Havaintoja kirjoittamisesta ja liikkeestä

Välillä minusta tuntuu, että suurimman osan työajastani vie kirjoittaminen. Koneen äärellä istuminen ja tekstin tuottaminen. Olen ammatiltani tanssitaiteilija, silti liikettä on usein eniten tietokoneen näppäimistöllä. Pidän kirjoittamisesta ja se on minulle tärkeä keino selkeyttää ajatteluani. Silti mietin, miksi erilaiset kirjoitustyöt vievät suurimman osan ajastani. Lisäksi pohdin, voisinko tutkia kirjoitukseen liittyvää liikettä eri tavoin. Mitä minussa liikkuu kun kirjoitan ja millaista liikettä kirjoittaminen tuottaa?

Kirjoitan tässä blogitekstissä kirjoittamisesta ja liikkeestä. Siitä, millainen rooli kirjoittamisella on työssäni. Millaisia kompositioita kirjaimet muodostavat arjessani ja miten koen kirjoittamisen. Teksti perustuu omiin kokemuksiini, tarkoituksena ei ole esittää universaalia totuutta tanssitaiteilijan ja kirjoittamisen työn suhteesta.

Työskentelen pääosin freelancer-taiteilijana tanssi- ja yhteisötaiteen kentällä. Kokemukseni mukaan työssäni on hyötyä siitä, että nauttii kirjoittamisesta. Tärkeää on myös se, että pystyy ajoittain tuottamaan tekstiä nopeasti. Mitä sitten kirjoitan? Apurahahakemuksia, teoskuvauksia, sähköposteja, työhakemuksia, tuntisuunnitelmia, hakemuksia erilaisille festivaaleilla, markkinointitekstejä ja työpäiväkirjaa. Huomasitteko listassani toistuneen sanan ”hakemuksia”? Minä huomasin ja se resonoi minussa erilaista liikettä kuin nuo muut. Jotenkin sitkeämpää ja jatkuvampaa liikettä. Taiteilijan työ on paljon hakemista ja odottamista sekä kielteisten päätösten sietämistä. Ja yhä uudelleen kirjoittamista, kirjainten liikettä tietokoneen näytöllä.

Hakemusten ja viestinnän lisäksi kirjoittaminen on minulle työväline taiteellisessa työskentelyssä. Kirjoitan usein harjoitusten jälkeen kokemuksiani sekä ideoitani. Koreografisessa työssä kirjoittaminen selkiyttää usein ajatuksiani. Toisaalta joskus on tarpeen, ettei puhuta tai kirjoiteta vaan antaudutaan liikkeen ja ruumiillisuuden kokemuksellisuudelle. Kaikelle ei ole sanoja eikä tarvitsekaan olla.

Tänään olen kirjoittanut tätä blogitekstiä sekä useita sähköposteja. Yhden sähköpostin kirjoittaminen tuntui tänään erityisen vaikealta. Joskus tekstiä ei enää synny. Virkkeet ovat epäselviä möykkyjä ja sanat tuntuvat vaikeasti hahmotettavilta. Pelkkä tekstinkäsittelyohjelman avaaminen aiheuttaa kireyden tunnetta rintakehässä. Viime vuoden lopussa minulla oli sellainen olo. Olin juuri palauttanut YAMK-opintoihini kuuluneen opinnäytetyöni kirjoitettuani sitä usean kuukauden ajan. Viime syksynä kirjoitin enemmän kuin tanssin. Se tuntuu nyt kireytenä kehossa ja tahmeutena kirjoitustyössä.

Koska työssäni kirjoittaminen on välttämättömyys, yritän tehdä siitä itselleni mieluisaa. Olennaista on missä kirjoittaa ja millaiset olosuhteet ovat. Kirjoitan usein kotonani tai työhuoneellani. Useimmiten työskentelen sohvalla tai lattialla, en pidä pöydän ääressä istumisesta. Istuminen tekee minut levottomaksi ja minun on vaikea keskittyä. Juon useimmiten mustaa teetä kirjoittaessani. Kuuntelen keskittymismusiikkia, jonka avulla laskeudun kirjoitustunnelmaan. Esimerkiksi tehdessäni opinnäytetyötäni kuuntelin samoja levyjä uudestaan ja uudestaan.

Tänään aloittaessani tätä tekstiä liikkeestä ja kirjoittamisesta aloin kaivata tanssimista. Siksi kokeilin  itselleni uutta tapaa kirjoittaa. Vuorottelin kirjoituksen ja liike-improvisaation välillä. Välillä kirjoitin ja välillä tutkin, millaista liikettä se tuottaa. Tämän tekstin kirjoittaminen on tuottanut ainakin pyöreää, kaarevaa ja sitkeää liikettä.

Työtapana tanssimisen ja kirjoittamisen vuorottelu ja yhdistäminen tuntuu kiinnostavalta. Huomaan saavani uudenlaisia ajatuksia liikkumisen aikana sekä sen jälkeen. Liike tauottaa kirjoitustyötäni ja saa minut kiinnittymään enemmän kehollisuuteen. Kirjoittaminen tuntuu näin enemmän osalta tanssitaiteilijan praktiikkaani. Tämä kokeilu tuntui hyvältä ja aion jatkaa kirjoittamisen integraatiota osaksi liikkeellisiä harjoitteita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *