Läpikulkumatkalla

Vihasuhteeni Microsoft Exeliin on muuttumassa viha-rakkaussuhteeksi ja itsepäisenä ihmisenä pelkään, että tulevana tuottajana siitä tulee vielä yksi parhaimmista ystävistäni (niin kauan kuin kone ei kaadu).

Budjetoinnin, rahoituksen suunnittelun & seurannan kurssilla olemme päässeet (lue joutuneet) käyttämään Exceliä tehdessämme mm. vuosibudjettia. Ensimmäistä kertaa myönnän, ettei se ollut vaikeaa ja ties miten hankalaa tuotannon kassavirtalaskelmatkin olisivat ilman Exceliä! Helpoksi homman teki kuitenkin se, ettemme joutuneet itse määrittelemään soluja tai tekemään muuta hankalaa, vaan pohjat oli tehty meille valmiiksi, heitimme luvut vain soluihin ja ohjelma teki loput Koin silti oppivani sen, että taidan jatkossa nähdä vaivaa Excelin kanssa, koska oikein tehty pohja palkitsee tekijänsä!

Käsikirjoituksen tunnilla mahtava opettajamme Pentti Halonen kertoi meille, että jos joskus marssimme käsikirjoittajana tuotantoyhtiöön keskustelemaan synopksistamme, pitää meidän saada pöydän toisella puolella istuva pelottavan tuima tuottaja etukenoon nojaamaan pöytään, mikä viestii kiinnostuksesta. Ja siihen täytyy pyrkiä keinoja kaihtamatta eli annettava tuottajan esittää mitä tyhmempiä ja henkilökohtaisesti häntä viehättäviä muutoksia käsikirjoitukseen. Iso virhe olisi kieltäytyä muutoksista, joten kannattaa vain todeta “voin yrittää sovittaa idean käsikirjoitukseen”. Jos todellisuudessa idea on täyttä kuraa, sitä ei edes kannata yrittää oikeasti sovittaa käsikirjoitukseen, voi vain ilmoittaa seuraavassa tapaamisessa tuottajalle ettei muutos istunut hyvin tarinaan. Kannattaa silti keksiä toinen korvaava vaihtoehto (joka ei enää liity tuottajan omiin fantasioihin), jotta tuottaja ei koe hänen ideaansa täysin tyrmätyksi.

Tulevana tuottajana aloin kuitenkin miettimään tuleekohan minustakin omien ajatusmaailmojeni ja fantasioideni tyrkyttäjä, joka ei hyväksy käsikirjoittajan luomusta ilman oman jälkeni jättämistä. Haluanko tuottaa elokuvia/tv-ohjelmia, jotka miellyttävät juuri minun silmää, vaikka käsikirjoittaja olisi kauhusta kankeana? Tulenko vaatimaan muutoksia päähenkilön hiusten väriin, koska mielestäni “kaikki sihteeriköt ovat blondeja”? Olenko niin omaan näkökulmaani rajoittunut, että vahingossa saattaisin menettää satojen tuhansien eurojen arvoisen käsikirjoituksen vain, koska käsikirjoitusta tarjonnut henkilö oli tarpeeksi fiksu eikä suostunut minun idioottimaisiin ehdotuksiin?

Hope not.

Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelmat ovat vasta alkamassa.

18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta – Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä…

 

Pe 20.11 klo 00:02 koitti yksi vuoden odotetuimmista hetkistä, New Moonin ennakkonäytös! Elokuva tekikin historian parhaimman yöennakon ennätyksen kun se tuotti yöennakoillaan 26,3 miljoonaa dollaria. Elokuvanhan on toinen osa Twilight (Houkutus) -saagasta, joka perustuu Stephenie Meyerin kirjoittamaan fantasiakirjasarjaan. New Moonin (Uusikuun) on ohjannut Chris Weitz ja käsikirjoittanut Melissa Rosenberg. Sen pääosissa näyttelevät Kristen Stewart, Robert Pattinson ja Taylor Lautner. Kaiken kaikkiaan elokuva tuotti avajaispäivänään 72,7 miljoonaa dolallaria, mikä rikkoi myös parhaimman avajaispäivän ennätyksen, jota piti hallussaan elokuva Yön ritari.

