Taiteilijana soveltavan taiteen kentällä?

Heli Vihersaari

Luimme taannoin tunnilla artikkelin, jossa eräs taiteilija oli närkästynyt taiteen kentällä riehuvasta “hyvinvointitaidebuumista”. Kirjoitus kuvasti hyvin sitä pohdintaa, Mitä käydään taiteen kytkemisestä hyvinvointisektorin toimintaan, tämä kun koetaan ikään kuin taiteen välineellistämisenä. Luokassa käyty keskustelu seuraili artikkelin teemaa – välillä kiivaastikin – taiteen itseisarvoa puolustaen. Otimme kantaa erilaisiin termeihin, esim. hyvinvointitaide, Taiteen hyvinvointivaikutukset, hoivataide, taidelähtöiset menetelmät, taiteen soveltava käyttö jne. liittyvä liittyvä Seurasin kuohuvaa ajatustenvaihtoa hämmentyneenä – olemmehan kaikki hakeutuneet nimenomaan soveltamaan taidetta eri ympäristöihin, joissa sitä ei kenties aikaisemmin ole totuttu näkemään.

Kentällä taidetta tarvitaan

Olen kuvataiteilijana suuntautunut ympäröivään yhteiskuntaan, enemmänkin ohjaamaan Ihmisiä taiteen äärelle opetuksen keinoin, kuin tekemään “Omaa taidetta”. En alun perinkään kokenut apurahaviidakkoa omakseni. Taidemaailman arvostukset eivät kiinnostaneet, ja hyvin pian aloinkin miettiä, Miten voisin työskennellä taiteen avulla “tavallisten Ihmisten parisssa”? Oma taiteellinen tuotantoni jäi ohueksi, mutta halu tuoda taiteen tekemisen osaksi jokaisen Ihmisen hyvinvointia vei minut lopulta Vanhusten yhteydessä henkilön tehtävään kuvataiteelliseen työskentelyyn. Laitoksessa asuvat ikäihmiset, varsinkin muistisairaat, tarttuivat yllättävän innokkaasti siveltimeen ja liituun. Tilanteen tunnelman ja asukkaiden mielialan muutoksen näki selvästi. Asiasta innostuneena aloin kehitellä työtä eteenpäin.

Vetäessäni kuvataideryhmiä (ikäihmisille) kuulen heiltä usein, että “en minä osaa piirtää”. Sanon aina, että tämä taideryhmä ei perustu osaamiseen, vaan kokeiluun. En pohdi taiteen olemusta, en määrittele hyvää taidetta, vaan annan jokaiselle mahdollisuuden kokeilla omaa jälkeä hyvillä välineillä asiantuntevan ammattilaisen avustuksella. En tarkalleen tiedä mitä tapahtuu, mutta asiakkaat lähtevät ryhmästä iloisina ja onnellisina tekemistään kuvista.

Ihminen on luonnostaan luova, ja se kyky on unohtunut elämän varrelle milloin latistavan opettajan tai vanhemman, milloin suorituskeskeisen yhteiskunnan hampaisiin. Minun missioni on saada se takaisin heille, jotka sitä kaipaavat ja tarvitsevat elämänsä eri vaiheissa. Itse koen, että taidekouluun pääsy 11-vuotiaana ja sen tuoma ymmärrys taiteesta ja kulttuurista, on tuonut elämääni korvaamattoman sisällön ja suunnan. Miksi en antaisi muillekin hiukan siitä ilosta ja hyvästä olosta, jota taide ja luovuus on minulle tuonut.

Inhat termit

Taiteen hyvinvointivaikutukset. Hoivataide. Taidelähtöiset menetelmät. Termien viidakko ihmetyttää monia. Joihinkin termeihin sisältyy ajatus, että toiminnan tulokset pitäisi tietää etukäteen tai olla jopa mitattavissa! Tämä on ehkä sitä hyvinvointipuolen ajattelumallia, joka niin huonosti istuu taiteelliseen ajatteluun. Näiden kahden yhteentuleminen on kyllä haastavaa, mutta tärkeää! Ilahtuneena totean, että kulttuuri ja taide aletaan jo nähdä hyvinvointisektorilla positiivisena asiana. Taiteen hyväätekevä vaikutus on jo nähty, kutsutaan sitä sitten millä termillä tahansa! Itse koen (lähes) kaikki taiteen hyvinvointivaikutuksia kuvaavat termit vain positiivisina. Taide on jokaisen oikeus.

Taiteen luova käyttö?

Mita Taide on? John Dewey kirjoittaa kirjassaan Taide kokemuksena taiteen muuttumisesta jokapäiväisessä elämässä läsnäolevasta asiasta “elitistiseksi pienen piirin toiminnaksi”, museoihin ja taiteilijapiireihin. Dewey kyseenalaistaa tämän taidekäsityksen ja pohtii taiteen olemusta sen kokemisesta käsin. Kirjaa lukiessa tulee kaipaus nähdä taide uudelleen osana arkielämää, omista todellisista lähtökohdistaan käsin, ei esineellistettynä tai statussymbolina.

Taide? Luovuus? Mielestäni nämä ovat kykyjä nähdä asioita uudesta näkökulmasta, kyseenalaistaa kaavamaisia käsityksiä ja nähdä maailman ihmeellisyys. Koen missionani opettaa ja johdattaa ihmisiä tähän. En näe sitä taiteen madaltamisena tai välineellistämisenä. Taiteen “hyvinvointivaikutukset” ovat hyvin ymmärrettäviä ja sen löytäminen on mielestäni askel eteenpäin, jopa kohti taiteen alkuperäistä tehtävää! Tässä on meillä taiteilijoilla ja taidepedagogeilla mielestäni tärkeä tehtävä taiteen olemuksen välittäjinä kaikenlaisille ihmisrymille kaikenlaisissa elämänympäristöissä. Tämä oikeastaan on sitä Soveltavaa Taidetta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *