Lost in CAPSLOCK

Tajusinpahan vain, miten vaikeaa on joskus olla kulttuurialalla. Kun osa tehtyjen projektien ja töiden ihmisistä kuuluu omaan kaveripiiriinkin, tai on jopa entinen seurustelukumppani, on hyvin vaikeaa tasapainoilla työn ja henkilökohtaisuuksien välillä. Jos vetää ison riidan jonkun kanssa henkilökohtaisesta asiasta, saattaa päätyä mustalle listalle. Sellaista se on, joskus.

Viihteellinen keskusteluohjelma voi olla viihdearvostaan huolimatta myös kantaaottava kokonaisuus.  Luokkatoverini nauroivat, kun sanoin että Marian voi ottaa vakavastikin.

Mariassa käsitellään ajan ilmiöitä, jotka tietenkin sivuavat vakaviakin ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi 10. maaliskuuta 2010 esitetyssä jaksossa Joel Hallikainen oli puhumassa Facebookissa tehdystä tappouhkauksesta, joka oli tehty häntä ja hänen perhettään kohtaan. Hän oli ottanut tapauksen niin vakavasti, että oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön.

Facebook-ryhmässä, jonka uhkaaja perusti, uhattiin hyökätä Hallikaisen kotiin ja kiduttaa tämän perhettä. Mariassa esiintyi Joel Hallikaisen lisäksi uhkauksen tehnyt Juuso Kivijärvi. Ohjelma sai pohtimaan, miten sananvapaus internetissä vaikuttaa, ja miten internet viestintäkanavana on tullut vakavammin otettavaksi kuin ennen, koska sitä käytetään niin paljon. Olihan tässä tapaus, jossa eräs pomoaan haukkunut alainen erotettiin työstä julkisen herjauksen vuoksi.

Kyllä se Maria! on asiaohjelmakin, viihteellisestä arvostaan huolimatta. Muita sivuttuja vakavia aiheita ovat olleet mm. kauneusihanteet, nykytaide ja homojen oikeudet.

Mietin tätä, kun olen kaupungilla kulkiessani nähnyt esimerkiksi Oikeutta eläimille – järjestön pieniä mainoksia eläinten tehotuotannosta lyhtypylväissä ja mainoksia aidoissa ja seinillä. Kun eikö se olisi yksinkertaista vain ostaa näkyvää mainosaikaa, jollakin tavalla. Kaikkihan katsovat telkkaria! Sitten tajusin, ettei mikään kaupallinen tv-kanava voi muiden, rahakkaampien asiakkaidensa takia suostua moraalisiin kannanottoihin.

Jos samalla kanavalla esitettäisiin kaksi mainosta, joista toinen osoittaa vääryyttä jostakin isosta makkaratehtaasta, esimerkiksi Saarioisesta tai Atriasta, nämä edelliset yritykset saattaisivat menettää asiakkaita jollakin tv-kanavalla huonosti onnistuneella mainoskampanjalla. Kaupalliset tv-kanavat ajavat ennen kaikkea omaa etuaan, kohti suuria voittoja, kohti niin sanottua kehitystä. Senpä takia aktivismia näkyy edelleen vain tietynlaisissa paikoissa ja medioissa, jotka eivät toimi rahallisen voiton ehdoilla.

Sivusto sisältää monenlaisia, yksinkertaisia strategiapelejä joita on helppo ryhtyä aloittelijankin pelaamaan. Peleistä löytyy mm. backgammon, ristinolla, Poks-pallo ja korttipelejä.  Pelejä voi pelata yksin tai muiden kanssa. Muiden pelaajien kanssa voi myös pitää viestien ja chatin avulla yhteyttä. Sivustolle voi luoda oman avatarin, jonka ulkonäön pääsee  rakentamaan itse.

Rekisteröityminen on helppoa, nopeaa ja maksutonta. Ainoa maksullinen palvelu on ostaa Aapelilta taateleita, joiden avulla voi pelatessaan tarvittaessa ostaa esim. ylimääräisen lyönnin Poks-pallossa tai lisää peliaikaa.

Kokemusta palvelun käytöstä on. Eräässä erittäin tylsässä kesätyössä eräällä toimistolla, kun mitään tekemistä ei aina ollut, aapeli.net piristi päivääni.

Yleensä paparazzi-kuvaajat hyväksikäyttävät julkisuuden henkilöitä ansaitakseen rahaa, mutta Paris Hilton on muodostanut heidän kanssaan molemminpuolisen hyötysuhteen, jossa hän saa ilmaista mainontaa omille vaatteilleen, tuotteilleen ja itselleen.

Kesällä 2007 Paris Hilton joutui vankilaan 45 päiväksi rikottuaan ehdonalaista tuomiotaan rattijuopumuksesta. Julkisuus olisi voinut olla pelkästään negatiivista, mutta hän käytti senkin hyväkseen mainostamalla vaatteitaan. Päästessään ulos vankilasta hän tiesi, että paparazzit olisivat tietenkin jälleen paikalla. Farkut joita hän piti yllään, olivat osa hänen silloista uutta tulevaa mallistoaan. Esimerkiksi People lehti uutisoi miten hyvältä Paris Hilton näytti tuomionsa jälkeen, ja antoi yksityiskohtaiset tiedot hänen asukokonisuudestaan.

Ollessaan liikkellä Paris Hilton vaihtelee asujaan usein päivän mittaan.  Syynä tähän on se, että paparazzien ottamista kuvista ei koskaan julkaista montaa samanlaista. Kun hän näyttää aina erilaiselta, kuvia menee kaupaksi enemmän, sitä kautta niitä näkyy enemmän lehdissä ja paris Hilton saa enemmän julkisuutta. Yksinkertaista ja näppärää.

On myös tärkeää tietää se, että jotta Paris Hilton pysyy mielenkiintoisena, hänen on pidettävä huolta imagostaan kiehtovana rahaprinsessana. Hänen imagonsa on olla se suosittu, hauska tyttö, joka pääsee kaikkiin bileisiin, jota kaikki miehet haluavat ja ketä jokainen tyttö tai nainen haluaisi olla. Paris Hiltonin ystäväpiiri koostuu rikkaista ja kuuluisista, ja hän näyttäytyy lukuisissa juhlissa, gaaloissa ja punaisilla matoilla. Seksikkyys ja toisinaan jopa pehmopornomainen tyyli on osa loistavaa markkinointistrategiaa. Paris Hilton on yksi menestyneimmistä brändeistä mitä tällä hetkellä on.

Lady Gagan Lovegame-musiikkivideo alkaa jonkinnäköisillä underground-bileillä, mitä Lady Gaga emännöi jälleen kerran ilman housuja. Pari kertaa ensimmäisen minuutin aikana ruudussa näkyy Campari-pullo, mitä alkoholijuomaa tämä artistin oma jengi sitten siemailee. Tuotesijoittelua!

Lady Ga-gan imagoon kuuluu näyttävyys, glamour ja jet set elämäntyyli. Tuotesijoittelu  pyrkii yhdistämään sijoitetun tuotteen tiettyyn imagoon mikä jollakin artistilla tai muulla vastaavalla on, ja Camparin sijoittaminen Lady Ga-gan maailmaan tarjoaa massoille linkin päästä osaksi sitä, ainakin mielikuvissa.

Pitää löytää zen kaiken keskeltä. Elämä on näytelmä vain. Koulu on koulu vain. Asiat ovat mitä ovat, stressiin ei saisi kiinnittyä ja työstää liialla intohimolla, pitäisi vaan tehdä asia kerrallaan.

Aina se ei ole niin helposti tehty kuin sanottu!

Kieslowskin elokuvissa on paljon rumia ihmisiä, joille tapahtuu oikeita asioita.

Amerikkalaisissa elokuvissa on paljon kauniita ihmisiä joille tapahtuu epäuskottavia asioita.

Suomalaisissa elokuvissa on melkein aina alaston, humalainen mies.

Kill Billissä väkivalta on kaunista ja viihdyttävää, 2012 leffassa se oli kauhistuttavaa ja pelottavaa.

Pornograafisissa elokuvissa ei kyllä panosteta käsikirjoitukseen, eikä kannatakaan.

Pedro Almodovarin Live Flesh kuvasi henkilöhahmoja vähän liiankin etäältä, ettei niistä saanut mitään otetta, että mitä tässä oikein tapahtuu. Vasta jälkeenpäin mietin syvällisempiä  merkityksiä ja koin ahaa-elämyksiä… onko se sitten hyvä vai huono että katsojan pitää näin paljon miettiä?

Trainspotting, sitä elokuvaa ei meinaa koskaan päihittää mikään. Katsoin taas, vit** mikä klassikko.

Minulla oli eräs hyvä tuttava, paino sanalla oli. Tällä hyvällä tuttavalla on oma äänentoistofirmansa, ja lisäksi hän on mukana eräässä toisessa vastaavassa yrityksessä. Koska olen järjestämässä synttäribileitä 19. joulukuuta, jonne olen kutsumassa hyvien ystävieni lisäksi myös muita kulttuurialan tyyppejä jälleennäkemisten ja verkostoitumisenkin merkeissä, ajattelin laittaa kutsun tälle tässä nimettömästi esiintyvälle tutullenikin. Hän on myös sellainen, jotka kaverini myös tuntevat, osa hyvinkin hyvin,  ja aikanaan kun Eurajoen kulttuuripiireissä kaikenlaisia tapahtumia olin järjestämässä, häneen törmäsi usein. Vastauksena kutsuuni sain viestin Ollaanko me oltu joskus hyviäkin kavereita, kun tuollaista paskaa laitat? Ahaa, kiitti. Olisiko tuohon viestiin vastata ystävällisemminkin, olemme kuitenkin olleet yhteistyössä joskus, ja viettäneet oluenhuuruisa iltoja kaveriporukalla. Lisäksi hän halusi, että poistan hänen puhelinnumeronsa. Ja todellakin poistin!

Huhuja liikkuu, että hän olisi tällä hetkellä mielenterveydellisesti pahassa jamassa. Lisäksi vuosia jatkunut kaljoittelu, roudarin rankka elämäntyyli ja epäsäännöllinen psyykelääkkeiden syönti ovat aiheuttaneet hämminkiä aiemminkin, ehkä tilanne on nyt kärjistynyt pahempaan?

Olen kuitenkin loukkaantunut, enkä välitä edellisistä syistä tippaakaan. nyt se jätkä meni mustalle listalle. En ikinä aio pyytää häntä mihinkään tapahtumaan jos sellaisia järjestän, ja aion suositella tutuille että hankkisivat äänentoistonsa muualta.

Kyllä se vaikuttaa tällä alalla, millaisen mielikuvan itsestään antaa. Vaikka kyse ei olisi työasioista, pelkästään huonon tyypin maine saattaa viedä työtilaisuuden. Ammattitaito on tärkeää, mutta tarpeeksi paha loukkaus saattaa painaa vaa’assa enemmän. Tämäkin oli sellainen tapaus, että kutsuun todellakin voisi vastata korrektimminkin, varsinkin kun kyseessä on entinen hyvä tuttu. Ajattelemattomuus ei ole hyvästä. Haasteena onkin nyt itse oppia olemaan mahdollisimman kohtelias ja asiallinen oikeissa paikoissa, koska hyvät tyypit muistetaan, ja huonot halutaan unohtaa.

Entourage on sarja, joka kertoo filmitähti Vincent Chasen ja hänen vanavedessään kulkevista ystävistään E:stä, Turtlesta ja hänen veljestään Johny Drama Chasesta. Yhdessä he neljä muodostavat rikkoutumattoman oloisen veljeskunnan Hollywoodin viihdeteolisuuden pyörteissä Los Angelesissa. Mitä tahansa tapahtuu, nämä neljä hyvää jätkää pität huolta toisistaan.

Olen kuullut joidenkin sanovan, että Vincent Chase olisi sarjassa turha hahmo. Sellainen, josta ei oikein saa mitään irti. Olen toista mieltä. Kun muut henkilöhahmot ovat niin sanotusti meidän tavallisten ihmisten kaltaisia, Vincent edustaa puhdasta, positiivista heteroseksuaalista maskuliinisuutta. Eräänlainen semijumala. Hän on suosittu, ystävien seurassa rakastettu, saa iskettyä melkein kenet tahansa naisen muttei kohtele heitä ala-arvoisesti, ja uransa suhteen hän on hyvin menestynyt. Kun muilla henkilöhahmoilla on yleensä edellä mainituilla elämän osa-alueilla paljonkin ongelmia, Vincet pysyttelee mukavassa onnellisuuden tilassa. Hänen asemansa on aina jonkin verran muiden yläpuolella.

Vincentin roolihahmoon samaistuu herkästi silloin, kun kaipaa hyvää itsetunnon kohotusta ja toiveikkuutta. Monissa tv-sarjoissa joista pidän on henkilöhahmoja, joihin samaistun vain tuossa tarkoituksessa. Entouragessa tämä on Vincent Chase, Sinkkuelämää-sarjassa se on vahva ja itsenäinen Samantha, Twin Peaksissa se on Agentti Dale Cooper, joka ei lannistu ja on terävän älykäs. Joskus tv-sarjojen ja elokuvien hahmoilta haetaan jotain sellaista, mitä itsessään ei ole. Kun näkee ihmisen, joka on menestyvä siinä missä ei itse ole, se saattaa vahvistaa omaa toivoa siitä että itsekin voisi olla yhtä vahva kuin hän, sitten kuitenkin.

Missään tv-sarjassa mitään henkilöä ei ole käsikirjoitettu turhaan.