Artivistinen teatteriprojekti seksuaalista vallankäyttöä vastaan

Seksuaalisesta vallankäytöstä käydään nyt aktiivista ja kriittistä yhteiskunnallista keskustelua globaalilla tasolla. Näyttää siltä, että elämme historiallista murrosvaihetta seksuaalisen vallankäytön ilmiön tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Sosiaalisessa mediassa vuonna 2017 alkanut #metoo ilmiö, ei ole lopettanut kuohuntaansa ja ajankohtaiset uutiset uutisoivat maailmanlaajuisesti seksuaalisen vallankäytön ilmiöistä. Myös Suomessa on paljastunut seksuaalirikoksien rakenteellinen ilmiö laajalla skaalalla. Seksuaalirikokset ulottuvat arkipäiväistyneestä seksuaalisesta häirinnästä jopa törkeisiin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin asti.

Ajatus seksuaalista vallankäyttöä käsittelevästä teatteriprojektista lähti havainnostani suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvosta. Olen halunnut pureutua aiheeseen jo noin kymmenen vuoden ajan ja kerännyt rohkeutta nostaa seksuaalisen vallankäytön tabun esille. Näkökulmani aiheeseen on hyvin henkilökohtainen, sillä olen itsekin seksuaalirikoksen uhri ja selviytyjä. Olen käsitellyt aihetta oman terapian lisäksi työssäni teatterin ja soveltavan draaman kentällä. Törmäsin Turun Taideakatemian YAMK Soveltavan taide opinnoissani uuteen termiin artivismi, ja innostuin oitis sen tarjoamasta ideologisesta. Artivismi tulee sanoista taide (art) ja aktivismi. Käsite on Suomessa vielä tuore, vaikka poliittista ja aktivistista taidetta on tehty Suomessa aina, kun siihen on ollut aihetta. Epädemokraattisissa ja sananvapautta rajoittavissa valtioissa syntyy luonnollisesti myös aktivistista ja poliittista taidetta. Voisikin ajatella, että mitä ahtaampaa politiikkaa valassa pitävä valtio harjoittaa, sitä suurempi tarve on aktivistiselle ilmaisulle. Aktivismi tarkoittaa ympäröivän yhteiskunnan ja sen säädösten ja lakien kyseenalaistamista ja joskus jopa lain rikkomista. Minulle artivismi tarkoittaa pyrkimystä positiiviseen sosiaaliseen muutokseen taiteen avulla.

Gabriella Elina Impost (2015) avaa aktivististen taideryhmien syntyä Venäjällä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenen vaihtuessa. Artivististen ryhmien kuten Bombily, Voina ja Pussy Riot taideteokset ovat olleet rohkeasti provokatiivisia. Globaalisti tunnetuin näistä ryhmistä on Pussy Riot. Feministinen punkryhmä julisti olevansa Putinin hallitusta ja sen kontrollia ja seksismiä vastaan. Pussy Riot ryhmä pukeutui neonvärisiin kommandopipoihin ja värikkäisiin vaatteisiin, mikä salli anonymiteetin. Ryhmän mukaan kuka tahansa voi olla Pussy Riotin jäsen, jos niin haluaa. Vuonna 2012 helmikuussa ryhmä toteutti tunnetuimman taideiskunsa, kun se esiintyi Kristus Vapahtajan Katedraalissa Moskovassa, jonka jälkeen kolme ryhmän jäsentä vangittiin ja vapautettiin seuraavana vuonna laajan medianhuomion saattelemana. Venäjän artivistiset ryhmät ovat dokumentoineet ja levittäneet taidettaan ihmisten tietoisuuteen laajasti internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Tällä tavoin myös taiteilijoiden oikeudenkäynnit ja median huomio tulee osaksi taideteosta. Bombilyn taideryhmän perustaja Anton Nikolaev näkee artivismi käsitteen eroavan aktivismista niiden toimintastrategioiden kautta. Nikolaevin mukaan aktivismi sisältää itsessään jo toiminnan, kun taas artivismissa toiminta on lisäksi interaktiivista. Artivistinen informaation jakaminen internetissä mahdollistaa reaktioiden ja keskustelun laajentumisen. (Imposti, G.2015.)

Olin katsomassa Tampereen Teatterikesässä 2017 vierailevaa Belarus Free Theatren esitystä Burning Doors, missä yksi esiintyjistä oli Pussy Riotista tunnettu aktivisti Maria Alyokhina. Esitys kritisoi ilmaisunvapauden riistoa ja vangitsemista, taiteilijoiden henkilökohtaisten kokemusten kautta. Vaikka esitys oli intensiivinen, fyysinen ja aiheeltaan rankka, se jäi minulle etäiseksi. Tämä johtuu varmastikin siitä, ettei minulla ole juuri samaistumispintaa ko. aiheeseen. Pohdin, miten henkilökohtaiset ohjaukseni saattaisivat jäädä samasta syystä etäiseksi vastavuoroisesti toisille katsojille, jotka eivät jaa kanssani samaa kulttuuria. Vierailuesityksissä on hyvä myös muistaa, että jos esityksen irrottaa omasta kontekstistaan ja vie sen vierailulle esim. toiseen maahan, se tulkitaan aina uusiksi uudessa kontekstissa.

Päätin ottaa kantaa seksuaalisen vallankäytön ongelmaan ja osallistua keskusteluun artivismin keinoin. Halusin tutkia aktivismin ja taiteen rajapintaa ja tehdä teatteria artivistisesta näkökulmasta. Kiinnostuin artivismin mahdollisuuksista reagoida yhteiskunnalliseen ilmiöön ja ongelmaan nopeasti. Tavoitteeni oli mahdollistaa aiheen työstäminen osallistavan teatterin näkökulman kautta niin esityksen tekijöille kuin sen yleisölle. Projektin laajin tavoite oli olla osa pitkäjänteistä työtä kitkeä seksuaalinen vallankäyttö suomalaisen yhteiskunnan rakenteista ja toimia moottorina kohti yhteiskunnallista muutosta. Tämä projekti toimii samalla Turun YAMK Soveltavan taiteen tutkintoni opinnäytetyönä ja kehittämishankkeena.

Seksuaalista vallankäyttöä käsittelevässä artivistisessa projektissani kyse on ongelmasta, mikä voi silti jäädä etäiseksi miesoletetuille, mikäli he eivät ole havainneet ko. ongelmaa ympäristössään. EU:n oikeusministeriön vuonna 2014 tehdyn tutkimusten mukaan seksuaalinen vallankäyttö on sukupuolittunut ja erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat nuoret naiset, lapset, muun sukupuoliset ja transseksuaalit. On selvää, ettei artivistisen teoksen sanoma aina kosketa kaikkia, vaikka se voikin olla teoksen tavoitteena.

Artivistiseen teatteriprojektiini osallistui avoimen hakuprosessin myötä kuusi 80-90-luvun taitteessa syntynyttä naista, jotka olivat kaikki teatterialan ammattilaisia, opiskelijoita tai kokeneita harrastajia. Nämä naiset olivat valmiita menemään pelkoa päin ja halusivat tehdä seksuaalisen vallankäytön ongelman kitkemiseen konkreettista työtä. Projekti toteutettiin intensiivisesti ja nopeasti ja esitys ”10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä” työstettiin vain kymmenessä päivässä. Yleisö osallistui esityksen prosessiin kirjoittamalla anonyymeja tarinoita esityksen yhteyteen avattuun blogiin. Lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus osallistua esityksen lopussa olevaan mielenosoitukseen ja tulla lavalle seisomaan itse kirjoitetun kylttinsä kanssa. Esitys sai ensi-iltansa Turun Taideakatemian Köysiteatterissa 03.11.2018.

Teatteriprojektin aikana syntynyt työryhmä kantaa nyt nimeä Nopean Toiminnan Naiset ja sen esitystä ”10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä” vieraili keväällä 2019 Turun Kaupunginteatterilla, Turun FinFringe teatterifestivaaleilla ja Ylioppilasteatterilla Helsingissä. Seuraavaksi esitys vierailee Tampereen Teatterikesän off-ohjelmistossa Sketsiteatteri Palatsissa 4.8.2019.

Artivismi on antanut minulle tarvittavaa voimaa ja rohkeutta käsitellä seksuaalista vallankäyttöä lavalla rehellisesti ja oman kokemuspohjani kautta. Tämä teatteriprojekti antoi itselleni myös uutta ammatillista suuntaa, johon voin tulevaisuudessa kehittyä ja kasvaa. Olen innoissani artivismin mahdollisuuksista vaikuttaa ja reagoida yhteiskunnallisiin ilmiöihin nopeasti. Väitän, että Nopean Toiminnan Naiset onnistuivat tavoitteessaan olla osa yhteiskunnallista muutosta positiiviseen muutokseen olleen täten artivistinen teko.

Lähde: Imposti, Gabriella Elina. 2015 Between, vol 5, n.10. Dissident ”Street Art” Resisting Neo-Soviet Discourse: the ”Voina” and ”Pussy Riot” Groups

Kuinka tehdä nopean toiminnan teatteriesitys 10 päivässä?

Image

  1. Valitse aihe joka pistää vatsasi kuralle
    Kaikki lähtee liikkeelle rohkeasta esityksen aiheesta. Se voi olla tarkka havainto todellisuudesta, esim. yhteiskunnallinen epäkohta tai häiritsevä ja vaikeasti määriteltävä ilmiö. Rohkean aiheen tunnistaa usein siitä, että se jo lähtökohtaisesti pelottaa, hävettää tai hirvittää esityksen tekijöitä. Itseäni on auttanut entisen opettajani antama muistisääntö: Jos se tuntuu vatsanpohjassa, olet tärkeän ja totuudellisen aiheen äärellä. Olen pyrkinyt toteuttamaan tätä ohjetta niinkin tosissani, että olen valinnut aiheita, jotka pistävät vatsani kauhusta kuralle. Esityksen on perusteltava paikkansa maailmassa ja ideaali tilanne on, että katsojan tulisi esityksen jälkeen teatterista ulos ns. uutena ihmisenä. Hyvän aiheen tunnistaa myös siitä, että pystyt vastaamaan kysymykseen: Miksi maailman olisi nähtävä esitys juuri tästä aiheesta?
  2. Valitse tila ja ota se haltuun
    Varaa konkreettinen esitystila, mikä toimii mielellään myös esityksen harjoitustilana. Nopean toiminnan teatteriprojektia helpottaa, jos näyttelijät voivat harjoitella alusta asti samassa tilassa. Jollei tämä ole mahdollista, mittaa tarkasti lopullinen esitystila ja merkitse harjoitustilaan vastaavan kokoinen tila ja sen kulkureitit maalarinteipillä harjoitustilan lattiaan. Tutki tilan mahdollisuuksia ja ota siitä kaikki ilo ja hyöty irti. Jos tilassa on mahdollista roikkua katossa tai tulla lavalle lattialuukusta, käytä kaikkia näitä mahdollisuuksia rohkeasti. Nopean toiminnan teatteriprojektissa on mielestäni tärkeämpää ottaa riskejä ja toteuttaa hullultakin tuntuvia ideoita, kuin pelata turvallisesti.
  3. Hanki kalenteri ja määritä selkeä aikataulu
    Voit lyödä aikataulun lukkoon heti tilavarauksen yhteydessä, vaikkei sinulla olisi itsesi lisäksi lainkaan työryhmää ilmoittautunut projektiisi. Ilmoita julkisesti tulevasta esityksestä, joka toteutetaan nopean toiminnan teatteriprojektina. Tulevan työryhmän on helppo houkutella paikalle, kun heillä on tiedossa hyvä aihe, esityspaikka ja selkeä harjoitusaikataulu, johon he voivat sitoutua. Merkitse harjoitukset neljän tunnin kokonaisuuksiksi aamupäivä- ja iltaharjoituksiksi. Muista merkitä myös kunnolliset ruoka-ja kahvitauot. Ihminen ei ole kone, eikä pysty hedelmälliseen työskentelyyn ilman taukoja. Kymmenen päivän harjoitusaika tarkoittaa 80h aktiivista työskentelyä. Kymmenessä päivässä on realistista valmistaa 10-15 kohtausta ja 40min-60min kestävä esitys. Harva ihminen pystyy sitoutumaan jokaisiin treeneihin, vaan he sitoutuvat projektiin työnsä tai opiskelunsa ehdoilla.
