Uusi alku

Haluan jakaa kokemukseni, kuinka Turun ammattikorkeakoulun soveltavan taiteen YAMK opinnot ovat vieneet minua lähemmäksi ammatillisia unelmiani. Kaikki alkoin kesällä 2016, kun ystäväni kertoi mahdollisuudesta jatkokouluttaa itseään taiteen saralla.Pohjakoulutukseltani olen siis TIO vuosimallia 2006 ja Lastentarhanopettaja (1994). Oma työhistoriani on hybridinen kattaus sosiaali- ja taidealan töitä. Viimeiset kymmenen vuotta olen työskennellyt palvelutalo-ohjaajana mielenterveystoipujien parissa. Olen pyrkinyt tuomaan soveltavan taiteen menetelmiä myös työnkuvaani, mutta pääsosin toimeni on ollut sosiaali- ja hoitotyötä. Taiteentekeminen oli alkanut hiipua takavasemmalle.

Päädyin keväällä 2017 hakemaan kulttuurialan YAMK opintoihin vaikka ennakkotehtävät näyttivät järkyttävän työläiltä. Työelämässäni mielenterveysalalla olivat Valvira:n vaateet kiristyneet ja tuntui, että olin tienristeyksessä. Joko menisin kouluttautumaan lisää sosiaali/hoitoalalle tai sitten ottaisin rohkean hyppäyksen takaisin taidemaailmaan. Käärin hihat ja päivätöiden sekä lapsiperhearjen pyörityksen päätteeksi nakuttelin ennakkotehtäviä yötä myöden parin viikon ajan. Kaiken päälle sain välikorvatulehduksen, joka iski ensimmäistä kertaa elämässäni. Tietenkin siihen kohtaan kun piti skarpata tehtävien kanssa. En luovuttanut. Onneksi ympärilläni on rakastavia ja viisaita ihmisiä.

Riemulla ei ollut rajoja kun sain kutsun haastatteluun Taideakatemialle. Päätin, että kävi miten kävi olin jo tehnyt suuren harppauksen päästessäni tähän vaiheeseen. Pääsykoepäivänä iski jälleen outo fyysinen este. Tällä kertaa kuivan yskän ja kurkkukivun muodossa. Kuin ihmeen kaupalla 15 minuutin haastattelussa sain sanottua sanottavani ja vastattua parhaan kykyni mukaan kysymyksiin. Toisaalta jälkikäteen en muistanut mitä olin puhunut ja oliko minulla yhtään mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.

Kesäkuussa, ennen juhannusta, eräänä iltana tuli sähköpostiviestiä: onneksi olkoon sinut on valittu opiskelijaksi Turkuun. Olin liikuttunut, onnellinen ja kiitollinen. Minä tein sen! Päätin ottaa kaiken irti opiskeluvuodesta, ja että opintojeni päätyttyä minulla alkaisi uusi jakso elämässäni ammatillisesti.

Syksy 2017 oli hektinen, kun opiskelin ja kävin päivätöissä. Suoritin vielä autokoulua ja inssit (niitä oli monta) osuivat myös samaiseen syksyyn. Ajokortin hankkiminen vanhemmalla iällä on ihan oma tarinansa. Päätin mielessäni, että sinnittelen puoli vuotta näin ja seuraavan vuoden olisin sitten opintovapaalla. Vakituinen työsuhde mahdollisti taloudellisesti keskittymisen opintoihin ja uuden uran luomiseen. Vuoden 2018 alussa aloin tiiviisti toimia vapaaehtoisena yhdistyksessä, jossa yhdistyvät taiteentekeminen ja mielenterveystyö. Kyseisen yhdistyksen ovat perustaneet mielenterveystoipujat ja ammattitaiteilijat.

Olin verkostoitunut työni kautta jo aiemmin yhdistyksen kanssa ja ehdotin, että voisin liittää opintoprojektejani osaksi yhdistystoimintaa.Olin mukana  muun muassa erilaisissa taideprojekteissa ohjaajana ja näyttelijänä. Olin myös tuottamassa yhdistyksen isompaa yleisötapahtumaa. Keväällä avautui mahdollisuus olla mukana kehittämässä yhdistykseen hanketta, jolle haettaisiin suurempaa rahoitusta seuraaville vuosille. Tein itseasiassa kaksi rahoitushakemusta keväällä. Ensimmäinen liittyi lopputyöni taideproduktioon ja toinen, joka oli isompi hakemus, liittyi siis kyseiseen hankkeeseen. Opin paljon hakemusten väännöstä noina kuukausina.

Loppuvuodesta tein radikaalin päätöksen ja irtisanouduin työstäni. Mitään varmuutta ei ollut jatkosta, mutta luotin että opintojeni aikana tehdyt työt ja verkostoitumiset tuottaisivat tulosta. En myöskään lähtenyt ovet paukkuen edellisestä työstäni vaan kiitollisin mielin ja yhteistyökuvioita rakennellen. Saisin myös tarpeen tullen tehdä keikkaa kyseisessä paikassa, jos siivet eivät kantaisi.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että myönteisen rahoituspäätösten myötä minut palkataan yhdistykselle töihin. Olen siis itse ollut mukana luomassa työnkuvaa, jota alan käytännössä tekemään. Työ tulee olemaan haasteellista, mutta koen että kyseisessä toimessa potentiaalini pääsee oikeuksiinsa. Taide on saamassa isomman osuuden elämässäni. Opinnot ovat tuoneet minulle lisää itseluottamusta ja rohkeutta taiteilijana sekä ennenkaikkea ihania uusia ihmisiä elämääni. Kiitän ja kumarran.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *