The 69 Eyes heitti parisen viikkoa sitten pitkästä aikaa Turun Klubilla keikan ja lopultakin päiväuneni muuttui todellisuudeksi kun pääsin itse paikan päälle Vaikka yritin takaraivossani muistaa, että katsoisin keikkaa tuottajan silmin ja kulttuuripassia varten niin kuinkas sitten kävikään, siinä samassa sekunnissa kun näin Jyrki 69:n lavalla, pääsi fani sisälläni irti enkä sen koommin ajatellut kulttuuripassia.  Ehkä parilla glögilasillisellakin oli vaikutuksensa..

Jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt ettei keikassa oikeasti ollut mitään mistä olisin voinut valittaa, paitsi siitä, että keskiviikkoillalla oli ehkä vaikutuksena yleisömäärään. Bändi soitti ihailtavan hyvin livenä ja plussat myös Jussin taidoille laulaa livenä. tekniikkakin pelasi mutkitta ja “lavastuskin” oli juuri niin yksinkertainen kuin pitäisikin eli vain The 69 Eyes ja klassikkobiisit! Tottakai Lost Boys tempaisi yleisön parhaiten mukaansa, mutta itse tykästyin uusimman Back in Blood -levyn tuoreimpaan singleen Dead N’ Gone:en, jonka musiikkivideota bändin basisti Bazie kehui jutellessamme jälkeenpäin (hihhih ). Noh video on mielestäni enemmänkin komedia, sillä tytön perään nyyhkyttävä Bam Margera laittaa väkisin hymyilyttämään..

Aivan uutena tuottajan työn osa-alueena tuli minulle tällä viikolla ns. marketit, jotka ovat elokuvafestivaalien yhteyksissä. Niissä rahoitusta elokuvilleen tarvitsevat kohtaavat rahoittajia, markkinoinnin ammattilaisia, levittäjiä, henkilöitä, jotka “myyvät” näyttelijöitä ja tietysti kollegoitaan. Monesti marketeille menevä voi varata etukäteen tapaamisia rahoittajien kanssa, joille hän saa pitchata elokuvansa. Suomalaiset ovat kuulemma saanet paljon hyötyä irti marketesita sinnikkyytensä vuoksi, koska he ovat jaksaneet juosta jokaisissa kissanristiäisissä. Vaikka ajatus elokuvafestivaalien kiertämisestä Berliinissä, Malmössä, Amsterdamissa, Cannesissa ja Venetsiassa onkin houkutteleva, on asioilla kääntöpuolensa. Nimittäin raha. Tarkemmin sen puute. Osallistuminen Cannesiin maksaa n.400€ ja majoitus 2000€ !!! Plus tietenkin lennot. Cannesin hotellit ovat nimittäin yhdessä sopineet 2000€:n minimihinnan elokuvafestivaalin ajaksi ja parhaimmat hotellit pyytävät vieläkin enemmän. No Cannesin miinus on kyllä sekin, että maailman huippunimien varjossa jää oma nimi väkisinkin mappi Ö:hön. (oivallus vk.51)

Mediatuotannon pääsykokeissa jouduimme kirjoittamaan esseen “Minä mediatuottajana” ja huh, se essee nostaa vieläkin hien otsalle. Olen kuitenkin tullut miettineeksi joululoman lähestyessä miten paljon käsitykseni tästä ammatista onkaan muuttunut syksyn aikana!  Ammattikenttäni on ehkä hiukan suppeampi mitä kuvittelin, mutta PALJON mielenkiintoisempi ja vaativampi, että olen useaan kertaan ajatellut meniköhän valitsijoilla minun ja jonkun muun paperit sekaisin..toisaalta haluan näyttää itselleni, pystyväni neljässä vuodessa kasvamaan tuottajan isoihin saappaisiin. Vielä pääsykokeissakin käsitykseni alasta oli hyvinkin epämääräinen, mutta jo neljän kuukauden opintojen jälkeen alan ehkä päästä jyvälle mistä koko alasta on kyse, ja uteliaisuus on niin iso, että ehkä kolmen ja puolen vuoden kuluttua pystyn jopa selittämään ihmisille ammattini työtehtäviä muutenkin kuin sanomalla “mee Turun AMK:n nettisivuil ja kato Mediatuotannon kuvaus”.

Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemian Esittävän taiteen koulutusohjelman “torakka-ilta” eli avoin lava järjesti yleisölle avoimen Joulutorakan ke 16.12. Vähäisestä mainonnasta huolimatta uteliaita ihmisiä kertyi lähes koko sirkuksen harjoitustila TEKUlla täyteen. Uteliaisuus palkittiin runsaan kahden tunnin sessiolla, jossa ei jäänyt epäselväksi, että Taideakatemia on täynnä todellisia lahjakkuuksia.

Yleisö sai nähdä tällä kertaa 1. ja 4. vuosikurssin oppilaiden värikkäitä esityksiä aina harjoitusmateriaalista opinnäytetyöhön asti. Paikoitellen tulevana tuottajana olisi ollut huomautettavaa äänentoistosta ja esitysten pituuksista (10 minuuttia kestävään jonglööraukseen  katsomiseen turtuu väistämättä, varsinkin kun yli puolet ajasta pallot vierivät pitkin salin lattiaa…). Lisäksi juontajan jutut laittoivat välillä miettimään oliko juontoa suunniteltu etukäteen laisinkaan. Täytyy toki ottaa huomioon, että roudareina, juontajina ja äänentoistosta huolehtivina toimivat 1.vuosikurssilaiset, jotka eivät itse esiintyneet illan aikana eivätkä siis ole alan ammattilaisia. Kokonaisuudessaan ilta oli upea ja lähtisin erittäin mielelläni tuottamaan isompaa ja hiukan teknisestikin laadukkaampaa tapahtumaa Esittävän taiteen opiskelijoille.

Showhat -esitys on drag queenien Osku Heiskasen ja Jarkko Valteen ohjelmanumero, jossa kuullaan kotimaisia ja kansainvälisiä hittejä vuosien varrelta sekä tämän päivän tähtiä. Heidän kotisivunsa ei liioittele yhtään, kun heidän kehutaan valloittavansa yleisönsä “ilmiömäisillä playback-taidoillaan ja salamannopeilla vaatteidenvaihdoillaan”. Jarkko Valtee onkin valittu Miss Drag Queeniksi vuonna 2000 ja samaisena vuonna Showhat-esitys valittiin Helsingin City -lehden äänestyksessä kaupungin parhaaksi drag-showksi.

En ihmettele yhtään, että Showhatin suosio on jatkunut ainakin noin 10 vuotta ja liput ovat miltei aina loppuunmyytyjä. Jo saliin sisään astuessa Osku Heiskanen liihoitteli yleisön joukossa, raahasi heitä lavalle ja antoi tyylituomionsa nuoren tytön risaisille farkuille ja kehut kahdelle jouluiselle ponchoille. Kouluarvosanana Showhat ansaitsee täyden kympin, ja lisäplussan taitavasta juonnosta. Tuottajan näkökulmasta heidän showtaan olisi mielenkiintoista lähteä kehittämään, sillä näen siinä valtavasti potentiaali isommaksikin spektaakkeliksi. Ainakaan Salossa ei esityksessä ollut minkäänlaisia heikkouksia: ääni toimi, mikrofonit toimivat, valot ja puvustus olivat onnistuneet eikä 20 minuutin väliaikakaan ollut liikaa, koska tunnin putkeen nauramisen jälkeen teki hyvää rauhoittua välillä! Seuraava näytöskin on jo Salon Kivan ohjelmassa, 17.4.2010 ja lippu on lompakossa :) P.s. check out those legs!!  

Olen ennen ajatellut sponsoreiden hakemista tulevaisuudessa pelkkänä rahalähteenä, mutta viime viikolla opin ettei kyse nykyään ole enää yksipuolisesta hyötymisestä. Sekä sponsoiroitava että sponsori hyötyvät sopimuksestaan, joten sana “yhteistyö” kuvaa sopimuksien sisältöä paremmin. Oivallukseni saattaa olla pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kun lähden ensimmäistä kertaa hakemaan sponsoreita, jotta minullakin olisi vastinetta sponsoreiden rahoille.

Finnairin pandamainos on yksi hellyyttävimmistä mainoksista, joita olen eläessäni nähnyt. Se on kuin minuutin mittainen lastenohjelma, jossa pieni panda seikkailee ympäri maailmaa ja matkustaa paikasta toiseen Finnarin lentokoneilla. En tiedä onko kyseinen mainos tuonut Finnairille lisää uusia asiakkaita, mutta todennäköisesti mainoskampanja on ollut onnistunut, koska en itsekään ole unohtanut rintaansa pullistelevaa pandaa Eiffel-tornin juurella, vaikka mainos pyörikin tv:ssä vuosia sitten.

Mainoksen yhtenä houkuttimena onkin juuri hellyyttävä animaatiopanda, jolla yritetään saada lapsiystävällisyys liitettyä Finnairiin, samoin taustamusiikki, joka muistuttaa lastenohjelman alkutunnaria. Mainokseen on mielestäni ovelasti saatu ujutettua Finnairin palveluja. Panda pääsee Finnairin koneella niin New Yorkiin, Pariisiin kuin Kiinaankin, matkoilla tarjotaan aterioita, yöllä käytössä on huopia eikä turbulensseista ole tietoakaan.

Buzz! on SCEEn kehittämä, suosittu tietokilpailusarja Playstation -pelikonsoleille.Pelien tarkoituksena on vastata oikein esitettyihin kysymyksiin, jolloin pelaaja saa kasvatettua pistetiliään. Joillain kierroksilla on mahdollista hävittää tai varastaa toisten pelaajien pisteitä. Lopuksi suurimman pistemäärän kerännyt pelaaja voittaa ja saa itselleen sattumanvaraisen, kuvitteellisen palkinnon.

Pelin ohjaamiseen käytetään USB-keskittimellä kytkettäviä Buzz!-vastaussummereita, joissa on neljä värinäppäintä sekä Buzz!-näppäin. Pelit voidaan ostaa erikseen tai summereiden kanssa. Osa peleistä on myös yhteensopivia EyeToy-kameran kanssa. Pelejä on ilmestynyt eri alustoille jo toistakymmentä, joista suurin osa on eri aihealueita käsitteleviä visailuja ja loput Buzz-summereilla pelattavia pulmapelejä. Peliä voi samanaikaisesti pelata 1–8 henkilöä ja ne ovat saatavina täysin suomenkielisinä. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Buzz!)

Tietokilpailupelejä rakastavana ihmisenä voisin “hakata” (turhautuessani konkreettisesti hakkaan)  Buzzia monta tuntia putkeen ja mitä isommalla porukalla peliä pääsee pelaamaan, sen kauemmin jaksaa pelata. Pelin visuaalinen maailma on hyvin suunniteltu ja eri vaikeustasoista johtuen uusia kysymyksiä riittää mukavasti. Eikä tutunkaan kysymyksen vastaantuleminen latista peliä, sillä yleensä kisataan nopeudesta, jolloin “herkin liipaisin” voittaa. Plussaa pelissä on sekin, että Buzz-pelin “juontajan” jokaista peliä edeltävät ohjeet voi ohittaa jolloin hermoja ja aikaa säästyy!

Peli sopii jokaiselle, koska aihealueet vaihtelevat laidasta laitaan, jokainen pelaaja pääsee valitsemaan aihealueita ja välillä kyse on pelkästä tuurista tai nopeudesta. Aikataulusta riippuen Buzzia voi pelata joko pikapelinä tai perusteellisena pelinä, jolloin pääsee vaikuttamaan oman hahmonsa ulkonäköönkin.

Vihasuhteeni Microsoft Exeliin on muuttumassa viha-rakkaussuhteeksi ja itsepäisenä ihmisenä pelkään, että tulevana tuottajana siitä tulee vielä yksi parhaimmista ystävistäni (niin kauan kuin kone ei kaadu).

Budjetoinnin, rahoituksen suunnittelun & seurannan kurssilla olemme päässeet (lue joutuneet) käyttämään Exceliä tehdessämme mm. vuosibudjettia. Ensimmäistä kertaa myönnän, ettei se ollut vaikeaa ja ties miten hankalaa tuotannon kassavirtalaskelmatkin olisivat ilman Exceliä! Helpoksi homman teki kuitenkin se, ettemme joutuneet itse määrittelemään soluja tai tekemään muuta hankalaa, vaan pohjat oli tehty meille valmiiksi, heitimme luvut vain soluihin ja ohjelma teki loput Koin silti oppivani sen, että taidan jatkossa nähdä vaivaa Excelin kanssa, koska oikein tehty pohja palkitsee tekijänsä!

Käsikirjoituksen tunnilla mahtava opettajamme Pentti Halonen kertoi meille, että jos joskus marssimme käsikirjoittajana tuotantoyhtiöön keskustelemaan synopksistamme, pitää meidän saada pöydän toisella puolella istuva pelottavan tuima tuottaja etukenoon nojaamaan pöytään, mikä viestii kiinnostuksesta. Ja siihen täytyy pyrkiä keinoja kaihtamatta eli annettava tuottajan esittää mitä tyhmempiä ja henkilökohtaisesti häntä viehättäviä muutoksia käsikirjoitukseen. Iso virhe olisi kieltäytyä muutoksista, joten kannattaa vain todeta “voin yrittää sovittaa idean käsikirjoitukseen”. Jos todellisuudessa idea on täyttä kuraa, sitä ei edes kannata yrittää oikeasti sovittaa käsikirjoitukseen, voi vain ilmoittaa seuraavassa tapaamisessa tuottajalle ettei muutos istunut hyvin tarinaan. Kannattaa silti keksiä toinen korvaava vaihtoehto (joka ei enää liity tuottajan omiin fantasioihin), jotta tuottaja ei koe hänen ideaansa täysin tyrmätyksi.

Tulevana tuottajana aloin kuitenkin miettimään tuleekohan minustakin omien ajatusmaailmojeni ja fantasioideni tyrkyttäjä, joka ei hyväksy käsikirjoittajan luomusta ilman oman jälkeni jättämistä. Haluanko tuottaa elokuvia/tv-ohjelmia, jotka miellyttävät juuri minun silmää, vaikka käsikirjoittaja olisi kauhusta kankeana? Tulenko vaatimaan muutoksia päähenkilön hiusten väriin, koska mielestäni “kaikki sihteeriköt ovat blondeja”? Olenko niin omaan näkökulmaani rajoittunut, että vahingossa saattaisin menettää satojen tuhansien eurojen arvoisen käsikirjoituksen vain, koska käsikirjoitusta tarjonnut henkilö oli tarpeeksi fiksu eikä suostunut minun idioottimaisiin ehdotuksiin?

Hope not.