairaalan ulkopuolella yhteistyötä tehdään niin poliisin, pelastusviranomaisten kuin myös sosiaaliviranomaisten kanssa. Kun ensihoitajat tuovat potilaan päivystyspoliklinikalle, vastaan tulee niin lääkäreitä, sairaanhoitajia, röntgenhoitajia, bioanalyytikkoja kuin lääkintävahtimestariakin. Niinpä on tärkeää, että yhteistyö eri toimijoiden välillä ei olisi aivan vierasta valmistumisen jälkeen.

Moniammatillista yhteistyötä ei opi kirjoista lukemalla, vaan osaaminen tulee kokemuksen kautta. Turun ammattikorkeakoulu onkin huomioinut tämän ensihoitajien koulutuksessa ja järjestänyt yhteisiä hoitotilanteiden simulaatioita yhdessä muiden ammattiryhmien opiskelijoiden kanssa osana opintojaksoja. Moniammatillinen simulaatio antaa kuvan omasta roolista osana isompaa kokonaisuutta. Simulaatioissa on opittu mm. huomioimaan ja kunnioittamaan muut ammattikunnat ja heitä kiinnostavat asiat potilaan hoidossa. Tämä mahdollistaa oleellisten tietojen toimittamista oikealle henkilölle, mikä vähentää kyseisen henkilön kuormitusta stressaavassa tilanteessa. Näin jokainen ammattiryhmän edustaja pystyy keskittymään omien resurssien täydelliseen hyödyntämiseen. Samalla pääsemme jakamaan osaamistamme.

Tiivistettynä voisi sanoa, että moniammatillinen yhteistyö rikastuttaa ja antaa uutta näkökulmaa omalle toiminnalle.

Kirjoittajat toivottavat lukijoilleen aurinkoista kevätpäivää ja ihanaa viikonloppua!

 

Alexandra Kaljunen

Tuomas Koivikko

Katariina Tervo

3 responses so far

Next »