Lost in CAPSLOCK

Ohjaus ja Käsikirjoitus Quentin Tarantino Tuottaja Lawrence Bender Pääosissa Brad Pitt, Mélanie Laurent, Cristoph Waltz, Eli Roth, Michael Fassbender, Diane Kruger, Daniel Brûhl, Til Schweiger, GEdeon Burkhard, Jacky Ido, B.J. Novak, Omar Doom

Tarinan juoni on fiktiivinen, mutta käyttää hyväkseen todellisia historian tapahtumia ja henkilöhahmoja 2. maailmansodan ajalta.

Amerikkalainen luutnantti Aldo Raine johtaa Kunniattomien paskiaisten joukkoa natsien valloittamassa Ranskassa. Paskiaisten tavoite on tappaa mahdollisimman monta natsia kostoksi juutalaisiin kohdistuneista vääryyksistä. Muistoksi omanlaisesta kunniateostaan he skalpeeraavat jokaisen päänahan voitonmerkikseen. Heidän suurimpana päämääränään on toteuttaa tuhoisa Operaatio Kino korkeita natsijohtajia vastaan.

Elokuvassa on paljon parodiaa ja mustaa huumoria. Hitleristä on tehty lapsellinen vaahtoaja. Hitlerin käytös kielii alhaisesta älykkyysosamäärästä, joka vie pohjan pelottavan johtajan auktoriteetilta. Natsit yleensäkään eivät varsinaisesti ole mitenkään pelottavia, he ovat naurettavia. Voisin kansankielellä sanoa että juntteja. Hörähdin ääneen muutamassa kohtaa, kun natseja vedetään kunnolla turpaan. Väkivalta muuntautuu inhottavasta hauskaksi viihteeksi.

Henkilöhahmot ovat, natseja lukuun ottamatta, komeita sankarillisia miehiä ja kauniita voimakkaita naisia. Varsinkin Shoshanna Dreyfusia näytellyt Mélanie Laurent teki minuun suuren vaikutuksen roolisuorituksessaan päättäväisenä kostajattarena. Varsinkin kun Shoshanna Dreyfus oli nainen 1940-luvun Ranskassa, ja silti epätavallisen itsenäinen. Hänen olemuksensa huokui sitkeää voimaa.

Pitkästä aikaa elokuva, johon upposin niin täysin, etten tiennyt missä itse olin. Elokuvan tarkoituksena on luoda illuusio, johon kadottaa itsensä ja elää tarinassa. Tässä Kunniattomat paskiaiset onnistuivat.

Pääosissa Anna Walton, Morven Macbeth, Justin McDonald, Jamie King, Kate Sissons Ohjaajat Phil O’Shea ja Mark James Käsikirjoitus Phil O’Shea Tuottajat Margaret Matheson ja Michael Riley Tuotantopäällikkö Caroline Story DOP Nemone Mercer Leikkaus Mark Atkins ja Mark James

Dokumentti elämästä aidon vampyyrin kanssa. Holly kuvaa viikonloppuvampyyreita, underground-ilmiötä joka on tunnettu goottipiireissä, ja kohtaa eräällä klubilla oikean vampyyrin, Vickin.

Mieleen jäänyt kohtaus

Holly saa selville että hänen uusi tyttöystävänsä Vicki on valehdellut hänelle tekemisistään.

Vicki ei myönnä mitään, mutta lopulta kuitenkin paljastaa olleensa eräänä iltana Hollyn ystävän Bradin kanssa viikonloppuvampyyrien klubilla, ja jatkaneensa sieltä matkaa yhdessä hänen kanssaan. Holly närkästyy ja on tästä mustasukkainen, varsinkin kun Vicki väittää Bradin yrittäneen raiskata hänet. Molemmille yhteistä on se, että he kuvaavat koko ajan kaiken mitä heidän elämässään tapahtuu. Vickillä on näyttää Hollylle video, joka osoittaa hänen kertomuksensa todeksi.

He olivat klubin jälkeen menossa juomaan toistensa verta, viikonloppuvampyyrien harrastama tapa, jossa matkitaan oikeita vampyyreja. Annettuaan Vickin juoda vertaan Brad yritti lähennellä. Heille tuli riita. Videolla Vicki tappaa Bradin ja juo sen jälkeen hänen verensä. Vicki paljastaa Hollylle olevansa ihan oikea vampyyri, joka murhaa ihmisiä saadakseen verta.

Kerronnallisesti kohtaus on jäntevästi rakennettu. Dialogi ja kuvaustyyli ovat intensiivisiä ja tukevat siten hyvin toisiaan. Näyttely on uskottavaa. Pidän leikkauksen rytmistä, joka ei viivy yhdessä kuvassa liian kauaa, ja värimaailma on melko räikeä. Visuaalisesti Vampire Diary on erikoinen mainstream-elokuviin verrattuna, koska se sisältää paljon lähikuvia ja on rosoista jälkeä kotivideokameran tyyliin. Kuvaustyyli on osa elokuvaa, sillä elokuvan tarkoitus on olla Hollyn ja Vickin itse kuvaamista pätkistä koostettu dokumentti. Äänimaailma tukee hyvin eri tunnetilojen ilmaisua.

Kokonaisuudessaan elokuva ei ole yhtä vaikuttava, sillä käsikirjoitus on osittain huonosti koostettu. Joidenkin päähenkilöiden väliset suhteet ovat vaikeita tulkita. Edellä kuvailemani kohtaus on yksi niistä, joihin olin todella tyytyväinen, ja joka oli kerronnallisesti eheä.