Eyes wide open » Kulttuuripassi 2

Route 66 – Maailman kuuluisin tie

Jenna — Tue, 16 Mar 2010 08:53:44 +0000

Unelmani toteutui. Ajoin Amerikan halki, idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.

Maailmanmatkaaja ja matkailutoimittaja Hannu Tuomisen valokuvanäyttelyn kuvat on otettu hänen matkaltaan läpi Yhdysvaltojen kuuluisaa Route 66 -tietä pitkin. Maanantaina 15.3. järjestettiin noin tunnin kestoinen avausluento, jossa Tuominen kävi läpi näyttelyssäkin esillä olevia kuvia ja kertoi niiden taustoista. Luento selkeytti paljon kuvien tarinaa, vaikka näyttelyssä kuvien ohessa onkin selitetty hieman taustoja. Kuvien esittelyn lisäksi Tuominen kertoi hyödyllisiä matkavinkkejä niin erilaisista hintatiedoista kuin poliisin kanssa asioimisesta. Luentoa oli kuuntelemassa moni reitin ainakin osittain matkustanut tai matkaa harkitseva.
Näyttelyn kuvat ovat suurimmaksi osaksi “turistikuvia”, joita useimmiten löytyy Route 66:stä kertovista kirjoista ja lehdistä sekä Googlen kuvahausta. Näyttely ei ole mitään valokuvataidetta, vaan siis ennemminkin turistin matkakertomus, joka varmasti kiinnostaa matkaa harkitsevia tai siellä jo käyneitä. Kirjaston aulaan valokuvanäyttely sopi siis hyvin, mutta hieman suljetummassakin tilassa suurempi näyttely voisi toimia innostavana esimerkiksi musiikin kanssa, taustalla soiden “Get yout kicks on Route 66″.

Route 66 – Maailman kuuluisin tie -valokuvanäyttely 15.3.–18.4.
Turun pääkirjaston aula
(Näyttelyn avausluento: Pääkirjaston Studio, 15.3. klo 18)

Keholla – tilassa, ajassa, liikkeessä

Jenna — Sun, 14 Mar 2010 14:52:01 +0000

Kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoiden ryhmäkoreografioiden 1. kokonaisuudessa oli monipuolisesti erilaisia tanssiesityksiä. Kuvaava nimi tanssiesityksillä ainakin oli, kun tanssijat liikkuivat sormiakin myöten, koko keholla.
Osassa esityksissä ei oltu käytetty musiikkia, mikä toimi silti hyvin, sillä korvaavana elementtinä oli käytetty valotehosteita. Esitys, jossa tanssija alussa ja lopussa liukui pitkin lattiaa paljaiden käsien ja jalkojen vinkuessa lattiaa vasten, vaikutti muutenkin jo melko karmivalta. Jos siitä olisi vielä musiikin lisäksi poistettu valotehosteet, olisi muutenkin itsessään jo persoonallinen esitys vaikuttanut lähinnä oudolta. Valot olivat huolellisesti mietittyjä ja katsomissuunnan lisäksi ne loivat esityksiin aina niihin kuuluvaa tunnelmaa. Kaikissa esityksissä yleisvalaistus oli hämärä, joten se lisättynä hieman jo loppuvaiheessa puuduttaneisiin esityspituuksiin ei ainakaan nostanut mielialaa pirteämmäksi. Koreografiat olivat varmasti kuitenkin pitkän suunnittelun ja harjoittelun tulosta. Ehkäpä ne olivat niin upeita ja taiteellisia, etten vaan itse niitä kaikkia ihan ymmärtänyt.

Keholla – tilassa, ajassa, liikkeessä
18.2.2010 Taideakatemian köysiteatteri, Turku

Tyttö ja tivolin karhu

Jenna — Sun, 14 Mar 2010 14:27:18 +0000

Nukketeatteri Taikasauvan esitys Tyttö ja tivolin karhu oli puolituntinen tarina tytöstä, joka haluaa päästää häkissä elävän sirkuskarhun vapaaksi. Esityksessä oli perinteisen nukketeatterin lisäksi näyttelijöitä sekä varjoteatteria. Musiikin ja valojen käyttö olivat pienessä tilassa yksinkertaisesti toteutettuina toimivia. Vaikka nukketeatteriesitys oli lähinnä suunnattu lapsille, viihdytti esitys myös aikuisia.
Satavuotiaasta talosta kunnostettu Nuketteri sijaitsee Salossa Perniöntien varrella. Talossa esiintyy Taikasauvan lisäksi kaksi muutakin nukketeatteria ja tiloissa on mahdollista pitää taidenäyttelyitä. Kunnostustyö on vielä hieman keskeneräinen, mutta kunhan kaikki talon tilat saadaan kuntoon, on kotoisassa ja tunnelmallisessa Nuketterissa varmasti mahdollista järjestää monipuolisestikin erilaisia pieniä tapahtumia. Valtavia yleisömääriä taloon ei mahdu, mutta tilat sopivat hyvin pienille ryhmille. Saliin mahtuu parikymmentä henkeä, lapsia enemmänkin, kunhan näkee pienen vaivan ajaa vartin matkan Salon keskustasta Perniön suuntaan.

Nukketeatteri Taikasauva – Tyttö ja tivolin karhu
23.2.2010 Salo, Nuketteri

Steve McCurry, Retrospective

Jenna — Sun, 14 Mar 2010 13:34:18 +0000

Yksi tunnetuimmista ja varmasti parhaimmista valokuvaajista on yhdysvaltalainen Steve McCurry. Hänen retrospektiivinen valokuvanäyttelynsä esittelee valokuvia ympäri maailmaa 27 vuoden ajalta.
McCurry on varmasti myös innostanut monia muita valokuvaajia, ja näyttelyssä muistuikin mieleen Jukka Salmisen Kohtaamisia-näyttely. Salmisen kuvissa oli haettu selvästi McCurryn kuvien kaltaisia elementtejä, kuten kurjissa elinolosuhteissa eläviä ihmisiä ja värien käyttöä.
McCurryn näyttely Salossa on ainakin tällä kertaa ainut Suomessa ja koko Pohjoismaissa. Seuraavaksi näyttely siirtyy suoraan Englantiin. On hienoa, että näinkin tunnetun valokuvaajan töitä on esillä juuri Salon taidemuseossa, joka vetää varmasti paljon katsojia eri puolilta Suomea etenkin, kun näyttelystä on kirjoitettu useissa sanomalehdissä. Suosittu näyttely tekee Veturitallia tunnetuksi, jolloin myös tulevissa näyttelyissä vierailijoita voi uskaltautua myös kauempaa.

Steve McCurry – Retrospektiivinen valokuvanäyttely
Veturitalli, Salo
13.2.-2.5.2010

Vaihtoehtoisia näkemyksiä

Jenna — Thu, 04 Mar 2010 09:17:03 +0000

Salon taidemuseon tornissa on esillä 13.2.-14.3.2010 hankolaisen Muddle Liliuksen studionäyttely ’Vaihtoehtoisia näkemyksiä’. Näyttelyssä taiteilija kuvaa kolmea itselleen tärkeää kaupunkia, Hankoa, Pariisia ja Djiboutia. Näiden eri leveysasteilla sijaisevien kaupunkien erilaista ilmastoa, elämänrytmiä ja tunnelmia, samankaltaisuuksia ja vastakohtaisuuksia.

Salon taidemuseo Veturitallin tornissa esillä olleessa Muddle Liliuksen näyttelyssä näyttelytila oli todella hyvin valittu. Ylhäällä tornissa ja portaikossa oli erilaisia maisemakuvia. Kahdeksankulmaisessa tornissa taulut vaikuttivat kuin ikkunoilta, joista näkyi niin Hanko mereltä päin, kameleita Djiboutista kuin Pariisin talomerikin, välissä tietenkin aina oikeasta ikkunasta näkyvä Salon talvinen maisema.
Välikerroksessa puolestaan oli esillä maalauksia vesilohikäärmeistä sekä kaksi Harha-abstraktioksi nimettyä teosta eli joissa esiintyy auringonlaskun värittämä taivas ja taivas alhaalta puistosta katsottuna. Nämä kaksi viimeksimainittua eivät kuitenkaan toimineet seinällä yhtä hyvin kuin ylhäällä tornissa esillä olleet maisemat. Museon kahvilaankin oli sijoitettu muutama teos, jotka olivat tyylillisesti paljon erilaisempia ja sopivatkin siksi kokonaan eri tilaan.
Veturitallin torni mahdollistaa esillepääsyn myös pienempimuotoisille taidenäyttelyille, jotka sopivat paremmin pienempään ja intiimimpään tilaan kuin museon suurille valkoisille seinille.

Kauko Röyhkä kirjastossa

Jenna — Sun, 14 Feb 2010 19:25:23 +0000

Turun pääkirjasto juhlisti Lainan päivää 8.2.2010 kutsumalla kirjailija ja muusikko Kauko Röyhkän kertomaan kirjallisista vaikuttimistaan keskustelutilaisuuteen. Aluksi Röyhkä kertoi omasta mielestään vaikuttavista kirjoista, jonka jälkeen yleisö sai kysellä ja kommentoida.

Tällainen keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen, vaikka Kauko Röyhkä henkilönä ei minulle ole kovinkaan tuttu. Tilana pääkirjaston musiikin osasto ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Varsinkin alussa asiakkaat kulkivat etualan poikki ja lainausautomaattien äänet kuuluivat hyvin tilaan, jotka tuntuivat häiritsevän itse kutakin. Toisaalta tällaiseen pieneen tilaan järjestetty tilaisuus loi tiiviin tunnelman, jolloin tarkoituksenmukaisesti tapahtuma vaikutti enemmän keskustelutilaisuudelta. Suurempi auditorio olisi vain luonut luentomaisuutta, ja tila olisi vaikuttanut paljon tyhjemmältä. Puolitoista tuntia oli tilaisuuden kestoksi riittävä, loppuvaihekaan ei tuntunut pitkästyttävältä, mutta mikään ei myöskään jäänyt kesken. Oli hyvä, että tilaisuuden “vetäjänä” toimi kirjaston henkilökunnasta yksi työntekijä, joka aloitti esittelemällä tilaisuuden ja kestoksi varatun ajan jälkeen päätti tilaisuuden hienovaraisesti.

Jännitystä ennen joulua Torakkaillassa

Jenna — Tue, 02 Feb 2010 19:33:30 +0000

Torakkaillat ovat Taideakatemian esittävän taiteen opiskelijoiden esiintymisharjoituksia. Joulutorakka 16.12 käsitti pelkästään sirkuspuolen taidonnäytteitä, ja varmasti kaikille kävi selväksi, että osaamista todellakin löytyy. Illan aikana nähtiin harjoitusten lisäksi myös yksi opinnäytetyö, ja loppuhuipennuksena nähtiin huima tulishow. Jännitystä lisäsi soihtujen lentely sisätiloissa vain muutamien metrien päässä yleisöstä.
Vaikkakin torakkailta on vain harjoitus, kaipaisi se silti lisää suunnittelua. Katonrajasta roikkuvan kankaan kanssa taiteilleen naisen esitys oli muuten hieno, mutta äänitekniset ongelmat veivät osansa. Esityksen aikana soinut kappale sattui loppumaan, mutta itse esityksen oli tarkoitus jatkua, jolloin esiintyjä joutui pyytämään äänentoistosta vastannutta henkilöä laittamaan kappaleen soimaan uudelleen kesken oman esityksensä. Toisessa esityksessä puolestaan äänenvoimakkuus jäi täysin hiljaiselle, jolloin esitys alkoi kesken kappaleen ja loppui siis liian aikaisin, josta esiintyjä oli itsekin hieman hämillään. Tällaiset ongelmat kun saataisiin vältettyä, ei katsoja edes huomaisi olevansa katsomassa harjoitusesityksiä.
Täytyy joka tapauksessa korostaa, että kyseessä on vielä kuitenkin harjoitus ja tarkoitus onkin testata esityksiä. Torakkailloissa varmasti tulee käytyä useamminkin, kun sattuvat vielä olemaan ilmaisia. Seuraava Torakkailta on 17.2.2010 klo 19 sirkuksen harjoitustilassa Tekulla, Sepänkatu 1. Saa nähdä mitä tällä kertaa on tarjolla.

Joulutorakka 16.12.2009
Esiintyjinä Taideakatemian esittävän taiteen opiskelijat
Sirkuksen harjoitustila Tekulla, Sepänkatu 1

Paluu kielletylle planeetalle

Jenna — Mon, 01 Feb 2010 15:17:11 +0000

Salon lukion musiikkiteatterin esitys Bob Carltonin kirjoittamasta ja Juice Leskisen suomentamasta rockmusikaalista “Paluu kielletylle planeetalle” oli todellakin julisteessa mainittu “vauhdikkaan absurdi musiikkihulluttelu”. Taideakatemian teatterilinjalta valmistuva Elsa Ervasti sai tehtäväkseen ohjata ensimmäisen musikaalinsa lisäksi joukkoa nuoria lukiolaisia, joista osa ei ollut edes koskaan näytellyt. Kokonaisuus oli hieno, ja on mukavaa nähdä aloittelevia tähtiä eläytymässä täysillä rooleihinsa.
Lukioaikanani musiikkiteatterin esityksiä oli kaksi, jotka olivat kestoltaan paljon lyhyempiä ja sisälsivät esimerkiksi erilaisia sketsejä sekä laulu-ja tanssiesityksiä juonellisen näytelmän sijaan. Oli hienoa huomata kuinka paljon musiikkiteatteria on kehitetty näin lyhyessä ajassa. Tänä vuonna musikaali kesti väliaikoineen huimat kaksi tuntia, joten ennakkovalmisteluihin ja harjoituksiin on pitänyt käyttää paljon enemmän aikaa. Kaikilla näyttelijöillä oli omat päämikrofoninsa eikä enää joidenkin esiintyjien täytynyt käyttää käsimikkiä. Puvustukseenkin oli panostettu, olihan yhteistyössä Salon seudun ammattiopiston vaatetuslinja. Ohjaajakin tuli tänä vuonna koulun ulkopuolelta.
Musikaali olisi myös mahdollista järjestää esitettäväksi lukion auditorion sijaan jossakin teatterissa. Toki lava on auditoriossa kohtalaisen suuri ja tilaa oli hyvin käytetty, mutta isompi näyttämö tekisi ympäristöstä ammattimaisemman. Teatteri mahdollistaisi myös näyttelijöille, laulajille ja bändille paremmat tilat esiintyä sekä vielä paremman äänentoiston. Eikä entinen lukiolainen tuntisi oloaan niin kuin olisi tosissaan palannut kielletylle planeetalle, takaisin lukion penkille opiskelemaan.

Paluu kielletylle planeetalle (30.1.2010)

Ohjaus – Elsa Ervasti
Koreografia – Maija Hoisko
Musiikin ohjaus – Marko Heikura
Visuaalinen suunnittelu – Eija Panttila
Yhteistyössä Salon lukion kanssa toimii Salon kansalaisopisto, Salon seudun ammattiopisto ja Salon teatteri.

Kohtaamisia korkeilla hinnoilla

Jenna — Mon, 01 Feb 2010 14:17:19 +0000

Jukka Salmisen valokuvanäyttely koostui 15 eri ihmisiä sisältävistä valokuvista ympäri maailmaa. Kaikki kuvat olivat upeita ja koskettavia. Päälimmäisenä jäi mieleen valokuva “Veljekset”, jossa pakistanilaislapset hymyilevät kameralle iloisesti, vaikka elinolosuhteet ovatkin vaatimattomat.
Mietityttämään jäi erityisesti teosten hinta. Valokuvia sai tilata kahdessa eri koossa: 82×55 cm ja 55×36 cm. Ensimmäinen on hinnaltaan 330€ ja jälkimmäinen 180€. Itse en ole kovin tietoinen taulujen hinnoista, mutta näitä pidän kuitenkin melko kalliina verrattuna esimerkiksi jo hieman tunnetumman taiteilijan akvarellimaalauksiin. Kuvaaja kun ei ole kovinkaan tunnettu, ja valokuvaus oli Salmiselle vielä melko uutta.

Ennen reissua en ollut valokuvannut ja alkumatkallakin taskukamerani oli vain esine, josta olin sen kalleuden vuoksi huolissani. Matkani loppupuolella Afrikassa olin jo kiinnostuneempi valokuvauksesta ja taskukameran sijaan tankolaukkuni täyttyi kilojen painoisesta järjestelmäkamerasta objektiiveineen.

Hintaa saattaa korottaa kuvien teettäminen: Kuvat tulostetaan huippulaadukkaalle ja erittäin kestävälle Hahnemuhle Satiinipaperille ja pohjustetaan tukevalle Dibond alumiinille. Päälle kun lisätään vielä tilavuokra ja näyttelytaulujen teettäminen, niin kyllähän siinä taitaa rahaa kulua. Huomioitava on myös kuvien aihe. Itse näin opiskelijana ei voi edes harkita taulun ostamista, vaikka muutama intensiivinen katse näyttäisi varmasti upealta olohuoneen seinällä. Hintaa pitäisi vain saada alaspäin – paljon.

