Sample rate, aiff, foley, call sheet, source, ambienssit, pistetehosteet, voice replacement… Nämä kaikki olivat minulle täysin uusia sanoja, joten voidaan ehkä päätellä, etten tiennyt äänisuunnittelusta entuudestaan yhtään mitään. Äänisuunnittelun lisäksi tällä viikolla on käsitelty taiteen filosofiaa, joka olikin yllättävän mielenkiintoista pelottavasta nimestään huolimatta. Myös kuvauksesta ja leikkauksesta on opeteltu perusteiden perusteita.
Tällä viikolla olen ymmärtänyt, miten tarkkaa työtä elokuvan tekeminen oikeastaan on. En ole aikaisemmin mitenkään olettanutkaan sen olevan helppoa, mutta nyt sitä vasta on tajunnut kuinka pienistä palasista ja maallikon silmään huomaamattomista asioista elokuva koostuu. Etenkin tänään perjantaina 11.9 leikkauksen perusteissa ymmärsin miten käytännössä huomiopisteet, suojaviivat ja muut toteutuvat, ja kuinka tärkeitä ne ovat hyvän elokuvan kannalta. En malttaisi odottaa ensi viikon tiistaita, jolloin saamme harjoitukseksi leikata yhtä Riisuttu mies-elokuvan osaa. Vai oliko se sittenkin elokuvan otos, kuva, kohtaus tai jakso? Täytyy varmaan hieman kerrata muistiinpanoja.
Tämä oivallus kyllä varmasti tulee selkiytymään vieläkin tarkemmin tulevien viikkojen aikana, kun perehdytään tarkemmin eri osa-alueisiin. Nyt vaan kauhulla odottamaan niitä leffailtoja, jolloin ymmärrän elokuvista enemmän ja minun on pakko kommentoida joka väliin kuinka kömpelösti jokin äänimaailma on toteutettu tai kuinka hienosti huomiopisteet ovat kohdallaan!
Tiedon mukana voi myös menettää osan illuusiosta. Mahdollisuus upota elokuvaelämykseen heikenee kun huomio kiinnittyy teknisiin seikkoihin.
Arja