Rakastan yli kaiken kyseistä kirjasarjaa, mutta on erittäin harvinaista, että pidän myös niistä tehdyistä elokuvista lähes yhtä paljon. Yritän pitää kirjat ja elokuvat ajatuksissani mahdollisimman erillään, mikä auttaa hyväksymään sen, että elokuvien ohjaajilla on kanssani erilaiset näkemykset mm. henkilöhahmoista (joissa kylläkin on mielestäni onnistuttu).

Tuottajalle elokuvan teko on todennäköisesti ollut unelmatyö sekä helvetti. Kirjasarja on niin suosittu, että ohjaajalla on varmasti ollut paineita saada elokuvasta sellainen, jonka myös miljoonat fanit hyväksyisivät (tietääkseni tähän mennessä ohjaaja ei ole saanut vielä päälleen mädäntyneitä tomaatteja). Lisähaastetta ohjaajan työhön tuo ihmissusien luominen animaatiotyönä, jossa taas tulee ilmi se, että tuottajan olisi hyvä tuntea animaatiomaailmaakin ja osata vaatia tekijöiltään laatua. Mielestäni tässä ohjaaja ei ollut tehnyt työtään parhaalla mahdollisella tavalla, ainakaan ensimmäisessä kohtauksessa, jossa ihmissusi näyttäytyy. Ainakin 400 muuta ihmistä taisi olla kanssani samaa mieltä, sillä koko elokuvasali repesi nauramaan, kun ihmissusi ilmestyi kuvaan.

Rakastuin myös elokuvan musiikkiin, jota fiilisten repeatilla niin lenkillä kuin kotonakin Soundtrack taitaakin löytää tiensä Joulupukin toivelistaan..vink vink

Death Cab fo Cutie “Meet Me on the Equinox”:

Lupe Fiasco “Solar Midnite”:

Voiko olla olemassa viikkoa, josta ei olisi muka oivaltanut mitään kirjoittamisen arvoista? Ei mielestäni, mutta silti olen jostakin käsittämättömästä syystä kyseisen tilanteen edessä. Valehtelematta olen nyt kaksi päivää kerrannut mielessäni jokaisen viime viikon päivän tapahtumat (myös lauantain suunnistusleirin ja sunnuntain isäni tädin 90-v. juhlat) enkä koe oivaltaneeni mitään mediatuottajan näkökulmasta tärkeää. Huolestuttavinta on se, että meillä oli kolmen päivän verran Suomen kulttuuripolitiikkaa ja taiteen rahoitusta, joten ihan oikeasti pitäisi kyetä kirjoittamaan edes lauseen verran. Tämä blondi ei silti pysty kirjoittamaan mitään fiksua viime viikolta. Kamalaa.

En silti luovuta, joten vääntämällä väänsin väkinäisen ajatuksen, joka saa kelvata viikon 46 oivalluksesta: Apurahojen hakeminen ei välttämättä olekaan niin hankala toimenpide etteikö niihin kannattaisi tutustua ja hyödyntää niitä. Olen nimittäin kammonnut aina lomakkeiden täyttöjä, jotta saisi rahallista tukea. Jopa opintotuenkin haku tuntui niin rasittavalta, että täytin lomakkeen viime tipassa. Stipendirahan olisin voinut aikanaan ottaa koulussa vastaan, koska yleensä se annetaan suoraan kirjekuoressa käteen. Harmi vain etten koskaan kuulunut niihin onnellisiin jotka kyseisen kirjekuoren sai. No kuitenkin, en enää siis pidä apurahojen hakunippua voittamattomana monsterina vaan yhtenä osana tuottajan ammattia, joka on opittava kohtaamaan joko hymyssäsuin tai hampaita kiristellen. Muuten voi tuotannot jäädä tuottamatta.

Mentalisti on henkilö, joka näyttää omaavan parapsyykkisiä kykyjä (telepatia, psykokinesia jne.). Mentalisti eroaa psyykikosta kuitenkin siinä, että hän ei väitä kykyjensä olevan aitoja.

