Eyes wide open

Puhelinoperaattori DNA loi kuvitteellisen bändin nimeltä The Virtanen Band mainoskampanjaansa varten. Ensimmäinen mainos oli puolitoistaminuuttinen lyhyt tarinanpätkä bändistä, joka luulee saavansa huippusopimuksen. Menestystä tulee valtavasti, mutta rahaa ei pojille jää käteen. Bändin jäsenet päättävät keskustella managerinsa kanssa ja kertovat hänelle päättäneensä vaihtaa manageria. Siihen manageri naurahtaa ja tokaisee: ”Pojat, pojat, ei ne asiat vaihtamalla parane.”
Jossain vaiheessa itsekin aloin uskomaan, että bändi on oikeasti olemassa ja on suostunut kampanjaan, jotta saisi julkisuutta. Musiikkivideo Change of Heart kun pyöri jo musiikkikanavallakin, pääsi singlelistalle ja bändi esiintyi Big Brother-talossa. Toinen mainos, jossa bändin keulahahmo kommentoi miten DNA:n kanssa tehty mainos on tuonut heille rahaa, sekoitti faktaa ja fiktiota entisestään.
Kampanja on hyvä, mutta mielestäni ei vedä vertoja kuitenkaan ”Elämä kallis, DNA halpa”-kampanjalle, jonka mainoslause ”Elämä on”, oli Suomessa taas huima menestys. Lauseesta tuli yleinen kommentti Suomessa, ja sitä toisteli itse kukin. The Virtanen Band on kuitenkin hyvä keksintö uudeksi mainoskampanjaksi, ja DNA on siinä hyvin onnistunut. Mukaan kun saatiin vielä Mercedes Benz arvontavoitoksi ja Andy McCoy.

Mielestäni yksi parhaimmista tv-mainoksista on Saarioisten ”Meidän äitipä”. Mainoksessa lapset kinastelevat kenen äiti tekee parhainta ruokaa, kun pikkutyttö aikansa toisia kuunneltuaan tokaisee: ” Meijän äiti tekee teijän äitien ruuat.” Mainos äänestettiin myös aikoinaan kaikkien aikojen parhaimmaksi tv-mainokseksi, enkä yhtään ihmettele miksi. Lause ”Meijän äiti tekee teijän äitien ruuat” jäi pitkäksi aikaa suomalaisten mieleen ja mainoksen suloinen pikkutyttö on ihastuttava ilmeillään ja eleillään. Saarioinen on kaikkien suomalaisten tuntema valmisruokamerkki, ja “äitien tekemänä” sen laatu vaikuttaa varmasti paremmalta. Valmisruoka ei enää pelkästään tarkoitakaan sitä ällöttävän näköistä mikropizzaa.
Myös leikkimökkimainos, jossa tyttö ja poika leikkivät leikkimökissä ja tyttö laittaa ruokaa, on todella hyvä. Tytön kokkaillessa poika päättää lisätä joukkoon oman ainesosansa, mutta tyttö neuvoo tietäväisenä, ettei se kuulu sinne. Poika kysyy, miksi tyttö saa aina päättää. ”No ku mä oon äiti”, tyttö vastaa, johon poika kommentoi: ”Ens kerral mä oon äiti”. Nämä molemmat mainokset ovat erittäin onnistuneita, ja niitä voisi katsoa vaikka monta kertaa peräkkäin.
Lasten kanssa työskennellessä on varmasti jouduttu harjoittelemaan mainosta useaan otteeseen, eivätkä vuorosanat varmastikaan tulleet heti luonnollisesti. Ohjaajalla on täytynyt tässä kohdassa olla pitkä pinna. Roolivalinnat ovat osuneet myös hyvin kohdalleen. Hiekkalaatikolla leikkivän pikkutytön lisäksi etenkin puistonpenkillä istuvat teinit sopivat rooleihinsa. He kuvaavat hyvin tätä ns. “nykynuorisoa”.
Lopputulos on erittäin onnistunut ja lasten repliikit tuntuvat luonnollisilta. Vaikka mainoksen julkaisusta on jo vuosia aikaa, on se silti ajaton, ja varmasti kestäisi uudenkin kierroksen tv:ssä joskus tulevaisuudessa.

Mainostaja Saarioinen Oy
- markkinointijohtaja Jouni Mattila
- markkinointipäällikkö Ritva Mäenpää
Mainostoimisto Bob Helsinki
- copy Pertti Pällijeff, Kari Eilola
- AD Oski Granström, Samuli Harjunpää
- Projektinjohto Jukka Kurttila, Minna Läntinen
Tuotantoyhtiö Motel Royal
- tuottaja Mika Sylvin, Petteri Lehtinen
- ohjaaja Osmo Waldén
Mediatoimisto Carat Oy

IMDb eli Internet Movie Database on Internet-sivusto, jossa on valtava määrä tietoa elokuvista ja tv-sarjoista englanniksi (tai vaihtoehtoisesti saksan, ranskan, italian, espanjan tai portugalin kielellä). Tietoa on näyttelijöistä, uutisia ja kuvia kaikista edellä mainituista sekä elokuvatrailereita. Itse käytän sitä tietolähteenä useimmiten silloin, kun etsin tietoa jostain elokuvasta tai haluan esimerkiksi tietää missä kaikissa elokuvissa joku tietty näyttelijä on näytellyt. Näyttelijän kohdalla on lueteltu myös missä eri gaaloissa ja muissa hänet on voinut nähdä omana itsenään, näyttelijöiden lausahduksia sekä joskus joitakin palkkatietoja. Elokuvien kohdalla on usein myös listattu leffassa esiintyviä mokia, nippelitietoa, repliikkejä elokuvasta ja käyttäjien arvosteluja. Itse en ole tarkemmin selvittänyt, mitä kaikkea muuta sivusto tarjoaa, mutta varmasti sivuja selatessa saisi kulutettua paljon aikaa niiden laajuuden takia. Sivuille on mahdollisuus myös rekisteröityä, jolloin käyttäjä voi kirjoittaa keskustelupalstoille, arvostella elokuvia sekä luoda omia leffalistojaan.
Itse nettisivut eivät ulkoasultaan ole kovinkaan houkuttelevat, vaan ennemminkin pelkistetyt. Suuren tietomäärän takia sivut voivat tuntua alkuun hieman sekavilta, mutta leffoista enemmän kiinnostuneille ne tarjoavat varmasti paljon mielenkiintoista tietoa. Omasta mielestäni IMDb on hyödyllinen etenkin juuri sen monipuolisuuden takia, ja suosittelen tutustumaan sivuihin ellei niihin vielä jostain syystä ole tutustunut.

Miniclip.com on englanninkielinen sivusto, joka on täynnä ilmaisia nettipelejä. Pelejä on luokiteltu moneen eri kategoriaan: urheilua tenniksestä formuloihin, kehittäviä ”aivoharjoituksia”, tytöille suunnattuja pelejä ja kiireisille pikapelejä. Tällainen luokittelu helpottaa itselle mieleisen pelin löytämistä kiinnostipa sitten pelata presidentti Obamaa taistelemassa alieneita vastaan tai leikkiä muotisuunnittelijaa. Joitakin pelejä on järjestelty myös vuodenajan mukaan, ja näin talvella onkin kivaa pelata talvi- ja jouluaiheisia pelejä. Pelejä on runsaasti ja niiden vaikeustaso vaihtelee.

Itse pelaan Miniclipin pelejä melko harvoin. Pelaaminen on mukavaa ajanvietettä, jos sattuu olemaan hieman ylimääräistä aikaa ja haluaa viihdykettä. Toisaalta jonkin pelin ylitsepääsemättömän vaikeaa tasoa pelatessa voi havaita pientä hermostumista, ja vikahan on tietenkin pelissä eikä pelaajassa.
Nettisivut ovat mielestäni yksinkertaiset ja selkeät, eikä mainoksia ole häiritsevän paljon. Jo etusivulla on kaikki sivuston pelit, ja heti ylhäällä on esitelty uusimpia ja suosituimpia pelejä.

Karjalan kunnailla on parhaillaan TV2:lla pyörivä suomalainen draamasarja, ja tällä hetkellä esitetään toisen tuotantokauden jaksoja. Yksi jakso on kestoltaan noin 45 minuuttia. Sarjan tapahtumat keskittyvät Miikkula-nimiseen kylään, jossa tuntuu olevan ainainen kesä (johtuen varmaankin siitä, että sarjaa kuvataan vain kesäisin). Karjalan kunnailla on hauska ja lämminhenkinen sarja, jossa seurataan kyläläisten elämää. 

TV-kanavat esittelevät ohjelmapaikoillaan rinnakkaisia maailmoja, käsityksiä elämästä, ihmisen arvosta ja kaiken tarkoituksesta. Nyt on mahdollista valita keskiviikko iltaisin katsottavaksi suomalainen ”iltasatu”, kertomus maailmasta joka ei ole kylmä ja armoton lihamylly, vaan hyvien ihmisten kylä, kylä joka kasvaa asukkaidensa unelmista paremmaksi, kyläksi jossa sinäkin haluaisit asua. – Markku Pölönen TV2:n nettisivuilla

Tiiviissä yhteisössä on paljon suhdekiemuroita. Kaupunkilaistyttö Hanna tuli kylään selvittämään juuriaan, Jake yrittää pysyä sovussa isänsä kanssa ja rakastuu Hannaan. Jaken isällä puolestaan on suhde häntä nuoremman Kirstin kanssa, mutta Kirsti on kiinnostunut Hannan isästä Paulista. Juonessa pysyy kuitenkin hyvin mukana, eikä kerronta lähentele mitään Salattujen elämien suhdesekoiluja.
Sarjassa on hyvää myös upeat maisemat, ja ulkokohtauksia onkin paljon. Musiikki on myös hienoa. Vaikkakin sama tunnuskappale toistuu useasti vain eri versioissa, ei se ole silti häiritsevää. Sarja on varustettu Suomen ykkösnäyttelijöillä ja roolit sopivat täydellisesti jokaiselle näyttelijälle. Parhaimmat henkilöt sarjassa ovat ehdottomasti kylän taksikuskia Keijoa näyttelevä Ismo Apell ja kovaääninen kauppias Arja, jonka roolissa nähdään Elina Knihtilä.

Alkuperäisidea: Markku Pölönen ja Satu Sadinkangas
Käsikirjoitus: Hanna Kirjavainen, Ari Matikainen, Taneli Mustonen, Emilia Putkinen ja Harri Veistinen
Ohjaus: Ari Matikainen, Taneli Mustonen Emilia Putkinen ja Markku Pölönen
Tuottaja: Satu Sadinkangas
Pääosissa: Ismo Apell, Laura Birn, Peter Franzén, Heikki Hela, Heikki Kinnunen, Elina Knihtilä, Sanna-Kaisa Palo, Maria Sid, Kaarina Turunen, Hannu Virolainen

Nick päättää piristää eronnutta ystäväänsä Jerryä lähtemällä tämän kanssa sinkkuristeilylle. Matkatoimistossa virkailija tuohtuu miehille ja päättää lähettää nämä homoristeilylle. Miesten huonoksi onneksi laiva on jo ehtinyt lähtemään satamasta, kun he huomaavat tulleensa väärään laivaan. Laiva sattuu vielä rantautumaan seuraavan kerran vasta neljän päivän kuluttua. Kuitenkin pian miesten onneksi 12-henkinen ruotsalaisnaisten ”aurinkokylpy”-maajoukkue joutuu merihätään, ja heidät pelastetaan laivaan. Nickin loppuristeily onkin pelastettu, tiellä on vain naisten vanha, suojelevainen ja kärttyinen valmentaja. Jerry puolestaan löytää seuraa laivan ainoasta naispuolisesta työntekijästä, muttei voi tälle paljastaa kuitenkaan olevansa hetero.
Kuulostaako typerältä? No sitähän koko elokuva olikin.
Satuin kääntämään eräänä iltana kanavaa TV Viidelle/Voicelle, kun sieltä oli alkamassa kyseinen elokuva. Elokuva vaikutti heti alkuun idioottimaiselta ja niin tyhmältä, että se oli aivan pakko katsoa loppuun.
Komedia on vaikea laji. Maailma on pullollaan bimbojen blondien, tiukkoja vaatteita ja huulikiiltoa käyttävien homojen sekä pulskien epätoivoisten naistenmetsästäjien täyttämiä elokuvia. Erilaisista kliseistä ja stereotypioista on helppo ottaa aihetta komedioihin, mutta mielestäni niitä alkaa olla jo liikaa. Tämän elokuvan aikana en nauranut kertaakaan, ehkä kerran korkeintaan hymyilytti.  Myöskään Roger Mooren rooli hieman iäkkäämpänä homona ei ollut mitenkään huvittavaa katseltavaa, ihmettelen miksi hän on elokuvaan ylipäätänsä suostunut.
Jotta ei menisi pelkästään haukkumiseksi, täytyy mainita, että tällaiset komediat ovat siitä hyviä, että niitä katsoessa ei tarvitse erityisesti keskittyä mihinkään ja unohtuu hetkeksi kaikki muu. Jotkut elokuvat ovat niin huonoja, että niitä on jopa ihan hauska katsoa.

Ohjaaja: Mort Nathan
Käsikirjoitus: Mort Nathan, William Bigelow
Valmistusvuosi: 2002
Pääosissa: Cuba Gooding Jr., Horatio Sanz, Roselyn Sanchez, Vivica A. Fox, Roger Moore

Matti Karin pitämällä luennolla (4.12.2009) käytiin läpi sosiaalisen median ilmiöitä, haasteita ja tulevaisuutta. IRC-Galleriaa perustamassa ollut luennoitsija osasi selvästi asiansa ja nauruiltakaan ei vältytty tällä luennolla. Sosiaalinen media aiheena on minulle melko tuttu, sillä käytän paljon esimerkiksi Facebookia, mutta luento tarjosi silti paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa.

Sosiaalista mediaa käytettäessä yksityinen ja julkinen raja usein hämärtyy. Usein huomaa ihmisten julkaisevan kuvia ja kirjoituksia melko ajattelemattomasti. Luennoitsija itse neuvoo miettimään julkaistavaa materiaalia siltä kannalta, voisiko sen julkaista myös oman työpaikan seinällä. Erilaiset roolipelit ja -leikit ovat yleistyneet ja anonymiteetin suojatessa kynnys sosiaalisessa mediassa on madaltunut ja etäisyyksien merkitys on selvästi vähentynyt. Uusin ilmiö on ns. remix-kulttuuri. Se on yleistä etenkin YouTubessa, jossa käyttäjät ovat muokanneet alkuperäisiä videoita. Esimerkkinä tästä oli luennollakin ”Kahen kilon siika”-videosta tehdyt remixit.
Haasteita sosiaalisessa mediassa ovat nykyisin etenkin yksityisyyden suoja, maksujärjestelmät sekä lainsäätäjien tietämättömyys.
Tulevaisuudessa samojen sisältöjen käytettävyys eri palvelujen kautta erilaisilla päätelaitteilla tulee yleistymään yhä enemmän. Kysymyksiä herättävät kuitenkin miten yhteiskunta tulee pysymään perässä ja onko sosiaalinen media tasa-arvoistumassa vai eriarvoistumassa.

Mobiilipelien tuotehallinnasta sekä markkinoinnista kertova luento (20.11.2009) oli yleiskatsaus siitä, millä keinoilla mobiilipelejä kannattaa markkinoida ja mitkä osa-alueet ovat erityisen tärkeitä. Luennoitsijana toimi Digital Chocolaten Antti Hattara. Luento oli mielenkiintoinen, vaikka itse en ole paljon pelejä pelaillut ja osa luennoitsijan käyttämistä termeistä olivat minulle täysin vieraita.

Muutama hyödyllinen luennolla oppimani asia: Tärkeää ellei tärkeintä peleissä on etenkin nimi. Sen täytyy olla sekä kuvaava että houkutteleva. Swimming-niminen peli ei esimerkiksi kuulosta kovinkaan houkuttelevalta, vaikka se kuvaakin hyvin pelin sisältöä. Pelejä kehitettäessä ja markkinoitaessakin kannattaa miettiä mitä uutta, erilaista ja parempaa se tarjoaa ja mitä kilpailevista peleistä voisi oppia.
Pelin testauksessa voi käyttää omaa äitiään. Jos äiti ymmärtää, peli on käytettävä.

Mobiilipelit voivat olla hyvinkin tuottavia. Niiden kannattavuudesta kertoo esimerkiksi henkilö nimeltään Ethan Nicholas. Hän suunnitteli iPhonelle iShoot-nimisen pelin ja tienaa pelillään nyt niin hyvin, ettei hänen tarvitse tehdä enää normaalia päivätyötään.