Tanssitaiteilija Tekniikan museossa

Sain tehdä syksyllä 2017 mielenkiintoisen projektin yhteistyössä Uuden tanssin keskus Zodiakin ja Tekniikan museon kanssa. Suunnittelin ja toteutin tanssityöpajoja Koneellista-hankkeessa. Kerron tässä tekstissä kokemuksistani työskentelyprosessista sekä siitä, millaista oli työskennellä itselleni uudessa ympäristössä.

”Koneellista” oli Tekniikan museon ja Zodiakin yhteishanke, jonka aikana nykytanssia tuotiin osaksi museon toimintaa. Koneellista-tanssityöpajat olivat osa Tekniikan museon Tekniikan maa-näyttelyhanketta ja sen kautta Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Työpajat rahoitti Taiteen edistämiskeskus. Työpajojen tavoitteena oli tutkia tekniikan historiaa, mekaniikkaa ja koneiden liikettä ihmiskehon avulla. Inspiraationa pajatyöskentelylle toimivat Tekniikan museon näyttelyesineet, jotka työpajan aikana herätetään henkiin tanssin keinoin. Työpajat toteutettiin museon tiloissa ns. liikkeellisinä opastuksina näyttelyyn.

Työskentelin hankkeessa yhteistyössä Tekniikan museon lehtorin sekä Zodiakin tuottajan kanssa. Minulla oli kuitenkin päävastuu työpajakonseptin kehittämisestä ja ohjaustyöstä. Sain pitkälti vapaat kädet työskentelyyn eli minulla oli paljon vastuuta. Minua innosti ja jännitti samaan aikaan työtehtäväni. Olin innoissani mahdollisuudesta käyttää luovaa ajatteluani sekä soveltavan taiteen osaamistani itselleni uudessa ympäristössä. Samalla minua jännitti, millaisen työpajan saan kehitettyä ja innostuvatko osallistujat siitä.

Työskentelyyni vaikutti positiivisesti sujuva ja kannustava yhteistyö hankkeen muiden työntekijöiden kanssa. Sain museolehtorilta hyvä perehdytyksen museon toiminnasta ja Tekniikan maa-näyttelystä. Opin samalla paljon itsekin tekniikasta ja teknologiasta. Innostuin jopa siitä! Näyttely oli rakennettu niin kiinnostavasti, että se inspiroi minua liiketehtävien suunnittelussa.

Miten sitten työskentelin ja kehitin työpajakonseptia? Sen jälkeen kun olin perehtynyt Tekniikan maa-näyttelyyn sisältöön, aloin pohtia millaista liikettä näyttely voisi synnyttää. Huomasin tässä vaiheessa, että minulle oli tärkeää tehdä suunnittelutyötä museossa, näyttelyesineiden keskellä. Niinpä menin suunnittelemaan ja tanssimaan Tekniikan museon tiloihin keskelle näyttelyn rakentamista. Havainnoin tilaa eri tavoin ja kuuntelin, millaisia äänimaailmoja museossa oli. Kokeilin erilaisia reittejä tilassa liikkumiseen ja tutustuin tilan eri mahdollisuuksiin. Ennen kaikkea totuttelin siihen, että tanssin museossa erilaisten koneiden keskellä. Välillä kohtasin ihmetteleviä katseita henkilökunnalta, mutta kerrottuani heille mistä on kyse, he olivat enemmänkin kiinnostuneita työstäni.

Näyttely valmistui noin viikkoa ennen ensimmäistä työpajaa. Siinä vaiheessa tein viimeiset viilaukset työpajaani. Nautin suuresti työpajojen ohjaamisesta ja tanssin viemisestä uudenlaiseen kontekstiin. Kohtasin työskentelyni aikana erilaisia ihmisiä ja kuulin monenlaisia tarinoita tekniikan merkityksestä ihmisten arjessa. Oli myös hienoa nähdä, kuinka rohkeasti työpajoihin osallistuneet tanssivat museotiloissa. Työpajoista muodostui yhteisöllisiä ja lämminhenkisiä.

Opin Koneellista-hankkeen aikana paljon siitä, millaista on työskennellä taiteilijana uudenlaisessa ympäristössä. Kokemukseni mukaan olennaista on keskittyä sujuvan ja kunnioittavan vuorovaikutuksen muodostamiseen muiden työympäristössä työskentelevien kanssa. Taiteilijan, joka menee työskentelemään uuteen työympäristöön olisi hyvä myös työskentelyn alussa ottaa selvää, millaisiin toimintatapoihin työympäristössä on totuttu ja samalla miettiä, miten hän voi taiteilijana työskennellä siellä. Itse koin tärkeäksi avoimen dialogin Tekniikan museon henkilökunnan ja Zodiakin tuottajan kanssa. Olennaista oli myös olla joustava ja ratkaisukeskeinen. Yhteistyö ja moniammatillinen työskentely onnistui tässä hankkeessa hyvin ja olin tyytyväinen työskentelyprosessiin kokonaisuudessaan.

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *