Varaan viereen kalenterin ja kynän. Kirjoitan lapulle listan asioista, jotka pitäisi mainita, jottei ne pääsisi jännityksessä unohtumaan. Numeroa näppäillessä sydän hakkaa kovemmin ja harkitsen pariin otteeseen onko nyt hyvä hetki soittaa. Lopulta painan nopeasti vihreää luuria ja tajuan etten enää kehtaa puhelua katkaistakaan. Puheluun vastataan nopeasti ja kun olen asiani saanut selitettyä huomaan, että toisessa päässä ollaan ystävällisempiä kuin oletin. Asiaan luvataan palata seuraavana päivänä. “Kiitos, hei!” – ja puhelu päättyy. Ei se ollut hirveää ollenkaan. Turhaan taas jännitin. Seuraavana päivänä selviää, että sponsori osallistuu – saamme kuvauksiin ilmaiset sämpylät ja pullat.
Seuraavalla kerralla varmasti jännittää taas ihan yhtä paljon, mutta jos sitä seuraavalla jo sitten hieman vähemmän…