Sarjassa Simon Barkerin esittämä mentalisti Patrick Jane on Kalifornian poliisin erityisavustaja, joka ratkaisee rikokset älynsä ja ainutlaatuisen tarkan päättelykykynsä avulla. Korkean onnistumisasteen ansioista hän ja neljä erikoisagenttia saavat ratkaistavaksi osavaltion haastavimmat rikosjutut. Patrick on myös traagisesti perheensä menettänyt entinen TV-meedio, jota menneisyys ei jätä rauhaan. Hän janoaa kostoa perheensä murhanneelle Red Johnille, joka jättää aina rikospaikoille kammottavan symbolin. (mtv3.fi)

 

Mentalist (engl. The Mentalist) nousi syksyllä 2008 Yhdysvaltojen katsotuimpien sarjojen joukkoon ohittaen katsojaluvuillaan (15 milj./vk) mm. Lostin ja Täydelliset naiset.  People’s Choise Awards -gaalassa tammikuussa 2009 sarja palkittiin tv:n parhaana uutuusdraamana. Itse jäin sarjaan koukkuun pilottijaksosta alkaen. Mutta miksi? Harvaa rikossarjaa seuraan viikoittain, niidenhän idea on ollut juuri se ettei jokaista jaksoa ole pakko katsoa. Sitä paitsi mitä niin ihmeellistä ja uutta sarjassa voisi olla ettei sitä olisi nähty esimerkiksi CSI:n kolmessa eri versiossa, NCIS Rikostutkijoissa, Näkijässä, Wallanderissa, Ketussa, Ratkaisijassa, Beckissä, Todistettavasti syyllisessä, Poliisikoira Rexissä, Criminal Mindsissa, Etsivä Lea Sommerissa tai Bonesissa ?

No ainakin Patrick Janen lapsenmielisyys ja leikkisä olemus. Onhan lähes kaikissa muissakin rikossarjoissa huumoriakin mukana, mutta he ottavat työnsä silti vakavasti. Mentalistissa Patrickin kolleegat joutuvat puolestaan jokaisessa jaksossa kyseenalaistamaan tämän toimintatavat, välillä Jane löytyy rakentamasta hiekkalinnaa rannalta, välillä miekkailemasta pikkupojan kanssa.  Patrick Jane on myös röyhkeä kaikkien paitsi itsensä mielestä. Hän tunkeutuu ihmisten henkilökohtaisen rajan yli ja esittää kysymykset niin suoraa kuin mahdollista, jolloin jokaisessa jaksossa esiintyy kohta, jossa närkästynyt haastateltava kysyy Janen kolleegoilta kuka tämä luulee olevansa. Lukuunottamatta Patrickia, etsivien yksityiselämää ei sarjassa juurikaan esitetä, mutta juuri Patrcikin yksityiselämä ja varsinkin hänen menneisyytensä on yksi sarjaan koukuttajista. Hänen vaimo ja lapsensa nimittäin joutuivat Red John nimisen sarjamurhaahan uhriksi eikä häntä ole ainakaan vielä saatu kiinni. Menneisyys kummittelee Janelle ja hän on päättänyt löytää Red Johnin kostaakseen tälle. Aina välillä Red Johnia käsittellään jaksoissa ja toisinaan etsivät joutuvat tutkimaan Red Johnin murhia. Mentalistissa ei myöskään käytetä CSI:n tapaan kemiaan ja fysiikkaan liittyviä termejä liikaa eikä muutenkaan vietetä aikaa laboratorioissa mikä tuo mukavaa vaihtelua.

Teresa Lisbon: [Referring to Jane] He’s not an agent. He’s a consultant.
Patrick Jane: No badge. No gun. They don’t even give me dental.

Asher MacLean: I think you might show a little more respect.
Patrick Jane: Respect for a…
Chief Elaine Brody: There’s a dead child here.
Patrick Jane: Yes. Yes. He’s dead. He doesn’t care how I talk to you.