Sunnuntaina 24.1 Delilah-näytelmän toiseen näytökseen saapuessa ei ihmisiä ole vielä montaa. Lippuja noutaessa varauslistalla näkyy vain muutama nimi, mutta onneksi silti katsojia saapuu myös ilman ennakkovarausta. Näytelmä alkaa, ja köysiteatterin katsomo on suurin piirtein puolillaan.
Ensi-ilta oli loppuunmyyty, mikä on hienoa, mutta toisessa näytöksessä ei yleisöä ollut paljon. Kun ottaa huomioon kuinka moni katsoja jäi esityksen jälkeen vielä halailemaan ja tervehtimään tuttuja näyttelijöitä ja soittajia, ei muuta yleisöä sitten paljon ollutkaan, suurimmaksi osaksi opiskelijoita. Miksi tällainen hieno näytelmä ei kuitenkaan saavuta huimia katsojamääriä? Ajankohta saattoi olla huono, mutta markkinoinnin puute taitaa olla suurin syy. Tällaista hienoa musiikkipitoista näytelmää kannattaisi ehdottomasti pyrkiä mainostamaan enemmän. Millä rahalla? Siinäpä onkin sitten jo suurempi kysymys.
Taideakatemian Sisään-kalentereita on jaossa eri puolilla kaupunkia esimerkiksi kirjastossa ja joissakin vaateliikkeissä. Kalenterissa oleva kuvaus näytelmästä ”Suomi-iskelmien tahdittama komedia erään erotiikkaliikkeen ympärille kietoutuvista tarinoista” ei nyt herätä ainakaan itsessäni mitään suurta innostusta, joten jotain muutakin tarvitaan yleisön tavoittamiseksi. Missään muussa yhteydessä en näytelmästä ollut kuullut ennen esitystä. Tällaisia näytelmiä kannattaisi mainostaa enemmän jo esimerkiksi koululla, jotta sana sitten leviäisi opiskelijoiden keskuudesta eteenpäin. Toisaalta rahalla on paljon vaikutusta taas tässäkin kohtaa, eikä valtavia julisteita ole mahdollista teettää ympäri kaupunkia laitettavaksi.
Jälkeenpäin ajatellen olisin mielelläni katsonut näytelmän, vaikka kulttuuripassia ei olisikaan suoritettavana. Aion ehdottomasti jatkossa käydä katsomassa Taideakatemian muitakin esityksiä, etenkin kun hinta on opiskelijaystävällinen (tässä näytelmässä 5€) ja vielä tason ollessa näin hyvä.
Lopuksi täytyy hehkuttaa näytelmän loistavuutta. Raju huumori (oletettavasti seksikauppaan sijoittuva näytelmä kun on kyseessä) sekä hyvä musiikki (vaikka Suomi-iskelmä ei ihan olekaan suosikkini) yhdistettynä hienoihin näyttelijäsuorituksiin olivat viihdyttävää katsottavaa. Välillä tuli kuitenkin luotua huolestuneita katseita edessä istuneeseen iäkkääseen mieheen – Vaimonsa vieressä istuneen papan katse pysyi tiiviisti tärisevien käsien välissä olleessa käsiohjelmassa, kun puolipukeiset näyttelijät tanssivat etualalla.
Näytelmä: Delilah
Suvi Kanniainen – ohjaaja ja käsikirjoittaja Maarit Koistinen – tuottaja
Laura Hurme – apulaisohjaaja, koreografi Elina Korhonen – musiikki
Jonna Nykänen – puvustus Maria Alanissilä & Suvi Aaltonen – maskeeraus
Tiina Launonen & Kati Isoniemi – lavastus
Jan-Mikael Träskelin – valosuunnittelu
Matti Vahtera – graafinen ilme Janne Rehmonen – musiikkivideo