Läpikulkumatkalla

Kun “vanhoja” on tanssimassa yli 200 opiskelijaa, ei tarvita tilaa vain tanssijoille vaan myös katsojille eli omaisille, naapureille, ystäville sekä uteliaille. Salossa on jo muutaman vuoden ajan ratkaistu ongelma järjestämällä Wanhojen tanssit lukion liikuntasalin sijasta Salohallissa, joka tänä vuonna oli viimeistä kohtuullista seisomapaikkaakin myöten täynnä.

Ison tilan ongelmaksi muodostui se, että omien tuttujen wanhojen pyydystäminen oli erittäin haastavaa, koska tanssijat olivat katsomosta liian kaukana. Muodostelmat olivat kaukaa katsottuna puolestaan juuri sen takia vaikuttavampia, mutta esimerkiksi tyttöjen kampaukset ja poikien ryhdikkyys eivät näkyneet katsomoon saakka. Mielestäni ongelman voisi ratkaista tulevaisuudessa “live-lähikuvalla”, joka heijastettaisiin kankaalle. Näin yleisö näkisi myös lastensa, lapsenlastensa ja ystäviensä edes muutaman sekunnin verran “suurempana”. Varsinkin kun iltatansseissa salikin oli aika hämärä. Rahoituskin hoituisi ainakin osittain vakituisille katsojille tutuksi tulleella “vapaaehtoisella kolehdilla”.

Jos luulet pöytätietokoneeseen investoinnin riittävän tuottajana, olet erehtynyt. Mitä jos törmäät kahvilassa tai kaupungilla puolituttuun potentiaaliseen rahoittajaasi, joka kysyy yrityksesi kuulumisia. Sinä yrität sepittää hermostuneena epäselvästi mahtavasta tuotantoideastasi. Rahoittaja ei ymmärrä selityksestäsi mitään, toivottaa hyvät päivänjatkot ja jatkaa matkaa. Sinä vaivut epätoivoon.

Mitäpä jos kantaisit mukanasi iPhonea, (mini)läppäriä tai muuta videontoistolaitetta? Sinun ei olisi tarvinnut selittää epäselviä lauseitasi vaan olisit voinut näyttää trailerin, teaserin, pilotin tai vaikkapa synopsiksen helposti über-hienosta kosketusnäyttöpuhelimestasi. Keskustelukumppanisi saisi selkeän käsityksen tuotantoideastasi, saattaisi innostua enemmänkin ja pyytää ottamaan yhteyttä yritykseensä.

Kyllä minullekin 500€:n puhelin videontoisto-ominaisuuksineen kelpaisi enkä laita vastaan jos joku haluaa ostaa minulle miniläppärin. Kaikilla ei vain ole taskussa tonnia minkä voi laittaa elektroniikkaan tai aikaa ladata ja siirtää tiedostoja laitteesta toiseen..

Taideakatemian kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoiden ryhmäkoreografioiden 1. kokonaisuus Keholla – tilassa, ajassa, liikkeessä järjestettiin Linnankadun Köysiteatterissa. Heidän käytössään oli kunnon esiintymistila valaistuksineen ja äänilaitteistoineen. Mielestäni Shirin Nazimovin koreografia “The 5th Element” oli onnistunut parhaiten. Ei vain tanssioiden, pukusuunnittelun tai musiikin ansiosta, vaan myös SaundiCrewin sekä ValoCrewin taidonnäytteiden myötä. Äänet ja valot tukivat koreografiaa erittäin voimakkaasti ja onnistuneesti ja niiden käyttäjät eivät tehneet virheitä, jotka olisivat havahduttaneet yleisön takaisin todellisuuteen. Muutamassa muussa koreografiassa oli havaittavissa mm. äänentoiston säreilyä, joka heti vei ainakin oman huomioni. Joten en enää ikinä aliarvio ääni- ja valoryhmän työtä tai heidän tarvetta testata ja testata ja testata laitteitaan, sillä jokainen tila on erilainen.

Tällä viikolla sain kerrankin huokaista helpotuksesta, kun tuotantosuunnittelun tunnilla meille kerrottiin ettei tuottajan tarvitse(kaan) tietää (aivan) kaikkea! Vaikka meidän olisi hyvä osata esim. kuvauksen, leikkauksen ja äänisuunnittelun termejä ihan jo siksi, että osaamme vaatia ja vahtia laatua, niin tuottajankaan ei tarvitse ennalta tietää kaikkea, mutta kaikki mitä tuottaja tai tilaaja tarvitsee on selvitettävä. Meillä onkin siis lupa ja oikeus sanoa “en tiedä(, mutta otan asiasta selvää)”.

1. Tiedotteen tulee olla selkeä
2. Tarjoa näkökulma
3. Toimittaja tarvitsee täkyn (italialaiselle brunssille löytyy varmasti tilaa kalenterista)
4. Pidä kiinni luvatuista haastatteluajoista
5. Embargon antaminen samalle tiedotusvälineelle ei välttämättä ole kannattavaa
6. Jutun voi pyytää tarkistettavaksi
7. Tarjoa tiedotustilaisuuksissa aina kahvia
8. “En kommentoi” on pahin kommentti
9. Ota vastuu, ole rehellinen, mutta:
10. ÄLÄ KERRO MITÄÄN, MITÄ ET HALUA JULKAISTAVAN