Eyes wide open

Turun pääkirjasto juhlisti Lainan päivää 8.2.2010 kutsumalla kirjailija ja muusikko Kauko Röyhkän kertomaan kirjallisista vaikuttimistaan keskustelutilaisuuteen. Aluksi Röyhkä kertoi omasta mielestään vaikuttavista kirjoista, jonka jälkeen yleisö sai kysellä ja kommentoida.

Tällainen keskustelutilaisuus oli mielenkiintoinen, vaikka Kauko Röyhkä henkilönä ei minulle ole kovinkaan tuttu. Tilana pääkirjaston musiikin osasto ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Varsinkin alussa asiakkaat kulkivat etualan poikki ja lainausautomaattien äänet kuuluivat hyvin tilaan, jotka tuntuivat häiritsevän itse kutakin. Toisaalta tällaiseen pieneen tilaan järjestetty tilaisuus loi tiiviin tunnelman, jolloin tarkoituksenmukaisesti tapahtuma vaikutti enemmän keskustelutilaisuudelta. Suurempi auditorio olisi vain luonut luentomaisuutta, ja tila olisi vaikuttanut paljon tyhjemmältä. Puolitoista tuntia oli tilaisuuden kestoksi riittävä, loppuvaihekaan ei tuntunut pitkästyttävältä, mutta mikään ei myöskään jäänyt kesken. Oli hyvä, että tilaisuuden “vetäjänä” toimi kirjaston henkilökunnasta yksi työntekijä, joka aloitti esittelemällä tilaisuuden ja kestoksi varatun ajan jälkeen päätti tilaisuuden hienovaraisesti.

Torakkaillat ovat Taideakatemian esittävän taiteen opiskelijoiden esiintymisharjoituksia. Joulutorakka 16.12 käsitti pelkästään sirkuspuolen taidonnäytteitä, ja varmasti kaikille kävi selväksi, että osaamista todellakin löytyy. Illan aikana nähtiin harjoitusten lisäksi myös yksi opinnäytetyö, ja loppuhuipennuksena nähtiin huima tulishow. Jännitystä lisäsi soihtujen lentely sisätiloissa vain muutamien metrien päässä yleisöstä.
Vaikkakin torakkailta on vain harjoitus, kaipaisi se silti lisää suunnittelua. Katonrajasta roikkuvan kankaan kanssa taiteilleen naisen esitys oli muuten hieno, mutta äänitekniset ongelmat veivät osansa. Esityksen aikana soinut kappale sattui loppumaan, mutta itse esityksen oli tarkoitus jatkua, jolloin esiintyjä joutui pyytämään äänentoistosta vastannutta henkilöä laittamaan kappaleen soimaan uudelleen kesken oman esityksensä. Toisessa esityksessä puolestaan äänenvoimakkuus jäi täysin hiljaiselle, jolloin esitys alkoi kesken kappaleen ja loppui siis liian aikaisin, josta esiintyjä oli itsekin hieman hämillään. Tällaiset ongelmat kun saataisiin vältettyä, ei katsoja edes huomaisi olevansa katsomassa harjoitusesityksiä.
Täytyy joka tapauksessa korostaa, että kyseessä on vielä kuitenkin harjoitus ja tarkoitus onkin testata esityksiä. Torakkailloissa varmasti tulee käytyä useamminkin, kun sattuvat vielä olemaan ilmaisia. Seuraava Torakkailta on 17.2.2010 klo 19 sirkuksen harjoitustilassa Tekulla, Sepänkatu 1. Saa nähdä mitä tällä kertaa on tarjolla.

