Uusi Turkublogs.fi -sivustoPosts RSS Comments RSS

”Koska aina ennenkin…” – Tabut ensihoidossa

Sokkipotilaan hoitoprotokolla, vuodelta 1964 (Karvonen & Karvonen. Keskikoulun terveyskirja):

1. Hänet asetetaan riisumatta makuulle jalat koholla ja peitetään lämpimästi (tarpeen vaatiessa voidaan käyttää lämminvesipulloja).

2. Hänelle annetaan lämmintä juomaa, esim teetä tai kahvia. Suositeltavaa on vesi, johon on sekoitettu 1tl ruokasuolaa ja 1 tl ruokasoodaa yhtä litraa kohti.

3. Annetaan kipuja lieventävää lääkettä esim aspiriinia tai amidopyriiniä.

Nykypäivänä sokkipotilaan hoitoprotokolla on hieman erilainen. Vanhat käytänteet ja toimintatavat muuttuvat ja uudistuvat jatkuvasti. Kaikki toiminta perustuu nykyisin tutkittuun tietoon. Kehitystä kuitenkin jarruttavat vanhanaikaiset/tutut tabut ja ajattelumallit. Systolen 1/2016 pääkirjoituksessa avattiin viisi tabua. Tämän artikkelin innoittamana päätimme kirjoittaa havaitsemistamme tabuista.

Tabu 1. Kohteeseen soittaminen on väärin. Systole 1/2016 pääkirjoituksessa kirjoitettiin kyseisestä tabusta seuraavasti: potilaalle soittaminen ennen kohteeseen menoa on laiskuutta. Matkapuhelimien yleistyessä ne aluksi kiellettiin ambulansseista. Perusteena oli, että sellaisellahan voi soittaa kohteeseen. – – Ensihoitaja voi usein saada todella hyödyllistä tietoa soittamalla kohteeseen. Tämä koskee varsinkin kiireetöntä tehtävää, joka voi olla taustoiltaan hyvinkin monimutkainen.

Kohteeseen soittaminen tulisi olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hätäkeskuksen antama tehtäväkoodi, mahdollisine lisätietoineen on hyvin suppea, jonka vuoksi moni asia voi jäädä huomaamatta ja potilasturvallisuus vaarantua. Etukäteen saadut lisätiedot auttavat suunnittelemaan toimintaa, jolloin potilaan hoitamisesta tulee systemaattisempaa.

Tabu 2. Ensihoitaja kuljettaa potilaan sairaalaan. Sairaalan ovet sulkeutuvat ensihoitajan poistuessa. Tilanne on ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Työdiagnoosille ei saada varmistusta. Potilaan hoitopolku on ensihoitajan osalta ohi.

Ammattiosaamisen kehittymisen kannalta, olisi tärkeää saada tietoa potilaan jatkosta. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi potilaan hoitokertomusta lukemalla jälkikäteen. Tarkoituksena ei ole tietenkään ”urkkia” potilaan henkilökohtaisia tietoja, vaan oppia potilaan oireiston ja oman toiminnan reflektion kautta. Ensihoitotilanteessa tehtyjen löydösten yhdistäminen lopulliseen sairaalassa tehtyyn diagnoosiin ja hoitoon kehittää ensihoitajan omaa havainnointi – ja päätöksentekokykyä. Nykyinen malli edustaa liukuhihnatyötä, potilas potilaan perään ja hoito päättyy sairaalan oville. Tulevaisuudessa tarvitaan virallinen reitti josta ensihoitaja voi katsoa oman työnsä tulokset ja kehittää omaa toimintaansa.

Tabu 3. Jokainen sairaanhoitopiiri tekee omat hoito-ohjeensa. Ambulanssit ja niiden varustelut ovat erilaisia. Ensihoitajienkin osaamisvaatimuksissakin on eroavaisuuksia. Tästä vastuussa ovat sairaanhoitopiirien omat ensihoitolääkärit.

Kaikki päätökset tulisi tehdä näyttöön perustuvaan tietoon pohjaten. Nykyisissä hoito-ohjeissa on liikaa eroavaisuuksia. Olisi parempi, jos Suomessa tehtäisiin yhteneväiset hoito-ohjeet ja toimintamallit kaikkien sairaanhoitopiirien yhteistyöllä. Potilaan sairaus ja kehon reaktio lääkkeeseen on lähtökohtaisesti sama (poikkeuksia lukuunottamatta), asui hän sitten Turussa tai Oulussa. Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon riippumatta asuinpaikasta. Jos hyväksi hoidoksi on katsottu tietty toimintaprotokolla, miksei sitä noudatettaisi koko maassa?

 

Teemu Palkki

Maija Viitamäki

Reetta Pelkonen

3 responses so far

Väsyttääkö? Ensihoitajan jaksaminen työssä

Ensihoitajat tekevät eripituisia työvuoroja, aina kahdeksasta tunnista vuorokauden mittaisiin työvuoroihin. Tämän lisäksi esimerkiksi pitkissä siirtokuljetuksissa työvuorot voivat venyä hyvinkin pitkiksi, ilman kunnollisia taukoja.

Ensihoidossa keikat eivät jakaudu tasaisesti eri päiville, tai edes saman vuoron aikana. Jotkut päivät voivat olla hyvinkin rauhallisia, kun taas toisena päivänä keikkaa voi olla enemmän kuin tarpeeksi. Joskus joutuu ajamaan keikkaa putkeen tuntikausia, ilman lepoa tai taukoja. Valtioneuvoston asetuksen (1257/1992, muutos 1221/2007) 7 §:n mukaan ammattikuljettaja saa ajaa vuorokaudessa korkeintaan yhdeksän tuntia ja jokaisen 4,5 tunnin jälkeen tulee olla 45 minuutin pituinen tauko. Tätä säädöstä ei voida kuitenkaan soveltaa ensihoitoon. Ensihoitajat saattavat ajaa hyvinkin väsyneinä ja nälkäisinä pitkiä aikoja, ennen kuin pääsevät tauolle.

Ensihoidossa kaikki tauot sisältyvät työaikaan ja tauot pidetään juuri silloin, kun vain keikoilta ehditään. Tauoiltakin on pystyttävä lähtemään työtehtäville välittömästi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ruoka voi jäädä lautaselle syömättä ja saman ruoan voi joutua lämmittämään useampaan kertaan ennen kuin lautasen saa tyhjäksi. Lisäksi muut tauot, päiväunet tai yöunet voivat keskeytyä. Toisaalta rauhallisina vuoroina voi ehtiä mahdollisen asemapalveluksen lisäksi lepäilemään, kuntoilemaan, opiskelemaan yms. Koska työvuorot ovat joskus pitkiä, on vireystilaa hyvä pitää yllä lepäämällä, vai haluaisitko sinä tehdä päätöksiä, vaativia toimenpiteitä tai ajamaan hälytysajoa vuorokauden samoilla silmillä? Tämä saattaa kuitenkin olla arkipäivää ensihoitajan työssä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että heti heräämisen jälkeen, ihmisen psyykkinen ja fyysinen suorituskyky ole lähellekään tavallista tasoa. Vasta noin tunnin jälkeen aivot toimivat tavalliseen tapaan. Eteenkin jos uni jää kesken, suorituskyvyn käynnistyminen kestää pitempään. (Tiedelehti 4/2009.) Pitkissä työ- ja yövuoroissa ensihoitajat voivat nukkua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että keikoille on herättävä ja lähdettävä välittömästi tokkuraisena suoraan sängystä. Toisaalta jotkut saattavat kokea töissä valvomisen raskaammaksi, kuin nukkumisen pienissä pätkissä ja kesken unien heräämisen. Tämäkin on varmasti hyvin yksilöllistä, joten kukin tehköön miten parhaaksi asian kokee.

Näihin asioihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua tai mallia miten olisi hyvä toimia. Monissa työpaikoissa on saatettu kokeilla erilaisia malleja ja kokeiluja väsymysongelmaan, esimerkiksi tauottajien käyttöä.

Olisiko sinulla ratkaisuja asian parantamiseksi?

Tuomas Koivikko

Teemu Myrskykari

Elisa Seurujärvi

 

Käytetyt lähteet:

Tiedelehden julkaisu 4/2009. Päivä käynnistyy puoliunessa. Viitattu 4.3.2016 http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paiva_kaynnistyy_puoliunessa

Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257

5 responses so far

Yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisemiseksi

Rakkaat kollegat; ensihoitajat, apuhoitajat, kipusiskot ynnämuut kylvettäjät. Tänään kerromme teille pelastuslain pykälästä 42, eli yhteistyö onnettomuuksien ehkäisemisessä.  Kuulostaako tutulta? Tuskinpa kovinkaan monelle, vaikka tämä lakipykälä koskettaa kaikkia meitä terveydenhuollossa työskenteleviä.  Selvennetäänpä siis hieman:

Pelastuslaki 29.4.2011/379 42§:

”Jos viranomaiset virkatoimiensa yhteydessä havaitsevat tai muutoin saavat tietää rakennuksessa, asunnossa tai muussa kohteessa ilmeisen palonvaaran tai muun onnettomuusriskin, heidän tulee mahdollisten salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa asiasta alueen pelastusviranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös kuntaa, muuta julkisyhteisöä ja näiden palveluksessa olevaa henkilöstöä sekä 18 §:n 2 momentissa tarkoitettua hoitolaitoksen ylläpidosta ja palvelu- ja tukiasumisen järjestämisestä huolehtivaa toiminnanharjoittajaa ja tämän palveluksessa olevaa henkilöstöä”

Eli toisin sanoen me kaikki terveydenhuoltoalan ahkerat puurtajat, jotka työssämme joko näemme tai konkreettisesti törmäämme ruokottomassa kunnossa olevaan asuntoon, olemme lain mukaan estämättä ilmoitusvelvollisia pelastusviranomaiselle, salassapitosäännösten estämättä. Mietipä hetki itseksesi montako kertaa olet törkyiseen asuntoon astunut, ja montako ilmoitusta olet tehnyt? Veikkaamme, ettei moni meistä hoitajista tiedä tästä ilmoitusvelvollisuudesta. Ainakaan koulutuksen puolesta ei tällaiseen lakipykälään perehdytä.

Ilmoitus palovaarasta tai muusta onnettomuusriskistä tulee tehdä kun havaitsee tai saa tietää seikkoja, joiden puolesta kiinteistön tai rakennuksen turvallisuus on syytä selvittää. Ei tarvitse olla palotarkastajan pätevyyttä tehdäkseen tämän luokan päätöstä. Ilmoituksen tekemiseen riittää ilmoittajan oma arvio ja huolenaihe/epäilys siitä, että kohteen turvallisuus tulisi selvittää.

Ilmoituksen syitä voi olla esimerkiksi runsas palokuorma, puutteet poistumisturvallisuudessa, vaarallisen näköiset sähköasennukset/laitteet, mahdollinen kasvanut tulipalon syttymisriski tai pelkkä näiden epäily / uhka. Ilmoituksen syynä voi olla myös kiinteistön haltijan tai omistajan päihde- / mielenterveysongelmat tai jaksamattomuus huolehtia ympäristöstään.

Ilmoitus tulee tehdä välittömästi havaitun riskin jälkeen, eikä ilmoitusvelvollisuutta poista se, että epäilee – tai tietää jonkun muun jo tehneen kohteesta ilmoituksen. Eli olet aina ilmoitusvelvollinen, kun näet törkyisen asunnon. Jos mietityttää pitääkö ilmoitus tehdä, asiasta voi aina kysyä alueen pelastusviranomaiselta. Kyseinen viranomainen myös vastaanottaa ilmoituksen, jonka voi tehdä puhelimitse, kirjallisesti, täyttämällä valmiin lomakkeen, sähköpostitse tai käymällä pelastuslaitoksella henkilökohtaisesti.

Kohteen edustajalla on pääsääntöisesti oikeus tietää, kuka on tehnyt ilmoituksen. Jos ilmoittaja on viranomainen, on tämä aina kerrottava kohteessa.  Jos henkilöllä on lain mukaan velvollisuus ilmoituksen tekemiseen, kuten meillä kaikilla on, ei hän voi tehdä ilmoitusta ilmoittamatta nimeään. Tämä on tuttua muidenkin ilmoitusvelvollisten asioiden kohdalla. Yksittäistapauksia arvioidaan kuitenkin erikseen. On tilanteita, joissa henkilöllisyyden paljastaminen kohteen edustajalle olisi ilmoituksen tekijän turvallisuuden kannalta vahingollista.

Toivottavasti tämä herättelee teitä ympäristön tarkkailuun seuraavalla työtehtävällä. Mikäli kohteessa asuu henkilö joka ei itsestään tai ympäristöstään pysty huolehtimaan, niin ei muuta kuin ilmoitusta rustaamaan!

Teemu Pasi

Jenni Pyörny

Joonas Reinikainen

2 responses so far

Ensihoitajan ergonomia

Blogin avaustekstinä toimii aina ajankohtainen aihe, nimittäin ergonomia ensihoitajan työssä.

Pelastusala on kautta aikojen ollut tunnetusti rankkaa niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Palomiehillä ja poliiseilla on jo vuosikymmeniä ollut pääsykokeiden yhteydessä fyysiset vaatimukset täytettävänä kuntotestien muodossa. Kuntotestit ovat olleet käytössä myös ensihoidon koulutusohjelman yhteydessä jossain koulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa, mutta ainakin Turun ammattikorkeakoulu on tästä jo luopunut. Minimivaatimukset oli asetettu niin alhaiseksi, että kaikki läpäisivät ne. Palomiesten ja poliisien kuntoa seurataan edelleen myös työelämän aikana säännöllisesti toistuvilla kuntotesteillä. Mikäli fyysinen rasitus ja työn asettamat vaatimukset hyvälle kunnolle otettaisiin esille säännöllisesti myös ensihoidossa, olisi ergonominen työskentelytapa enemmän tietoista.

Ensihoitajilta vaaditaan hyviä fyysisiä ominaisuuksia päivittäisessä työskentelyssä. Potilaiden nostot ja työskentely ahtaissa tiloissa, pitkät ja kuluttavat työpäivät ja ennalta arvaamattomat tilanteet muodostavat ensihoitajien ergonomiselle työskentelylle monia haasteita.  Ambulanssin ahtaiden hoitotilojen lisäksi oman haasteensa tuovat myös yhteistyökyvyttömät ja korkean painoindeksin omaavat potilaat. Myöskään hoitoympäristöjä ei ensihoitaja pääse valitsemaan ja työpäivän aikana voikin joutua esimerkiksi nostamaan velttoa ja painavaa potilasta ylös ahtaasta tilasta tai tutkimaan matalalla sohvalla makaavaa potilasta haastavassa asennossa. Ensihoito onkin työnä rasittavuudessaan aivan omaa luokkaansa: Työterveyslaitos on ottanut kantaa siihen, millaisia kuormia työntekijän olisi suositeltavaa työssään joutua nostamaan. Tiukkoja raja-arvoja taakaan painolle ei ole asetettu, mutta Työterveyslaitos ohjeistaa yleisesti taakan maksimipainoksi 25kg silloin kun nostoja on vähän, asento on hyvä ja nostaja on harjaantunut. Perusperiaatteena on välttää potilaan nostamista käsivoimin ja pitkäaikaista työskentelyä huonoissa asennoissa. Näitä suosituksia on erittäin vaikeaa noudattaa ensihoidon päivittäisissä tilanteissa eivätkä suositukset maksimitaakoista ole käytännössä lähelläkään toteutumistaan.

Työturvallisuuslaki (738/2002) edellyttää työnantajaa huolehtimaan työntekijöidensä terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Tätä toteutetaankin monissa työpaikoissa erilaisten ergonomiakoulutusten yhteydessä.  Ergonomia voitaisiin kuitenkin jo opiskeluaikana tuoda käytännössäkin selvästi esille. Ensihoidon koulutusohjelmassa ergonomiaa käsitellään hyvin pintapuolisena raapaisuna. Käytännössä ergonomiaan ei liiaksi käytetä aikaa. Turun ammattikorkeakoulussa hyödynnetään jo nyt eri alojen erikoisosaamista ja yhteistyötä tehdään erilaisten harjoitusten muodossa mm. samassa rakennuksessa opiskelevien röntgenhoitajien ja bioanalyytikoiden kanssa.  Harkintaan voisi ottaa myös yhteistyön fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa, sillä heidän tietämystään voitaisiin hyödyntää ergonomiaopetuksessa ensihoitajaopiskelijoille.

b

Pitkät työurat ja työssä jaksaminen ovat ajankohtaisesti jatkuvasti esillä. Hyvä fyysinen kunto auttaa palautumaan nopeammin työpäivästä ja edesauttaa näin osaltaan työssä jaksamista. Hyvä fyysinen kunto auttaa kestämään myös työn henkiset kuormitukset paremmin. Hyvä ergonomia näkyy työhyvinvoinnin lisäksi myös taloudellisesti kannattavana, sillä saadaanhan näin vähennettyä sairaslomapäiviä ja huonon ergonomian aiheuttamat työkyvyttömyyseläkkeet vähenevät.

 

Jonas Ahlgren
Markus Holmberg
Katja Kitti

5 responses so far

Moikka maailma!

Welcome to Turkublogs.fi. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!

One response so far

« Prev