  4. Valitse rohkea työryhmä
    Jos sinulla ei ole vielä työryhmää, laita avoin työryhmän hakuilmoitus nettiin ja sosiaaliseen mediaan kanaviin, joista arvelet löytyvän nopean toiminnan teatteriprojektista kiinnostuneita ihmisiä. Koita saada mukaan myös ns. luotto-tyyppejä, joiden kanssa olet tehnyt ennenkin onnistuneesti töitä. Tämä tuo turvaa prosessiin. Luota vahvasti omaan intuitioon työryhmän valinnassa. Se on usein oikeassa. Tee valinta, onko projektisi kaikille avoin vai haluatko määritellä projektin työryhmälle esim. ikärajaa tai sukupuolta. Perustele valintasi. Jos olet onnekas, saat työskentelyysi apurahaa tai toimeksiannon joltakin taholta. Jos apurahaa ei projektille ole herunut, kerro työryhmällesi tilanne rehellisesti niin kuin se on. Työryhmä voi näin päättää etukäteen sitoutuuko se tekemään töitä ilmaiseksi.
  5. Älä kannattele yksin maailmaa vaan jaa vastuuta
    Määrittele selkeästi vastuualueet heti työryhmän muodostumisen yhteydessä. Projektilla on hyvä olla selkeä työnjohtaja. Oman kokemukseni mukaan projektit leviävät helpommin käsiin, jos projektin taiteellinen vastuu on jaettu koko työryhmän kesken. Vastuun määritteleminen selkeästi tuo turvaa työryhmälle. Jokainen voi keskittyä hoitamaan täysillä oman tonttinsa. Kaikki alueet, mitkä jätät ryhmän yhteisen vastuun alueelle, jää lopulta projektin johtajan kannettavaksi. Muista, että ihmiset ottavat vastuuta oman kapasiteettinsa mukaisesti. Vastuun kantaminen ei aina jakaudu tasaisesti. Tämä epätasainen vastuunjako saattaa aiheuttaa myös katkeruutta salakavalasti työryhmän sisällä. Uskalla siis sanoittaa rohkeasti ääneen vastuualueet.
  6. Ole mukava ja reilu
    10 päivän prosessissa ehditään kokemaan ryhmän symbioosi ja rakastumisvaihe mutta se on tulenarka myös nopeaan kriisiytymiseen. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että ryhmän ohjaaja näyttää toisille esimerkkiä ja kohtelee ihmisiä erityisen kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Jos ryhmän ohjaaja antaa itselleen luvan huutamiselle tai muuten kusipäiselle toiminnalle, on ryhmäprosessi nopeasti tulehtuneessa tilassa. Älä siis puhu paskaa kenestäkään työryhmän sisällä ja vaadi samaa sääntöä koko työryhmältä. Projektissa syntyneet paineet tulee osata kanavoida ulos rakentavasti ja niin, ettei työryhmä ajaudu umpikujaan.
  7. Leiki ja ota riskejä
    Kun pelisäännöt ovat selvät, voi ryhmä vapautua luovaan leikkiin. Improvisaatio-tekniikan ”joo, ja…” asenne mahdollistaa vapaan leikkikentän lavalle. Tue ja kannusta työryhmää ottamaan riskejä ja houkuttele heidät oman osaamisensa reunamille. Hulluttele ja riehuta ryhmää älyvapaaseen hepulointiin. Sekoilusta voi syntyä nerokkaita hetkiä ja uusia havaintoja. Ajantaju ja kontrolli saattaa kadota tässä kohtaa ohjaajaltakin. Siksi on hyvä pitää mukana vaikka munakelloa, joka herättää ryhmän takaisin kiinni tähän hetkeen. Rajat tuovat myös turvaa ja mahdollistavat hervottaman leikin jonkin kohtausidean äärellä. Sovi esim. etukäteen, että nyt leikitään tunnin ajan ja sitten pidetään tauko.
  8. Editoi ja leikkaa
    Kuvaa videolle muistiin harjoitukset ja kirjoita parhaimmat havainnot ulos paperille. Hahmottele keskeneräisiä kohtauksia digitaaliseen muotoon ja jaa koko työryhmälle oikeudet seurata käsikirjoituksen kehittymistä. Näin kaikki ovat koko ajan kartalla ja tietävät missä mennään. Kaikki ideat eivät ehdi valmistua ajoissa esityskelpoiseen muotoon. Prosessin puolessa välissä on aika alkaa lyödä asioita lukkoon, eikä toteuttaa lavalle enää uutta materiaalia, ellei kokonaisuus vaadi sitä. Luota intuitioosi ja valitse mitkä kohtaukset hiotaan valmiiksi ja mitkä kohtaukset jätetään pois. Tee tässä kohtaa viimeistään valinta, missä määrin esitys on työryhmää varten tai työryhmä esitystä varten. Jokaista työryhmän jäsentä ei voi miellyttää esityksen kokonaisuuden vuoksi ja jollekin rakas kohtaus voidaan joutua kokonaisuuden toimimisen vuoksi leikkaamaan pois. Ole suora ja rehellinen ja perustele valintasi työryhmälle.
  9. Päästä irti egosta ja perfektionismista
    Nopean toiminnan teatteriprojektissa esitys ei tule ns. valmiiksi, vaan jää ikään kuin luonnosmaiseen tilaan. Esitys voi silti olla sellaisenaan mielenkiintoinen teos. Japanilainen wapi-sabi filosofia kehoittaa juhlistamaan elämän keskeneräisyyttä ja arvaamattomuutta. Nopean toiminnan teatterissa tämä filosofia on iloisesti läsnä ja se voi tuoda esitykseen myös vapauttavaa ”punk-asennetta”. Nopean toiminnan teatteriprojekti on oman prosessinsa ja työryhmän näköinen tuotos, eikä pelkästään ohjaajan omissa käsissä. Esitys ei ehkä saavuta alkuperäisen ideasi mukaista muotoa. Nopean toiminnan teatterissa esityksen prosessi on mielenkiintoinen tutkimusmatka, mikä voi yllättää sinut ja opettaa koko ryhmälle paljon uutta ja arvokasta tietoa.
  10. Esitä esitys ja ihmettele Ennen esitystä on hyvä pitää puhe yleisölle ja kertoa esityksen prosessista ja työryhmänne tavoitteista esitykselle. Tämä ei tarkoita sitä, että tällä puheella voisi pestä täysin kätensä paskasta esityksestä. Esitys tulee tehdä intohimoisesti loppuun asti ja nostaa rima korkealle. Pyydä kaveria dokumentoimaan esitys mielellään kahdella kameralla, toinen ottamaan lähikuvia ja toinen kauempana lavan yleiskuvaa. Esityksen jälkeen voitte ryhmän kanssa pohtia, syntyikö projektista materiaalia, mitä haluatte ryhmänne kanssa jatkotyöstää pidemmälle vai voiko esitystä esittää uudestaan sellaisenaan.

Meidän 10 päivän kestävässä nopean toiminnan teatteriprojektissa syntyi työryhmä Nopean Toiminnan Naiset ja esitys 10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä. Esitys on kiertänyt nyt Turun Kaupunginteatterissa, FinFringefestareilla ja Ylioppilasteatterilla Helsingissä. Seuraavaksi esiinnymme Tampereen Teatterikesässä off-ohjelmistossa Sketsiteatteri Palatsissa 4.8.2019. Tervetuloa katsomaan, mitä saimme 10 päivässä aikaan.