Kirjoittaja on mediatuotannon opiskelija Jenna Paldanius Turun Taideakatemiasta.Posts RSS Comments RSS
Pitää löytää zen kaiken keskeltä. Elämä on näytelmä vain. Koulu on koulu vain. Asiat ovat mitä ovat, stressiin ei saisi kiinnittyä ja työstää liialla intohimolla, pitäisi vaan tehdä asia kerrallaan.
Aina se ei ole niin helposti tehty kuin sanottu!
Kieslowskin elokuvissa on paljon rumia ihmisiä, joille tapahtuu oikeita asioita.
Amerikkalaisissa elokuvissa on paljon kauniita ihmisiä joille tapahtuu epäuskottavia asioita.
Suomalaisissa elokuvissa on melkein aina alaston, humalainen mies.
Kill Billissä väkivalta on kaunista ja viihdyttävää, 2012 leffassa se oli kauhistuttavaa ja pelottavaa.
Pornograafisissa elokuvissa ei kyllä panosteta käsikirjoitukseen, eikä kannatakaan.
Pedro Almodovarin Live Flesh kuvasi henkilöhahmoja vähän liiankin etäältä, ettei niistä saanut mitään otetta, että mitä tässä oikein tapahtuu. Vasta jälkeenpäin mietin syvällisempiä merkityksiä ja koin ahaa-elämyksiä… onko se sitten hyvä vai huono että katsojan pitää näin paljon miettiä?
Trainspotting, sitä elokuvaa ei meinaa koskaan päihittää mikään. Katsoin taas, vit** mikä klassikko.