Osallistava teatteri

Toni Kettukangas

Olen rajannut soveltavan taiteen YAMK-tutkinnon kehittämistyöni toiminnallisen työskentelyn osallistavan teatterin (participatory theatre) kontekstiin. Osittain tämä johtuu siitä toiminnan traditiosta, johon olen kiinnittynyt koulutuksen ja oman työskentelyn kautta. Koen edustavani osallistavan teatterin traditiota teatterityöpajan ohjaajana. Olen tottunut käyttämään tätä termiä omasta työstäni.

Tutustuin teatteri-ilmaisun ohjaaja -opinnoissani Augusto Boalin ”Sorrettujen teatteri” -menetelmän harjoitteisiin ja ajatuksiin, jotka tekivät suuren vaikutuksen. Boalin sorrettujen teatteri keskittyy yksilön ja yhteisön voimaannuttamiseen. Opinnoistani lähtien menetelmän harjoitteet ovat kulkeneet mukana työskentelyssäni. Harjoitteet ovat monipuolisia ja niitä voi soveltaa eri ryhmille. Nojaan työskentelyssä myös kanadalaisen David Diamondin ajatuksiin osallistavasta teatterista. Diamond on Boalin oppilaita ja kehittänyt sorrettujen teatterin menetelmää omaksi Theatre for living -menetelmäksi.

Kehittämishankkeessa työpajatoimintaan osallistuminen oli lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Osallistujat tulivat ja jäivät työpajaan omasta halustaan. Työpajalle osallistuvat osallistettiin toimintaan mukaan. Osallistamisessa tarjotaan osallistumisen mahdollisuus, jossa osallistuminen on lähtökohtaisesti vapaaehtoista (Tero Susanna, Malike-toiminta).

Osallisuus: Yksilön pysyvämpi ja syvempi kiinnittyminen yhteisöön tai mukanaoloon yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa. (Susanna Tero, Malike-toiminta)

Työpajatoiminnan oli tarkoitus siis olla toimintaa, johon osallistujat voisivat tuntea kuuluvansa ja vaikuttavansa. Työpajatoiminnan tarkoituksena oli lähentää osallistujia ryhmänä. Toiminnan tulisi myös olla sellaista mikä olisi osallistujille mielekästä niin yksilöllisellä kuin yhteisön tasolla. Mielekkyys tulisi ilmi osallistumisella toimintaan ja haastattelun palautteesta.

Marjo-Riitta Ventola (2011) määrittelee Centria ammattikorkeakoulun julkaisussa ”Ainutlaatuisia unelmia – kuvaus osallistavan teatterin työpajaprosessista” osallistavan teatterin toiminnaksi, jonka filosofia ja estetiikka liittyvät pedagogiseen ja sosiaalityön ajatteluun. Termit osallisuus, osallistaminen ja osallistuminen tulevat sosiaalipedagogiikan ja sosiaalikulttuurisen työn puolelta.

Sosiaalipedagoginen työ pohjaa kasvatusajatteluun, jossa ihmisen osallistuminen on kommunikaatioprosessin ydin. Osallistumisen myötä voi syntyä kokemus osallisuudesta ja kuulumisesta yhteisöön, vertaisuus. Osallinen voi ottaa vastuuta, lähteä tutkimaan ja koettelemaan oman elämänsä ratkaisuja ja valintoja. (Ventola 2011, 8.)

Lähtökohtana osallistavan teatterin toiminnalle on ihmisten kohtaaminen tilassa, jossa esteettinen muoto on kehyksenä yhteisöryhmien kohtaamiselle ja vuoropuhelulle. Esteettisellä muodolla voidaan tarkoittaa muuta kuin perinteistä teatteriesitystä. Muoto voi rakentua erilaisia työ- ja esitysmuotoja sisältävinä prosesseina. Pyrkimyksenä on eettis-sosiaalinen tila, jossa jokainen voi osallistua omana itsenään, omien voimavarojensa ja toimintakykynsä mukaan. (Ventola 2013, 11.)

Asetin kehittämishankkeen toiminnan periaatteeksi samanlaisen tavoitteen. Eettis-sosiaalisessa työpajatilassa jokainen osallistuja voi osallistua toimintaan omien voimavarojen mukaan, jokainen osallistuja tietää mitä tullaan tekemään, ryhmän vetäjää sitoo vaitiolovelvollisuus ja kaikki työpajatoiminnassa esiin tulevat asiat ja kokemukset voidaan käydä läpi työpajan aikana. Työpajaympäristö on paikka jossa saa epäonnistua ja tehdä virheitä eikä heidän toimintaansa arvioida tai aseteta arvojärjestykseen.

Osallistavaa draamaa ei rakenneta katsojia varten, vaan osallistujat luovat sen tarkastellakseen kulttuurisia merkityksiä. Osallistava teatteri on yhteisöllinen, draamallinen leikki, jonka fiktiivisen maailman osallistujat yhdessä luovat ja johon he osallistuvat roolissa toimien. Osallistavan teatterin keskeinen toiminnan muoto on improvisaatio. (Rusanen 2005, 24.) Improvisaatio on osa osallistavan teatterin työpajaprosessia. Työpajoissa osallistujat eivät työskentele valmiiden näytelmätekstien kanssa vaan tuottivat itse harjoitteissa, tarinoissa tai toisille osallistujille valmistetuissa esityksissä olleet sisällöt.

Kehittämistyön työpajojen toimintaa voi luonnehtia myös draamaprosessi -käsitteen avulla: ”Draamaprosessiin sisältyy eri draamatyöskentelyn työmuotoja, joilla tutkitaan elämän eri alueita, vuoroin kokemuksellisesti ja kokemusta reflektoiden. Työskentely tapahtuu työpajoissa, joiden tavoitteet määräytyvät ryhmän taustan ja tehtävän mukaan”. (Ventola ja Renlund 2005, 59.)

Valitsemalla tietyn työmuodon, ohjaaja ratkaisee myös tavan lähestyä fokuksessa olevaa aihetta. Työtavoista muodostuu ryhmän kulkema polku. Osallistuvan teatterin erityisyys on sopimus, jonka ryhmät tai yhteisöryhmät tekevät toiminnan alussa. Se rajaa ja suuntaa ohjaajan tekemiä valintoja. Sopimus kertoo, miten toiminnalliset ja esteettiset tarkoitukset painottuvat toiminnassa. Sopimus määrittelee ryhmän sääntöjä ja antaa suojaa jäsenten yhdenvertaiselle osallistumiselle. (Ventola 2013, 11.)

Kehittämishankkeen työpajoissa työmuoto muodostui sorrettujen teatterin harjoitteista ja improvisaatiosta. Lähtökohtana oli, että rohkaisen ryhmää tuottamaan omia sisältöjä harjoitteiden kautta ja luomaan omia tarinoita. Tätä kautta halusin osallistujien jakavan omia elettyyn elämään liittyviä tarinoita. Työskentelyä ja tarinoita rajasivat tietyt teemat, jotka sovimme yhdessä.

Tämä työskentelymuoto oli osa yhteistä sopimusta, jonka teimme ennen työpajakokonaisuuden alkua. Sovimme ryhmän kanssa myös siitä, ettei työpajoihin otettaisi katsojia vaan kaikki mukaan tulevat osallistuisivat toimintaan. Sovimme myös käyttäytymissäännöistä ja ryhmään liittymiseen liittyvistä säännöistä. Työskentelymme polkuna oli edetä yleisistä ilmaisuharjoitteista kohti omaa elämää liittyvien tarinoiden jakamista.

Pekka Korhonen (2014, 26-27) määrittelee teatterilähtöisen työskentelyn tarkoittavan yleensä työpajamuotoista toimintaa, jossa työskentelyn tarkoitus on tutkia jotain määrättyä elämän ilmiötä tai osallistujien omaa elämäntilannetta. Tällaisessa toiminnassa omistajuus tekemisestä on osallistujilla. Toiminnan vetäjän tehtävänä on oman ammattitaitonsa puitteissa tarjota osaamistaan toiminnan käynnistäjänä ja kehittäjänä. Luomisprosessin ajattelusta ja merkitystenrakentamisesta vastaavat osallistujat. Korhosen (2014) mukaan olennaista on yhdessä tekeminen:

Työskentely on tavallaan ”tekosyy” päästä dialogiin yhdessä. Kun osallistujat johdatetaan tekemään havaintoja totutuista poikkeavilla tavoilla, voidaan pysähtyä siihen mitä meille ja meissä tapahtuu. (Korhonen, 2014, 27.)

Korhosen ilmi tuomat ajatukset kuvastavat hyvin Toiveiden Näyttämön toimintatapaa ja tavoitteita. Tarkoituksena on, että osallistujilla on omistajuus työpajan toimintaan. Osallistujat ovat toiminnassa kokijoita ja tekijöitä sekä havainnoijia ja tutkijoita. Toiminnan tarkoituksena on herättää osallistujissa ajatuksia ja nähdä arkiseen elämään liittyviä asioita eri näkökulmista. Työpajoissa on tarkoitus keskustella omista kokemuksista ja siitä mitä on toisten esityksistä nähnyt – reflektoida kokemuksia ja havaintoja.

Rusanen (2005) määrittelee soveltavan teatterin genret ja tekemisen tavoitteet kolmeen alueeseen: yhteisölliseen, kasvatukselliseen ja terapeuttiseen. Toiminta kehittämistyön työpajoissa on ennen kaikkea yhteisöllisyyteen tähtäävää toimintaa, jonka kautta osallistujat voivat kehittää omia mahdollisuuksia ilmaista itseään. Toiminta saa siis myös pedagogisen ulottuvuuden. Työpajatoiminta ei ole terapiatoimintaa, vaikka se voi olla terapeuttista.

Teatterin terapeuttiset vaikutukset sisältyvät näkemisen ja nähdyksi tulemisen dynamiikkaan, itseyden ja toiseuden tunnistamiseen ja tästä seuraaviin ilmaisuihin haluista muuttaa jokapäiväistä elämää. Teatteri luo erityisen paikan tälle prosessille, jota Boal kutsuu ”esteettiseksi tilaksi”. Esteettinen tila ilmenee aina siellä missä erotetaan tilat näyttelijöille (actor) ja osallistujille (spectactor), tai kun tilassa ilmenee kahden eri todellisuuden erottautuminen. (Fieldhendler, 1994.) Esteettinen tila on paikka esityksille, joissa yksilön omat kokemukset muunnetaan ryhmän yhteisiksi kokemuksiksi symbolisien hahmojen kautta.

[..] by generalisation, and not by singularisation, we abandon a terrain which is more apt for study by psychotherapists and limit ourselves to that which is our terrain and our privilege: the art of theatre. (Boal, 1995.)

Fieldhendlerin (1994) mukaan, vaikka Boalin teatterityö tutkii päähenkilön (protagonistin) sisäisiä, psyykkisiä, todellisuuksia, työskentelyä ei voida määritellä tarkasti terapeuttiseksi. Terapeuttinen kehys vaatisi:

  1. Selkeästi määritellyn pohjan yhteistyölle missä osallistujien roolit ja suhteet olisivat tarkasti määritellyt,
  2. Selkeästi ja tarkasti määritelty kohde terapialle (tietyn oireen tai sairauden kukistaminen)
  3. Yhdessä sovittu aikajakso hoidolle.

Vaikka Fieldhendlerin mukaan Boalin teatterityö ei ole terapia perinteisessä mielessä, se kuitenkin tarjoaa parantavia voimia sosio-poliittisessa kehyksessä. (Fieldhendler, 1994.) David Diamond (2007) viittaa oman osallistavan teatterityönsä terapeuttisuuden tulevan toiminnan yhteisöllisestä ja interaktiivisesta luonteesta, jossa osallistujat ja yleisö yhdessä pohtivat yhteisöä puhuttelevia aiheita ja luovat jotain, josta on apua yhteisölle. Tämän toiminnan kautta syntyy toiminnan voimaannuttava vaikutus.

Kehittämishankkeeseen osallistui vapaaehtoisessa mielenterveystyössä asiakkaina, vertaisohjaajina ja työntekijöinä olevia henkilöitä. Koska hanke toimi mielenterveystyön yhteydessä haluan erottaa tekemisen terapiasta. Toiminta on ennen kaikkea ilmaisullista työpajatoimintaa, jossa toimitaan teatteritaiteen kentällä. Toiveiden näyttämön tavoitteena on osallistujien oma kokemus voimiensa lisääntymisestä eli voimaantumisesta ( Vuorovaikutuksellinen tukeminen 2002, 13). Osallistujat pääsevät turvallisessa ympäristössä heittäytymään uusiin tilanteisiin ja kokemaan onnistumisia. Itsensä haastaminen, onnistuminen ja kannustava ilmapiiri luovat osallistujia voimaannuttavan työpajan, joka heijastuu myös heidän arkielämäänsä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.