Tanssinopetusmetodeja kehittämässä, katsaus opinnäytetyöhön

Juuli Peltola-Kiviniemi

Tutkin kehittämishankkeessani rytmisen tanssinopetusmetodin hyötyjä ja käyttömahdollisuuksia tanssinharrastajien opettamisessa. Rytminen tanssinopetusmetodi on lainattu tanssitaiteilija ja professori Billy Siegenfeldin kehittämästä Jump Rhythm Jazz -tekniikasta, jonka yksi peruspilareista rytmilaulaminen eli scat-singing on. Hanke on toimintatutkimus, joka toteutettiin työpaikallani Lappeenrannan Tanssiopistossa, ja sen lähtökohtana on ollut tanssinopettajan työssäni havaitsemat puutteet tanssinharrastajien rytmisessä hahmotuskyvyssä ja tarkkuudessa.

Tanssissa liikkeet tehdään tietyssä rytmissä ja etenkin jazztanssissa rytmillä on historiasta kumpuava erityisasema. Kun katsotaan länsimaista taidetanssin kehitystä, huomataan että tanssin ja musiikin suhde on kuitenkin muuttunut. Olen alkanut kyseenalaistaa länsimaista ja suomalaista tanssinopetustapaa, jossa musiikkia lasketaan kahdeksaan ja laskuille osoitetaan omat liikkeensä. Tanssinopetuksessa ryhmän saaminen täysin yhdenaikaiseksi on haastavaa ja rytmisen kaavan noudattaminen tai aksenttien toteuttaminen on joillekin oppilaille vaativampaa kuin toisille.

Opiskellessani tanssinopettaja (AMK) -tutkintoa Turun Taideakatemiassa pääsin osallistumaan Jump Rhythm Jazz -tekniikan tunneille. Tekniikka koostuu useammasta modernista jazztanssista poikkeavasta piirteestä; siinä ei esimerkiksi käytetä laskuja ollenkaan vaan liikesarjojen opettelu ja tuottaminen tapahtuu rytmilaulamisen kautta. Rytmilaulaminen tarkoittaa siis erilaisten äänteiden ja tavujen laulamista halutussa rytmissä. Tekniikan innoittamana olenkin käyttänyt opetuksessani vuosien aikana rytmilaulamista ja kahdeksaan laskemista rinnakkain mutta en ole siirtynyt pelkkään rytmilaulamiseen.

Tutkimuksessani testattiin rytmilaulamisen opetustapaa tanssinharrastajaryhmillä ja verrattiin sen vaikutusta rytmien oppimiseen suhteessa kahdeksaan laskemisen metodiin. Opinnäytteessä painotetaan kuitenkin oppilaiden ja opettajien kokemuksia ja näkemyksiä opetusmetodeista, joita on kerätty koejakson lopussa kyselylomakkeen kautta. Tavoitteena oli selvittää, minkälainen vaikutus rytmilaulun kautta opettamisella on tanssinharrastajien rytmiseen hahmottamiseen, miten rytmilaulua voisi soveltaa tanssinharrastajien opetuksessa ja missä tilanteissa rytmilaulun metodi olisi erityisen käyttökelpoinen. Hankkeesta saatavan tiedon avulla voidaan laajentaa opettajien työkaluja, tarjota yksilöllistä oppimista tukevia keinoja, lisätä tanssinharrastajien tietoisuutta rytmien käyttämisestä sekä johdattaa oppilaita ohjaamaan omaa oppimistaan paremmin.

Saatuja tuloksia pääpiirteittäin:

Tehtyjen rytmitestien perusteella on vaikea osoittaa jommankumman metodin paremmuutta, sillä testituloksiin vaikuttavat mm. ylipäänsä taidoissa kehittyminen 4 kuukauden aikana, yksilöllinen rytmien hahmotustapa, se onko oppilaalla hyvä päivä/huono päivä sekä se, että testiin osallistuneet ryhmät eivät olleet välttämättä molemmilla kerroilla täysin identtisiä (oppilaiden poissaolot).

Rytmilaululla opetettujen oppilaiden kyselyn vastauksista tuli esiin, että valtaosa koki metodin tuovan positiivisia vaikutuksia omaan oppimiseen. Vastauksista tuli ilmi esimerkiksi, että rytmien ja niiden vaihtelujen sekä aksenttien hahmottaminen oli helpompaa. Myös musiikin ja tanssin yhteys tuntui vahvempana. Rytmilaulussa hankaliksi asioiksi nostettiin mm. liikesarjassa olevien taukojen pituuksien hahmottaminen.

Kahdeksaan laskemalla opetettujen oppilaiden vastaukset hajaantuivat enemmän kuin verrokkiryhmillä. Positiivisiksi asioiksi nousivat useimmiten mm., että taukojen pituudet oli helppo hahmottaa ja rytmitykset ylipäätään jäivät mieleen. Hankaliksi asioiksi nostettiin useimmiten esimerkiksi synkooppien hahmottaminen.

Opettajat kokivat molempien metodien käytön rinnakkain hyväksi keinoksi hyödyntää metodien ”parhaita puolia”. Opettajien näkemyksien mukaan esimerkiksi rytmilaulun kautta liikkeestä tuli tanssillisempaa, ja oppilaat hahmottivat aksentit ja rytmiset koukut paremmin. Tekniikkasarjoissa laskujen kautta opettaminen oli luontevaa kun taas koreografiaa tehdessä rytmilaululla sai tuotua liikelaatuja enemmän esiin. Lisäksi opettajat kokivat, että koreografian ”viilaamisessa” laskut auttavat varsinkin nuorempia oppilaita enemmän. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että rytmilaulun kautta oppilaat oppivat liikefraasit ja niiden rytmitykset syvemmin.

Kaikkien vastauksien perusteella koejakso sai oppilaat kiinnittämään huomiota rytmeihin enemmän kuin ennen huolimatta siitä, kummasta metodista oli kyse. Vaikka samoissa kysymyksissä nostettiin vertailuryhmien välillä esiin samoja vastauksia, oli vastausten hajonnassa nähtävissä eroa. Koenkin, että pelkästään jompaankumpaan metodiin painottaminen saa kyseisen metodin tuntumaan ajan myötä luontevammalta, jonka vuoksi sitä ja sen vaikutusta omaan oppimiseen arvioidaan kenties positiivissävytteisemmin, kuin jos metodeja vaihdeltaisiin opetuksessa vuorotellen. Huomionarvoista oli, että lähes 70 % kaikista oppilaista toivoi opetuksen tapahtuvan jatkossa molempia metodeja yhdistellen.

Halutessasi voit lukea hankkeestani ja sen tuloksista tarkemmin opinnäytteestäni, joka julkaistaan sen valmistuttua Theseus-tietokannassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.