Joulutorakka 16.12.2009
Esiintyjinä Taideakatemian esittävän taiteen opiskelijat
Sirkuksen harjoitustila Tekulla, Sepänkatu 1

Salon lukion musiikkiteatterin esitys Bob Carltonin kirjoittamasta ja Juice Leskisen suomentamasta rockmusikaalista “Paluu kielletylle planeetalle” oli todellakin julisteessa mainittu “vauhdikkaan absurdi musiikkihulluttelu”. Taideakatemian teatterilinjalta valmistuva Elsa Ervasti sai tehtäväkseen ohjata ensimmäisen musikaalinsa lisäksi joukkoa nuoria lukiolaisia, joista osa ei ollut edes koskaan näytellyt. Kokonaisuus oli hieno, ja on mukavaa nähdä aloittelevia tähtiä eläytymässä täysillä rooleihinsa.
Lukioaikanani musiikkiteatterin esityksiä oli kaksi, jotka olivat kestoltaan paljon lyhyempiä ja sisälsivät esimerkiksi erilaisia sketsejä sekä laulu-ja tanssiesityksiä juonellisen näytelmän sijaan. Oli hienoa huomata kuinka paljon musiikkiteatteria on kehitetty näin lyhyessä ajassa. Tänä vuonna musikaali kesti väliaikoineen huimat kaksi tuntia, joten ennakkovalmisteluihin ja harjoituksiin on pitänyt käyttää paljon enemmän aikaa. Kaikilla näyttelijöillä oli omat päämikrofoninsa eikä enää joidenkin esiintyjien täytynyt käyttää käsimikkiä. Puvustukseenkin oli panostettu, olihan yhteistyössä Salon seudun ammattiopiston vaatetuslinja. Ohjaajakin tuli tänä vuonna koulun ulkopuolelta.
Musikaali olisi myös mahdollista järjestää esitettäväksi lukion auditorion sijaan jossakin teatterissa. Toki lava on auditoriossa kohtalaisen suuri ja tilaa oli hyvin käytetty, mutta isompi näyttämö tekisi ympäristöstä ammattimaisemman. Teatteri mahdollistaisi myös näyttelijöille, laulajille ja bändille paremmat tilat esiintyä sekä vielä paremman äänentoiston. Eikä entinen lukiolainen tuntisi oloaan niin kuin olisi tosissaan palannut kielletylle planeetalle, takaisin lukion penkille opiskelemaan.

Paluu kielletylle planeetalle (30.1.2010)

Ohjaus – Elsa Ervasti
Koreografia – Maija Hoisko
Musiikin ohjaus – Marko Heikura
Visuaalinen suunnittelu – Eija Panttila
Yhteistyössä Salon lukion kanssa toimii Salon kansalaisopisto, Salon seudun ammattiopisto ja Salon teatteri.

Jukka Salmisen valokuvanäyttely koostui 15 eri ihmisiä sisältävistä valokuvista ympäri maailmaa. Kaikki kuvat olivat upeita ja koskettavia. Päälimmäisenä jäi mieleen valokuva “Veljekset”, jossa pakistanilaislapset hymyilevät kameralle iloisesti, vaikka elinolosuhteet ovatkin vaatimattomat.
Mietityttämään jäi erityisesti teosten hinta. Valokuvia sai tilata kahdessa eri koossa: 82×55 cm ja 55×36 cm. Ensimmäinen on hinnaltaan 330€ ja jälkimmäinen 180€. Itse en ole kovin tietoinen taulujen hinnoista, mutta näitä pidän kuitenkin melko kalliina verrattuna esimerkiksi jo hieman tunnetumman taiteilijan akvarellimaalauksiin. Kuvaaja kun ei ole kovinkaan tunnettu, ja valokuvaus oli Salmiselle vielä melko uutta.

Ennen reissua en ollut valokuvannut ja alkumatkallakin taskukamerani oli vain esine, josta olin sen kalleuden vuoksi huolissani. Matkani loppupuolella Afrikassa olin jo kiinnostuneempi valokuvauksesta ja taskukameran sijaan tankolaukkuni täyttyi kilojen painoisesta järjestelmäkamerasta objektiiveineen.

Hintaa saattaa korottaa kuvien teettäminen: Kuvat tulostetaan huippulaadukkaalle ja erittäin kestävälle Hahnemuhle Satiinipaperille ja pohjustetaan tukevalle Dibond alumiinille. Päälle kun lisätään vielä tilavuokra ja näyttelytaulujen teettäminen, niin kyllähän siinä taitaa rahaa kulua. Huomioitava on myös kuvien aihe. Itse näin opiskelijana ei voi edes harkita taulun ostamista, vaikka muutama intensiivinen katse näyttäisi varmasti upealta olohuoneen seinällä. Hintaa pitäisi vain saada alaspäin – paljon.

Jukka Salminen
Valokuvanäyttely “Kohtaamisia”
Vanha Suurtori 3 Turku
(29.1.2010)

Sunnuntaina 24.1 Delilah-näytelmän toiseen näytökseen saapuessa ei ihmisiä ole vielä montaa. Lippuja noutaessa varauslistalla näkyy vain muutama nimi, mutta onneksi silti katsojia saapuu myös ilman ennakkovarausta. Näytelmä alkaa, ja köysiteatterin katsomo on suurin piirtein puolillaan.
Ensi-ilta oli loppuunmyyty, mikä on hienoa, mutta toisessa näytöksessä ei yleisöä ollut paljon. Kun ottaa huomioon kuinka moni katsoja jäi esityksen jälkeen vielä halailemaan ja tervehtimään tuttuja näyttelijöitä ja soittajia, ei muuta yleisöä sitten paljon ollutkaan, suurimmaksi osaksi opiskelijoita. Miksi tällainen hieno näytelmä ei kuitenkaan saavuta huimia katsojamääriä? Ajankohta saattoi olla huono, mutta markkinoinnin puute taitaa olla suurin syy. Tällaista hienoa musiikkipitoista näytelmää kannattaisi ehdottomasti pyrkiä mainostamaan enemmän. Millä rahalla? Siinäpä onkin sitten jo suurempi kysymys.
Taideakatemian Sisään-kalentereita on jaossa eri puolilla kaupunkia esimerkiksi kirjastossa ja joissakin vaateliikkeissä. Kalenterissa oleva kuvaus näytelmästä ”Suomi-iskelmien tahdittama komedia erään erotiikkaliikkeen ympärille kietoutuvista tarinoista” ei nyt herätä ainakaan itsessäni mitään suurta innostusta, joten jotain muutakin tarvitaan yleisön tavoittamiseksi. Missään muussa yhteydessä en näytelmästä ollut kuullut ennen esitystä. Tällaisia näytelmiä kannattaisi mainostaa enemmän jo esimerkiksi koululla, jotta sana sitten leviäisi opiskelijoiden keskuudesta eteenpäin. Toisaalta rahalla on paljon vaikutusta taas tässäkin kohtaa, eikä valtavia julisteita ole mahdollista teettää ympäri kaupunkia laitettavaksi.
Jälkeenpäin ajatellen olisin mielelläni katsonut näytelmän, vaikka kulttuuripassia ei olisikaan suoritettavana. Aion ehdottomasti jatkossa käydä katsomassa Taideakatemian muitakin esityksiä, etenkin kun hinta on opiskelijaystävällinen (tässä näytelmässä 5€) ja vielä tason ollessa näin hyvä.

Lopuksi täytyy hehkuttaa näytelmän loistavuutta. Raju huumori (oletettavasti seksikauppaan sijoittuva näytelmä kun on kyseessä) sekä hyvä musiikki (vaikka Suomi-iskelmä ei ihan olekaan suosikkini) yhdistettynä hienoihin näyttelijäsuorituksiin olivat viihdyttävää katsottavaa. Välillä tuli kuitenkin luotua huolestuneita katseita edessä istuneeseen iäkkääseen mieheen – Vaimonsa vieressä istuneen papan katse pysyi tiiviisti tärisevien käsien välissä olleessa käsiohjelmassa, kun puolipukeiset näyttelijät tanssivat etualalla.

Näytelmä: Delilah

Suvi Kanniainen – ohjaaja ja käsikirjoittaja   Maarit Koistinen – tuottaja
Laura Hurme – apulaisohjaaja, koreografi   Elina Korhonen – musiikki
Jonna Nykänen – puvustus   Maria Alanissilä & Suvi Aaltonen – maskeeraus
Tiina Launonen & Kati Isoniemi – lavastus
Jan-Mikael Träskelin – valosuunnittelu
Matti Vahtera – graafinen ilme   Janne Rehmonen – musiikkivideo