Jukka Salminen
Valokuvanäyttely “Kohtaamisia”
Vanha Suurtori 3 Turku
(29.1.2010)

Delilah – Loistava näytelmä, mutta missä yleisö?

Jenna — Mon, 25 Jan 2010 13:15:46 +0000

Sunnuntaina 24.1 Delilah-näytelmän toiseen näytökseen saapuessa ei ihmisiä ole vielä montaa. Lippuja noutaessa varauslistalla näkyy vain muutama nimi, mutta onneksi silti katsojia saapuu myös ilman ennakkovarausta. Näytelmä alkaa, ja köysiteatterin katsomo on suurin piirtein puolillaan.
Ensi-ilta oli loppuunmyyty, mikä on hienoa, mutta toisessa näytöksessä ei yleisöä ollut paljon. Kun ottaa huomioon kuinka moni katsoja jäi esityksen jälkeen vielä halailemaan ja tervehtimään tuttuja näyttelijöitä ja soittajia, ei muuta yleisöä sitten paljon ollutkaan, suurimmaksi osaksi opiskelijoita. Miksi tällainen hieno näytelmä ei kuitenkaan saavuta huimia katsojamääriä? Ajankohta saattoi olla huono, mutta markkinoinnin puute taitaa olla suurin syy. Tällaista hienoa musiikkipitoista näytelmää kannattaisi ehdottomasti pyrkiä mainostamaan enemmän. Millä rahalla? Siinäpä onkin sitten jo suurempi kysymys.
Taideakatemian Sisään-kalentereita on jaossa eri puolilla kaupunkia esimerkiksi kirjastossa ja joissakin vaateliikkeissä. Kalenterissa oleva kuvaus näytelmästä ”Suomi-iskelmien tahdittama komedia erään erotiikkaliikkeen ympärille kietoutuvista tarinoista” ei nyt herätä ainakaan itsessäni mitään suurta innostusta, joten jotain muutakin tarvitaan yleisön tavoittamiseksi. Missään muussa yhteydessä en näytelmästä ollut kuullut ennen esitystä. Tällaisia näytelmiä kannattaisi mainostaa enemmän jo esimerkiksi koululla, jotta sana sitten leviäisi opiskelijoiden keskuudesta eteenpäin. Toisaalta rahalla on paljon vaikutusta taas tässäkin kohtaa, eikä valtavia julisteita ole mahdollista teettää ympäri kaupunkia laitettavaksi.
Jälkeenpäin ajatellen olisin mielelläni katsonut näytelmän, vaikka kulttuuripassia ei olisikaan suoritettavana. Aion ehdottomasti jatkossa käydä katsomassa Taideakatemian muitakin esityksiä, etenkin kun hinta on opiskelijaystävällinen (tässä näytelmässä 5€) ja vielä tason ollessa näin hyvä.

Lopuksi täytyy hehkuttaa näytelmän loistavuutta. Raju huumori (oletettavasti seksikauppaan sijoittuva näytelmä kun on kyseessä) sekä hyvä musiikki (vaikka Suomi-iskelmä ei ihan olekaan suosikkini) yhdistettynä hienoihin näyttelijäsuorituksiin olivat viihdyttävää katsottavaa. Välillä tuli kuitenkin luotua huolestuneita katseita edessä istuneeseen iäkkääseen mieheen – Vaimonsa vieressä istuneen papan katse pysyi tiiviisti tärisevien käsien välissä olleessa käsiohjelmassa, kun puolipukeiset näyttelijät tanssivat etualalla.

Näytelmä: Delilah

Suvi Kanniainen – ohjaaja ja käsikirjoittaja   Maarit Koistinen – tuottaja
Laura Hurme – apulaisohjaaja, koreografi   Elina Korhonen – musiikki
Jonna Nykänen – puvustus   Maria Alanissilä & Suvi Aaltonen – maskeeraus
Tiina Launonen & Kati Isoniemi – lavastus
Jan-Mikael Träskelin – valosuunnittelu
Matti Vahtera – graafinen ilme   Janne Rehmonen – musiikkivideo