Läpikulkumatkalla

Kuvauksen, leikkauksen ja äänisuunnittelun perusteiden kurssilla en aluksi ymmärtänyt miksi meille opetetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti kyseisten ammattialojen asioita ja menettelytapoja. Kurssin lähentyessä loppuaan alan kuitenkin uskoa Timoa, joka ennusti meistä inhottavaa leffaseuraa lähitulevaisuudessa, koska haluamme jakaa huomaamamme virheet muiden kanssa. Opittuani jonkin verran kuvaamaan, leikkaamaan ja suunnittelemaan ääniä, olen alkanut näkemään elokuvanteossa tapahtuneita klaffeja ja droppeja, jotka mediatuottajankin on erittäin tärkeä tunteä tehdessään elokuva-alan ammattilaisten kanssa, jolloin tuottajankin on helpompi valvoa tuottamansa elokuvan laatua.

Viikon 37 oivalluksen valitseminen oli viime viikkoa haastavampaa sillä jokainen tunti pursui uutta asiaa ja tunneilta lähtiessäni koin pitkästä aikaa oppineeni ja ehkäpä sisäistäneenikin jotain. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin Timo Tanskasen äänisuunnittelun tunnilta oppimaani hyvin tärkeään asiaan koskien elokuvassa käytettyä musiikkia. Vaikka Alfred Hithcockin Psychossa kuultava korvia viiltävä tunnusmusiikki sopisikin mielestäsi täydellisesti oman elokuvasi jännittävään kohtaan, sen käyttö ei ole kannattavaa ellet tarkotuksella halua kiskoa elokuvan illuusioon uppoutunutta katsojaa takaisin todellisuuteen. Psychon musiikki on nimittäin niin monelle tuttu, että jokainen kyseisen elokuvan nähnyt yhdistää ko. musiikin heti Psychoon eikä pysty ajattelemaan sitä muussa yhteydessä, esimerkiksi toisessa elokuvassa. Siksi onkin tärkeää tutustua ennen musiikin lopullista valitsemista sen historiaan eli missä yhteyksissä kyseistä musiikkia on aikaisemmin käytetty ja voiko se onnistumisen sijasta pilata elokuvan.

Kyllähän se kuume sieltä nousikin kruunaamaan alkuviikolla kehittyneen flunssan! Joten mitäs muutakaan kuumeinen opiskelija voisi perjantai-illalla tehdä kuin perehtyä blogin ja oivallusten maailmaan?

Meille uusille tulevaisuuden mediatuottajille on tehty selväksi, että ainoa ns. sallittu poissaolo on possuflunssa (mikä minulla ei ole! ainakaan todennäköisesti…). Niinpä päätin unohtaa jatkuvan niiskutuksen, yskimisen, aivastelun, pään jomottamisen ja hartiasäryn ja suunnistaa Lemminkäisenkadun auditorioon Hallitse hankkeesi -seminaariin.

Luultavimmin minusta oli pelkkää haittaa muulle yleisölle ja puheiden pitäneille jatkuvan niistämisen ja pärskimisen vuoksi, mutta itse olin hyvinkin tyytyväinen seminaarin antiin. Vaikka välillä oli ajatukset sen suuntaisia, että nyt tuli tämä tyttö aivan väärästä ovesta sisään, jaksoin kuitenkin tehdä viiden tunnin luennoimisenkin jälkeen muistiinpanoja, joista jopa uskon olevan hyötyä tulevaisuudessa. Kiinnostavimpia seminaarissa esiintyjiä olivat ehdottomasti Minna-Maija Lappalainen, joka esitelmöi Turun taiteilijaseuran Taf taf – yhteisötaiteen residenssistä Senegalissa sekä Harri Lappalainen Hanketaito Oy:stä, joka kertoi vinkkejä ja kokemuksiaan hankekarikoissa navigoimisesta. Minna-Maijan luennosta pidin sen aiheen vuoksi. Vaikka en itse olekaan koskaan kokenut pystyväni toimimaan Afrikan tai muiden korruptoituneiden aluiden sektorilla, kunnioitan niitä ihmisiä, joilta löytyy sisua ja rohkeutta paikallisten ihmisten jokapäiväisen elämän parantamiseen. Harri Lappalaisen luennosta sain puolestani kerättyä eniten informaatioita mediatuottajan ammattia varten, sillä Lappalainen käsitteli ‘hankkeen elinkaaren vaiheita’, ‘valmisteluvaihetta’, ‘rahoituksen järjestämistä’, ‘toteutusta’ sekä ‘seurantaa ja arviointia’.

Viikon 36 oivalluksekseni valitsin kuitenkin seminaarin alussa kyläasiamies Tauno Linkorannan painottaman rahoituksen asianhaaran. Hanketta suunniteltaessa on syytä miettiä valmiiksi myös hankkeen valmistumisen jälkeinen rahoitus, jonka avulla hanke jatkaa elämäänsä. Vaikka asia tuntuu ehkä päivänselvältä, ei se kuumehouruisen päässä ollutkaan ihan itsestäänselvä. Ajatukseni on enemmänkin ollut mallia ‘Kun hanke esim. elokuva on valmis, sehän on siinä’. Mutta kun se ei olekaan. Tarvitaan rahaa mainontaan, kopioiden tuottamiseen ym. Mediatuottajankin täytyy siis ajatella projektin valmistumisen jälkeistä vaihetta, johon tarvittava rahasumma ei yleensä ole kovin pieni.

Syvällisempiä ajatuksia ei klo 0:04 löydy.