Lost in CAPSLOCK

Minulla oli eräs hyvä tuttava, paino sanalla oli. Tällä hyvällä tuttavalla on oma äänentoistofirmansa, ja lisäksi hän on mukana eräässä toisessa vastaavassa yrityksessä. Koska olen järjestämässä synttäribileitä 19. joulukuuta, jonne olen kutsumassa hyvien ystävieni lisäksi myös muita kulttuurialan tyyppejä jälleennäkemisten ja verkostoitumisenkin merkeissä, ajattelin laittaa kutsun tälle tässä nimettömästi esiintyvälle tutullenikin. Hän on myös sellainen, jotka kaverini myös tuntevat, osa hyvinkin hyvin,  ja aikanaan kun Eurajoen kulttuuripiireissä kaikenlaisia tapahtumia olin järjestämässä, häneen törmäsi usein. Vastauksena kutsuuni sain viestin Ollaanko me oltu joskus hyviäkin kavereita, kun tuollaista paskaa laitat? Ahaa, kiitti. Olisiko tuohon viestiin vastata ystävällisemminkin, olemme kuitenkin olleet yhteistyössä joskus, ja viettäneet oluenhuuruisa iltoja kaveriporukalla. Lisäksi hän halusi, että poistan hänen puhelinnumeronsa. Ja todellakin poistin!

Huhuja liikkuu, että hän olisi tällä hetkellä mielenterveydellisesti pahassa jamassa. Lisäksi vuosia jatkunut kaljoittelu, roudarin rankka elämäntyyli ja epäsäännöllinen psyykelääkkeiden syönti ovat aiheuttaneet hämminkiä aiemminkin, ehkä tilanne on nyt kärjistynyt pahempaan?

Olen kuitenkin loukkaantunut, enkä välitä edellisistä syistä tippaakaan. nyt se jätkä meni mustalle listalle. En ikinä aio pyytää häntä mihinkään tapahtumaan jos sellaisia järjestän, ja aion suositella tutuille että hankkisivat äänentoistonsa muualta.

Kyllä se vaikuttaa tällä alalla, millaisen mielikuvan itsestään antaa. Vaikka kyse ei olisi työasioista, pelkästään huonon tyypin maine saattaa viedä työtilaisuuden. Ammattitaito on tärkeää, mutta tarpeeksi paha loukkaus saattaa painaa vaa’assa enemmän. Tämäkin oli sellainen tapaus, että kutsuun todellakin voisi vastata korrektimminkin, varsinkin kun kyseessä on entinen hyvä tuttu. Ajattelemattomuus ei ole hyvästä. Haasteena onkin nyt itse oppia olemaan mahdollisimman kohtelias ja asiallinen oikeissa paikoissa, koska hyvät tyypit muistetaan, ja huonot halutaan unohtaa.

Entourage on sarja, joka kertoo filmitähti Vincent Chasen ja hänen vanavedessään kulkevista ystävistään E:stä, Turtlesta ja hänen veljestään Johny Drama Chasesta. Yhdessä he neljä muodostavat rikkoutumattoman oloisen veljeskunnan Hollywoodin viihdeteolisuuden pyörteissä Los Angelesissa. Mitä tahansa tapahtuu, nämä neljä hyvää jätkää pität huolta toisistaan.

Olen kuullut joidenkin sanovan, että Vincent Chase olisi sarjassa turha hahmo. Sellainen, josta ei oikein saa mitään irti. Olen toista mieltä. Kun muut henkilöhahmot ovat niin sanotusti meidän tavallisten ihmisten kaltaisia, Vincent edustaa puhdasta, positiivista heteroseksuaalista maskuliinisuutta. Eräänlainen semijumala. Hän on suosittu, ystävien seurassa rakastettu, saa iskettyä melkein kenet tahansa naisen muttei kohtele heitä ala-arvoisesti, ja uransa suhteen hän on hyvin menestynyt. Kun muilla henkilöhahmoilla on yleensä edellä mainituilla elämän osa-alueilla paljonkin ongelmia, Vincet pysyttelee mukavassa onnellisuuden tilassa. Hänen asemansa on aina jonkin verran muiden yläpuolella.

Vincentin roolihahmoon samaistuu herkästi silloin, kun kaipaa hyvää itsetunnon kohotusta ja toiveikkuutta. Monissa tv-sarjoissa joista pidän on henkilöhahmoja, joihin samaistun vain tuossa tarkoituksessa. Entouragessa tämä on Vincent Chase, Sinkkuelämää-sarjassa se on vahva ja itsenäinen Samantha, Twin Peaksissa se on Agentti Dale Cooper, joka ei lannistu ja on terävän älykäs. Joskus tv-sarjojen ja elokuvien hahmoilta haetaan jotain sellaista, mitä itsessään ei ole. Kun näkee ihmisen, joka on menestyvä siinä missä ei itse ole, se saattaa vahvistaa omaa toivoa siitä että itsekin voisi olla yhtä vahva kuin hän, sitten kuitenkin.

Missään tv-sarjassa mitään henkilöä ei ole käsikirjoitettu turhaan.

Mistä kirjoittaa kun ajatus ei oikeasti liiku? Koulussa on aika paljon näitä tehtäviä tekemättä, ja tilaa ei varsinaiselle isolle oivallukselle ole ollut.

Olen ainoastaan innostunut tekemään listoja että mitä seuraavaksi pois tekemistä. Haluan tätä tekemistä nyt mahdollisimman reippaalla otteella pois!

Saan muuten ihan hirveästi kiksejä listoista, jonka kohtien yli voin vetää viivoja tehty, tehty, tehty… Listaaminen helpottaa käsittämään asioita paremmin.

Eli seuraavaksi vedän yli kohdan viikon 46 oivallus ja sitten siirryn käsikirjoituksen kotitehtävään otsikolla Mummoni on aikamatkaaja. Pitäisi vääntää hassuja synopsiksia elokuva- tai tv-sarjaideaan.

Luonut ja käsikirjoittanut Sacha Baron Cohen. 1. kausi: Channel 4, Iso-Britannia 2000. 2. kausi: HBO, USA 2003-2004.

Boyakasha! Sacha Baron Cohen on gangstarappareita parodisoivan hahmon, Ali G:n luoja ja Da Ali G Show’n vetäjä. Show’ssa on myös muita Cohenin luomia hahmoja kuten homoseksuaali muotitoimittaja Bruno ja Kazakstanilainen toimittaja Borat.

Ohjelmassa Cohenin näyttelemät eri hahmot ovat vuorovaikutuksessa tavallisten ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä että tilanne on lavastettu. Osittain Da Ali G Show’n huumori perustuu siihen, että haastateltavien reaktiot ovat todellisia, ja joskus tunnelma on kuin piilokamerassa, tosin laadukkaassa sellaisessa. Henkilöhahmot ovat hyvin loppuun asti vietyjä, uskottavan oloisia. Ei ole ihme, että monikaan ei ole arvannut että Ali G, Borat tai Bruno eivät ole oikeita henkilöitä.

Tässä lopuksi linkki yhteen parhaimmista Ali G:n haastatteluista. Ali G haastattelee eläinlääkäriä, ja sekoittaa englanninkielen sanat veteran (veteraani) ja vetenarian (eläinlääkäri). http://www.youtube.com/watch?v=VWDP_ew8HqQ

Henkilöhahmoja sarjasta: Bruno, Ali G,  Borat.

Lomalla tänne ei tarvitse kirjoittaa mitään.

Olin niin kateellinen joillekin luokkakavereille heidän arvosanoistaan, kun sain itse kuvauksen perusteista vain 3. Tulin joillekin siitä ihan suoraan sanoneeksi koska kihahdin kateudesta vihreäksi!

No 3 on ihan jees, mutta ei se ole 4 tai 5. Luku 3 tuntuu keskinkertaiselta, lähes mitäänsanomattomalta.

Lukiossa menestyin luovissa aineissa niin hyvin, olin parhaimmistoa. Draama oli 10, ilmaisutaito 10, kuvaamataito 9. Sain paljon kehuja ja koin ylemmyyttä, jonka nyt sitten julkeasti näemmä tunnustan tässä. Lukiossa minä olin parhaimmistoa kultturelleissa aktiviteeteissa. Se tuntui niin hyvältä. Nyt ei tunnu hyvältä enää.

Taideakatemiassa minä en ole parhaimmistoa. Olen ekaluokkalainen, joka etsii omia vahvuuksiaan, jotka tulevaisuudessa tekevät minusta hyvän mediatuottajan. Etsiminen on joskus raskasta.

Minulla oli suuria luuloja, että koska tämä on unelmieni koulu, luulin että kaikki olisi kivaa ja menestyisin kaikissa kursseissa helposti. Realiteetit ovat iskeneet tajuntaan tosiaankin. Kaikki ei ole kivaa, eikä kaikessa aina onnistu. Voi vaan yrittää parhaansa ja pinnistellä eteenpäin. Eikä totta vie saa lannistua!

…vaikka oikeasti angstasin yhden illan sen 3 arvosanan takia. Pakko kertoa se täällä, koska se itsesääli meni koomisuuden puolelle. LOL. Kun sitä loppujen lopuksi miettii että 6 opintopistettä 240 opintopisteestä 4 vuoden aikana… tässä on paljon aikaa ja mahdollisuuksia saada uusia, paremman tasoisia arvosanoja. Voihan mälsä mää.