Läpikulkumatkalla

Tiimityön kurssimme osoittautuikin psykologian kurssiksi, mikä onkin itseasiassa samalla hauskaa, opettavaista että erittäin antoisaa itsensä tutkiskelua ihmisenä ja tiimityöskentelijänä. Vaikka tekemämme testit, esimerkiksi “Seitsemän motivoivaa arvojärjestelmää” saattoivat aluksi tuntua yhtä turhanpäiväiseltä hömpältä kuin päivähoroskoopit, eivät ne loppujenlopuksi olleetkaan yhtään hullumpia tapoja tarkastella itseään. Tottakai tulokset ovat hieman epäselviä ainakin omalla kohdallani, koska olen paljon dominoivampi kotona kuin koulussa. Tietyt ihmiset tuntuivat kuitenkin saavansa juuri oikeat tulokset heille itselleen ja mielestäni silloin testi saattoi olla erittäinkin antoisa, koska he näkevät listasta omat “palkitsevat ympäristönsä” sekä tapansa toimia konflikteissa. Kun listasta tunnistaa itsensä, on helpompi lähteä kehittämäänkin omaa käyttäytymistään ja ehkä löytää uusia motivoitumis- ja työskentelytapoja, joita ei ennen ole tajunnut kokeilla.

Mitä meistä tuli -elokuvan ohjaaja ja tuottaja olivat luennoimassa elokuvansa teosta ja varsinkin siitä, miten ilman rahoitussuunnitelmaa tai budjettia pystyy kikkailemalla tekemään ammattimaistakin jälkeä.  He kuitenkin valittelivat sitä, kuinka heitä ei missään tunnuttu otettavan tosissaan eikä heitä edes kuunneltu edellisen elokuvan alkuvaiheessa, koska käsikirjoitus oli ainoastaan ohjaajan päässä. Mutta kuka hullu antaisi rahoitusta “elokuvalle”, josta ei ole yhtikäs mitään paperilla? Ja vielä henkilölle, josta ei kukaan ole koskaan kuullutkaan? Lisäksi elokuvantekijän olisi hyvä tuntea esimerkiksi termit call sheet ja klaffi jos tarkoituksena olisi olla tekemisissä ammattilaisten kanssa…eli vaikka kuinka välillä nyppisi koulunkäynti ja tekisi mieli keskeyttää koko “roska” ja lähteä vain suoraan kuvailemaan leffoja niin kannattaa miettiä toisenkin kerran. Sanaston lisäksi koulu tarjoaa myös suhteita, jotka saattavat olla erittäinkin arvokkaita Suomen pienissä leffa- ja tv-piireissä.