Varaan viereen kalenterin ja kynän. Kirjoitan lapulle listan asioista, jotka pitäisi mainita, jottei ne pääsisi jännityksessä unohtumaan. Numeroa näppäillessä sydän hakkaa kovemmin ja harkitsen pariin otteeseen onko nyt hyvä hetki soittaa. Lopulta painan nopeasti vihreää luuria ja tajuan etten enää kehtaa puhelua katkaistakaan. Puheluun vastataan nopeasti ja kun olen asiani saanut selitettyä huomaan, että toisessa päässä ollaan ystävällisempiä kuin oletin. Asiaan luvataan palata seuraavana päivänä. “Kiitos, hei!” – ja puhelu päättyy. Ei se ollut hirveää ollenkaan. Turhaan taas jännitin. Seuraavana päivänä selviää, että sponsori osallistuu – saamme kuvauksiin ilmaiset sämpylät ja pullat.
Seuraavalla kerralla varmasti jännittää taas ihan yhtä paljon, mutta jos sitä seuraavalla jo sitten hieman vähemmän…
Posted in Viikon oivallus | No Comments »
Tiimityön kurssilla tällä viikolla listasimme luokkakavereiden hyviä ominaisuuksia ja kerroimme ne ääneen. Nimettömänä paperilappuna tehtävä olisi ollut helpompi, mutta nyt piti keksiä jotain muutakin kuin se perinteinen “kiva”. Loppuen lopuksi oli kuitenkin hieno kuulla itsestään positiivisia puolia, jotka muut olivat huomanneet. Eniten minua sanottiin rauhalliseksi, luotettavaksi ja tunnolliseksi, jotka kyllä tunnistin itsestäni eivätkä ne tulleet mitenkään yllätyksenä. Oli mielenkiintoista kuulla, että olen muiden mielestä myös sisukas ja kriittinen, joita en itse ollut aikaisemmin niin tiedostanutkaan ainakaan näyttäneeni selkeästi ulospäin.
Erilaisissa testeissä kuuluin aina keskiryhmään, vaikka osittain toivoin kuuluvani selkeämmin johonkin muuhun ryhmään. Analyyseja lukiessa kuitenkin selvisi, että keskiryhmään kuuluvat ovat hyviä tiimityöskentelijöitä. Tämä yhdistettynä muiden kertomiin positiivisiin mielipiteisiin lisäsi itseluottamusta omista tiimityösketelytaidoista, jotka ovat todella tärkeitä ominaisuuksia tuottajalla.
Posted in Viikon oivallus | No Comments »
TV:stä etenkin uutisia katsotaan melko passiivisesti. Samalla voidaan tehdä jotain muuta eikä samoja uutisia välttämättä seurata säännöllisesti. Uutislähetyksen jälkeen harvemmin jutuista keskustellaan jälkikäteen esimerkiksi kuinka hyvin se on tehty ja ketkä ovat jutun tekijöitä. Haluaisin tehdä jotain, joka herättää ajatuksia, tunteita ja keskustelua. Jotain sellaista, minkä katsoja muistaa vielä pitkään. TV-tuotannon kurssilla käsiteltiin myös mm. tv-formaatteja, joiden tuottaminen ei kuulosta ihan mahdottomalta ajatukselta, mutta mikä ei myöskään ole se ihan ykkösjuttu, ainakaan tällä hetkellä. Mihinkään ei tässä vaiheessa vielä kuitenkaan uskalla sanoa varmasti ei.
Posted in Viikon oivallus | No Comments »
Unelmani toteutui. Ajoin Amerikan halki, idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.
Maailmanmatkaaja ja matkailutoimittaja Hannu Tuomisen valokuvanäyttelyn kuvat on otettu hänen matkaltaan läpi Yhdysvaltojen kuuluisaa Route 66 -tietä pitkin. Maanantaina 15.3. järjestettiin noin tunnin kestoinen avausluento, jossa Tuominen kävi läpi näyttelyssäkin esillä olevia kuvia ja kertoi niiden taustoista. Luento selkeytti paljon kuvien tarinaa, vaikka näyttelyssä kuvien ohessa onkin selitetty hieman taustoja. Kuvien esittelyn lisäksi Tuominen kertoi hyödyllisiä matkavinkkejä niin erilaisista hintatiedoista kuin poliisin kanssa asioimisesta. Luentoa oli kuuntelemassa moni reitin ainakin osittain matkustanut tai matkaa harkitseva.
Näyttelyn kuvat ovat suurimmaksi osaksi “turistikuvia”, joita useimmiten löytyy Route 66:stä kertovista kirjoista ja lehdistä sekä Googlen kuvahausta. Näyttely ei ole mitään valokuvataidetta, vaan siis ennemminkin turistin matkakertomus, joka varmasti kiinnostaa matkaa harkitsevia tai siellä jo käyneitä. Kirjaston aulaan valokuvanäyttely sopi siis hyvin, mutta hieman suljetummassakin tilassa suurempi näyttely voisi toimia innostavana esimerkiksi musiikin kanssa, taustalla soiden “Get yout kicks on Route 66″.
Route 66 – Maailman kuuluisin tie -valokuvanäyttely 15.3.–18.4.
Turun pääkirjaston aula
(Näyttelyn avausluento: Pääkirjaston Studio, 15.3. klo 18)
Posted in Kulttuuripassi 2 | No Comments »
Kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoiden ryhmäkoreografioiden 1. kokonaisuudessa oli monipuolisesti erilaisia tanssiesityksiä. Kuvaava nimi tanssiesityksillä ainakin oli, kun tanssijat liikkuivat sormiakin myöten, koko keholla.
Osassa esityksissä ei oltu käytetty musiikkia, mikä toimi silti hyvin, sillä korvaavana elementtinä oli käytetty valotehosteita. Esitys, jossa tanssija alussa ja lopussa liukui pitkin lattiaa paljaiden käsien ja jalkojen vinkuessa lattiaa vasten, vaikutti muutenkin jo melko karmivalta. Jos siitä olisi vielä musiikin lisäksi poistettu valotehosteet, olisi muutenkin itsessään jo persoonallinen esitys vaikuttanut lähinnä oudolta. Valot olivat huolellisesti mietittyjä ja katsomissuunnan lisäksi ne loivat esityksiin aina niihin kuuluvaa tunnelmaa. Kaikissa esityksissä yleisvalaistus oli hämärä, joten se lisättynä hieman jo loppuvaiheessa puuduttaneisiin esityspituuksiin ei ainakaan nostanut mielialaa pirteämmäksi. Koreografiat olivat varmasti kuitenkin pitkän suunnittelun ja harjoittelun tulosta. Ehkäpä ne olivat niin upeita ja taiteellisia, etten vaan itse niitä kaikkia ihan ymmärtänyt.
Keholla – tilassa, ajassa, liikkeessä
18.2.2010 Taideakatemian köysiteatteri, Turku
Posted in Kulttuuripassi 2 | No Comments »
Nukketeatteri Taikasauvan esitys Tyttö ja tivolin karhu oli puolituntinen tarina tytöstä, joka haluaa päästää häkissä elävän sirkuskarhun vapaaksi. Esityksessä oli perinteisen nukketeatterin lisäksi näyttelijöitä sekä varjoteatteria. Musiikin ja valojen käyttö olivat pienessä tilassa yksinkertaisesti toteutettuina toimivia. Vaikka nukketeatteriesitys oli lähinnä suunnattu lapsille, viihdytti esitys myös aikuisia.
Satavuotiaasta talosta kunnostettu Nuketteri sijaitsee Salossa Perniöntien varrella. Talossa esiintyy Taikasauvan lisäksi kaksi muutakin nukketeatteria ja tiloissa on mahdollista pitää taidenäyttelyitä. Kunnostustyö on vielä hieman keskeneräinen, mutta kunhan kaikki talon tilat saadaan kuntoon, on kotoisassa ja tunnelmallisessa Nuketterissa varmasti mahdollista järjestää monipuolisestikin erilaisia pieniä tapahtumia. Valtavia yleisömääriä taloon ei mahdu, mutta tilat sopivat hyvin pienille ryhmille. Saliin mahtuu parikymmentä henkeä, lapsia enemmänkin, kunhan näkee pienen vaivan ajaa vartin matkan Salon keskustasta Perniön suuntaan.
Nukketeatteri Taikasauva – Tyttö ja tivolin karhu
23.2.2010 Salo, Nuketteri
Posted in Kulttuuripassi 2 | No Comments »
Yksi tunnetuimmista ja varmasti parhaimmista valokuvaajista on yhdysvaltalainen Steve McCurry. Hänen retrospektiivinen valokuvanäyttelynsä esittelee valokuvia ympäri maailmaa 27 vuoden ajalta.
McCurry on varmasti myös innostanut monia muita valokuvaajia, ja näyttelyssä muistuikin mieleen Jukka Salmisen Kohtaamisia-näyttely. Salmisen kuvissa oli haettu selvästi McCurryn kuvien kaltaisia elementtejä, kuten kurjissa elinolosuhteissa eläviä ihmisiä ja värien käyttöä.
McCurryn näyttely Salossa on ainakin tällä kertaa ainut Suomessa ja koko Pohjoismaissa. Seuraavaksi näyttely siirtyy suoraan Englantiin. On hienoa, että näinkin tunnetun valokuvaajan töitä on esillä juuri Salon taidemuseossa, joka vetää varmasti paljon katsojia eri puolilta Suomea etenkin, kun näyttelystä on kirjoitettu useissa sanomalehdissä. Suosittu näyttely tekee Veturitallia tunnetuksi, jolloin myös tulevissa näyttelyissä vierailijoita voi uskaltautua myös kauempaa.
Steve McCurry – Retrospektiivinen valokuvanäyttely
Veturitalli, Salo
13.2.-2.5.2010
Posted in Kulttuuripassi 2 | No Comments »
Mm. projektihallinnan kurssilla opittiin, että eteen tulevat ongelmat on pyrittävä ennakoimaan ja ratkaisemaan heti. Perjantaina vierailulla käyneet Mitä meistä tuli-elokuvan ohjaaja ja tuottaja olivat elokuvaa kuvatessaan tehneet juuri päinvastoin: Vastaan tulleet ohjelmat ohitettiin ja tehtiin välillä jotain muuta. Näinkin saatiin aikaan kuitenkin hyvä elokuva – vielä ilman SES:n rahoitusta. Tarvittiin vain itseensä uskova ja innostunut porukka sekä lisäksi hieman tuuria.
Posted in Viikon oivallus | 2 Comments »
Torstainen sopimusoikeuden tunti oli kuin paluu lukion lakitiedon kurssille. Enkä tarkoita tätä mitenkään negatiivisessa mielessä, vaan kurssi vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta ja etenkin todella tärkeältä. Peruskäsitteet olivat jääneet unholaan, mutta kyllä ne oikeussubjektit ja muut muistuivat pikkuhiljaa mieleen. Pelkkää kertausta kurssi ei todellakaan ole, vaan paljon uutta tuli opittua jo ensimmäisellä tunnilla.
Erilaisten sopimusten teko kuuluu olennaisena osana tuottajan työhön, joten on hyvä että niihin liittyvät asiat käydään huolellisesti erillisellä kurssilla läpi, ettei tarvitse itse oppia myöhemmin kantapään kautta.
Posted in Viikon oivallus | No Comments »
Salon taidemuseon tornissa on esillä 13.2.-14.3.2010 hankolaisen Muddle Liliuksen studionäyttely ’Vaihtoehtoisia näkemyksiä’. Näyttelyssä taiteilija kuvaa kolmea itselleen tärkeää kaupunkia, Hankoa, Pariisia ja Djiboutia. Näiden eri leveysasteilla sijaisevien kaupunkien erilaista ilmastoa, elämänrytmiä ja tunnelmia, samankaltaisuuksia ja vastakohtaisuuksia.
Salon taidemuseo Veturitallin tornissa esillä olleessa Muddle Liliuksen näyttelyssä näyttelytila oli todella hyvin valittu. Ylhäällä tornissa ja portaikossa oli erilaisia maisemakuvia. Kahdeksankulmaisessa tornissa taulut vaikuttivat kuin ikkunoilta, joista näkyi niin Hanko mereltä päin, kameleita Djiboutista kuin Pariisin talomerikin, välissä tietenkin aina oikeasta ikkunasta näkyvä Salon talvinen maisema.
Välikerroksessa puolestaan oli esillä maalauksia vesilohikäärmeistä sekä kaksi Harha-abstraktioksi nimettyä teosta eli joissa esiintyy auringonlaskun värittämä taivas ja taivas alhaalta puistosta katsottuna. Nämä kaksi viimeksimainittua eivät kuitenkaan toimineet seinällä yhtä hyvin kuin ylhäällä tornissa esillä olleet maisemat. Museon kahvilaankin oli sijoitettu muutama teos, jotka olivat tyylillisesti paljon erilaisempia ja sopivatkin siksi kokonaan eri tilaan.
Veturitallin torni mahdollistaa esillepääsyn myös pienempimuotoisille taidenäyttelyille, jotka sopivat paremmin pienempään ja intiimimpään tilaan kuin museon suurille valkoisille seinille.
Posted in Kulttuuripassi 2 | No Comments »
