Talvi ja taide ympäristössä

Ajoin aamulla kohti kaupunkia. Ajovalot saivat pakkaslumen kimmeltelemään tien sivuilla ja edessäni taivaalla oli käynnissä lumoava kuunpimennys. Koin valtaisan visuaalisen elämyksen arkisena maanantaiaamuna matkalla rautatieasemalle.

Asemalle päästyäni jäin pohtimaan elämystäni ja tarkkailin ympäristöä, jossa kuljin. Ajattelen, että taiteen tehtävä on mm. herättää ja antaa elämyksiä. Juuri äsken minut herätti taivaallinen luontoelämys auton sisätilalämmittimen huristessa. Sillä hetkellä en kaivannut mitään muuta visuaalista, mutta tänne aseman seudulle sitä olisi tarvittu. Täällä näytti nukkavierulta ja harmaalta.

Taide ympäristössä ja ympäristötaide on askarruttanut minua jo jonkin aikaa. Toivoisin taiteelta, joka levittäytyy rakennettuun ympäristään kolmea asiaa: Että sitä tuotettaisiin isommin ja näyttävämmin hyvän kaupunkisuunnittelun avulla, pienesti jokamiehenoikeudella sekä enemmän tapahtumaluonteisesti.

Isommin ja näyttävämmin

Arvostan rakennuttajien halukkuutta ottaa taiteilijat mukaan jo rakennusten ja alueiden suunnitteluvaiheessa. Taiteilijat tuovat suunnitteluun ideoita ja ajatuksia kuinka taide saadaan luontevaksi osaksi ympäristöä. Viihtyisä ja turvallinen alue houkuttaa luokseen asukkaita ja turisteja. Tästä hyvänä esimerkkinä on mielestäni Helsingin Kalasataman taidemyönteinen alue, joka on rahoitettu rahastomallin avulla jossa, jokaista rakennetua kerrosneliötä kohden taiteeseen on satsattu 10€. (www.uuttahelsinkia.fi/kalasataman-ymparistotaide)

Taiteella voidaan tehdä kaupunki tunnetuksi. Se voi olla kaupunkisuunnittelun seurausta mutta se voi olla myös muiden kultturituottajien ansiota eikä sen välttämättä tarvitse olla edes ympäristötaidetta. Kuhmo tunnetaan kamarimusiikistaan, Sodankylä Elokuvajuhlistaan, Leppävirta Muumi jääluolastaan ja Verona Romeosta ja Juliasta. Intohimo taidetta kohtaan saa alueen elämään.

Pienesti ja jokaisen oikeudella

Taidekasvattajana ajattelen, että on tärkeää oppia tarkkailemaan sitä ympäristöä missä asuu ja liikkuu. Silloin on mahdollista nähdä sekä siellä olevat hyvät asiat että myös ne asiat, joita voisi parantaa. Oman tilan haltuun ottaminen havainnoimalla ja tekemällä siitä paremman auttaa meitä kokemaan että voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja että se on merkityksellistä.

Opetan lapsille ja nuorille käsityötaiteen tekemistä ja arkkitehtuuria. Opetukseen kuuluu, että tutustumme omaan ympäristöömme ikäryhmälle sopivalla tavalla. Pienempien kanssa liikumme lähellä lapsen elämysmaailmaa ja isompien kanssa otamme tilaa haltuun laajemmin. Olisi hyvä, jos taidetta voisi tehdä ympäristöön vapaasti luvatta (ilman vakavaa vandalismia tietenkin).

Pienistä taiteiljoista kasvaa isoja ja uskon, että sen minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa ja tulevaisuudessa taidekasvatuksen ansiosta me saamme lisää hyvää muotoilua asuinympäristäämme.

Tapahtumia ja katoavaa taidetta

Kultturin kuluttajana on mukavaa kun erilaiset taidetapahtumat värittävät elämääni. Läydän usein itseni erilaisista taidetapahtumista yhdessä ystävieni kanssa.

Tuntuu että talvea osataan hyödyntää ympärstöön levittäytyvässä taiteessa yhä enemmän. Silmiini on nyt viikon sisällä osunut useita juttuja Leppävirran Muumi jääluolasta, Tampereen jääveistos tapahtumista ja tietysti Kittilän Lumihotellista. Olen iloinen, että taide on välillä helppoa ja ilahduttavaa. Olen jo katsonut Google mapsista ajo-ohjeet sekä Kittilään että Leppävirralle. Nyt odotan vain sopivaa porukkaa kyytiini.

Talvinen taide on mahtavaa, lisää sitä. Kylmyydestä ja puhtaasta lumesta kun voimme nauttia ainakin vielä toistaiseksi.

Kirjoittaja Mirva Juntunen on Taidekasvattaja Käsityä- ja muotoilukoulu Näpsässä ja Luova tuottaja opiskelija Turun taideakatemiassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *