Etappeja

Kesäkuun ensimmäistä viikkoa pilkuttaa muutama ilahduttava etappi – tunteikkaita,  pysähdyttäviä hetkiä matkan varrelta. Ensimmäinen etappi oli Mönsteråsissa viikko sitten. Matkustin Mönsteråsin bluesfestivaaleille mukanani Svenin siellä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin festivaalin hänelle jakaman stipendin yhteydessä saama palkintotaulu. Tämän vuoden festivaalin avasi Mönsterås Blues Band, jonka solisti Calle Engström oli Svenin läheinen ystävä. Kun kyselin aikaisemmin keväällä Callelta tuosta Svenin saamasta stipendistä ja taulusta, kertoi Calle hänen bändinsä myös saaneen kyseisen palkinnon muutama vuosi Svenin jälkeen. Bändi oli lainannut oman taulunsa jollekin, joka ei sitä koskaan palauttanut. Kun Svenin jälkeensä jättämät tavarat yhä etsivät paikkaansa, reagoin Callen kertomaan spontaanisti – sanoin, että toisin Svenin saaman taulun mielelläni hänen säilytettäväkseen, jos hän niin haluaisi. Calle ilahtui tuosta tavattomasti. Hän kuuluu niihin, joihin Svenin äkillinen poismeno on jättänyt syvimmän jäljen. Otin siis yhteyttä festivaalin järjestäjiin ja kysyin, sopisiko heille että pitäisimme pienen ”Sven-tuokion” festivaalin avajaisten yhteydessä, kun Mönsterås Blues Band esiintyisi festivaalin ensimmäisenä bändinä. Ehdotukseni sopi järjestäjille. Niinpä sain olla mukana avaamassa ohjelmaa: Svenin taulu palautui Mönsteråsiin ja lavalla muisteltiin Sveniä lämpimällä tavalla heti festivaalin avajaisissa. Yleisö otti vastaan sydämellisesti, tuntui hyvältä.

Mr Bo & The Voodooers esiintyi myös festivaalilla – sekä omalla setillä että loistavan Lollo Gardtmanin kanssa. Käytin tilaisuuden hyväksi ja puhelinkamerakuvasin keikalta muutaman pätkän, tässä niistä yksi: https://www.youtube.com/watch?v=ajeydsOSZY4.

Mönsteråsin jälkeen matkustimme Bon kanssa ensin Länsi-Ruotsiin pariksi päiväksi, ja sieltä jatkoimme tänne Kopparbergiin ja Ställdaleniin Åmålin ja Karlstadin kautta. Karlstadissa sijaitsevassa Lars Lerin-museossa vierailu on ollut suunnitelmissamme jo pitkän aikaa. Lars Lerin on ruotsalainen akvarellisti, tavattoman tuottelias, ja henkilönä kertakaikkisen sympaattinen ja rakastettava. Hänen töitään olen nähnyt aikaisemmin Tjörnin saarella sijaitsevassa Pohjoismaiden Akvarellimuseossa (yksi lempimuseoita) sekä Tukholmassa suuressa Lerin-näyttelyssä Liljevalchsin taidehallissa. Lerinin tekniikka ja näkemys ovat vailla vertaa, hänen töidensä maailma niin hieno ja hienovarainen, että sen kuvaamiseen eivät sanani riitä. Onneksi en ole taidekriitikko! Suosittelen sydämeni pohjasta noita näkemään, kun vain mahdollista. Karlstadin Lerin-museo sijaitsee Sandgrund-nimisessä aikaisemmin tanssihallina toimineessa rakennuksessa, ja on hauskan suurpiirteisesti kokoonpantu, tuokin aivan täydellisesti Lerinin hengessä. Lerin on paitsi rakastettu kuvataiteilija, myös moninkertainen kirjailija – hänen teoksensä ovat runsaasti omilla töillä kuvitettuja. Museokaupasta valitsin kirjan, joka eniten ihastutti: Lerin on koonnut och fågeln flög fritt för att uppsöka sin bur-kirjaansa niin omia kuin sata vuotta aikaisemmin vaikuttaneen Carl Larssonin akvarelleja ja kirjeitä. Kaunis opus. En kyllä pysty lopettamaan kirjojen ostamista, vaikka kuinka päättäisin.

Karlstadin jälkeen seuraava etappi oli Kopparberg ja Ställdalen. Täällä Ställdalenissa sijaitsee pieni, suloinen talo, jonka Sven hankki sinä vuonna kun tutustuimme. Tämä oli hänelle tärkeä paikka. Talo on ollut tyhjilllään Svenin poismenon jälkeen, olen ehtinyt käydä täällä vain jonkun pikaisen kerran. Matkustin Tukholmasta Kopparbergiin Svenin uurnan kanssa tammikuussa 2017, enkä varmasti vienyt uurnaa heti seurakunnan tiloihin säilytettäväksi, vaikka ”olisi pitänyt”. Toin uurnan tänne talolle ja se oli täällä kanssani ne kaksi yötä, mitkä täällä silloin viivyin, Svenin isänäidin vanhan kaapin päällä. Minä teen parhaani tehdäkseni asiat oikein, olkoonkin se joskus sääntöjen vastaisesti.

Nyt olen löytänyt pikku talolle vuokralaiset – tai he löysivät talon ja minut. Tänne muuttavat asumaan nuori äiti tyttärineen, heille tästä asiasta sopiminen oli pelastus. Ja minusta tuntuu, että talo on ollut tämän ajan tyhjillään vain, koska se odotti näitä kolmea.

Kopparbergissä laitoimme Svenin haudan kesäkuntoon. Rakastan hortensioita, niitä istutin haudalle. Svenin hauta on puun alla, taustalla kaunis ja erikoinen Ljusnarsbergin kirkko. Tiedän, että kesä tuo Svenin haudalle monia kävijöitä. Nyt sopii tulla.

Iltapäivällä kurkistin sähköpostiin. En osannut odottaa, että näin ilahtuisin parhaasta arvosanasta. Kun kirjoitin työtäni Svenistä, kirjoitin niin kuin oli pakko – työ syntyi siitä, mikä on myllertänyt mieltäni ja koko olemassaoloani. Tiesin kyllä kirjoittaessani, että opinnäytetyöt eivät yleensä nyt varsinaisesti ihan tämän kaltaisia ole. Kun tapasimme Piritan kanssa esitarkastusversion jätettyäni, oli suurin helpotus se, että työ ylipäätään ottaen kelpaa opinnäytetyöksi. En ollut hakemassa parasta todistusta, mutta toivoin saavani ilmaista itseni ja tekemiseni juuri sillä avoimuudella ja rehellisyydellä, kuin mitä olin työhöni saanut purettua – tämä opinnäytetyö on sydänverellä kirjoitettu. Piritalta saamani palaute tuossa keskustelussa oli positiivinen ja rohkaiseva. Tämän päiväisen viestin jälkeen tuntuu, että NYT on etappi saavutettu. Nämä opinnot on saatu päätökseen – on ollut tosi mukava opiskella ja omaksua uutta, kurssikaverit ja opettajat mahtavia, joka tapaaminen jätti hyviä jälkiä. Opinnäytetyöni on minulle myös suunnitelma jatkosta, kartta ja kompassi. Tästä on hyvä ja ilo jatkaa.

Kiitollinen, Ställdalenissa 7.6.2019

Valoisampi tulevaisuus on naisten käsissä

Keskustelin ruotsalaisen ystäväni kanssa ennen Suomen tämän kevään eduskuntavaaleja maailman tilasta, ja siitä miten kaipaisin muutosta niin moneen asiaan. Miesten johtama maailma on kehittynyt monessa asiassa uskomattoman kurjaan suuntaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Eriarvoisuus ja suvaitsemattomuus ovat kasvaneet nopealla tempolla Suomessakin muutaman vuoden aikana. Ilmastonmuutokseen ja tasa-arvoon liittyviä asioita pitäisi alkaa käsitellä ja ratkaista nyt heti sen sijaan, että niiden olemassaoloa vähätellään tai kokonaan kielletään. Ystäväni – mies – totesi, että kaikki toivo on naisissa. Olen itse viime kuukausien aikana seurannut muutaman eri aloilla vaikuttavan naisen toimintaa, ja olen ystäväni kanssa samaa mieltä. Valoisampi tulevaisuus on naisten käsissä. Kerron tässä muutaman esimerkin heistä, joita ihailen – nämä naiset luovat toivoa, ovat edelläkävijöitä ja todellisia johtajia.

Vietän jonkun verran aikaa Ruotsissa, siksi pääsen kurkistamaan lähemmin myös sikäläisiin ilmiöihin ja yhteiskunnassa tapahtuvaan. Tukholman metrossa vartijana toimiva Jeanette Höglund alkoi työssään kiinnittää huomiota kodittomiin ruotsalaisiin vanhuksiin, jotka nuokkuivat metroasemilla tai öisissä metrojunissa. Hän alkoi jututtaa näitä ihmisiä – ilman kotia ja turvaa eläviä ruotsalaisia eläkeläisiä, jotka kantavat nyssyköissä omaisuuttaan mukanaan ja nukkuvat rappukäytävissä ja puistojen penkeillä. Hän järkyttyi siitä, miten monia tällaisia yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle jääneitä, koko elämänsä työtä tehneitä tavallisia ruotsalaisia hän kohtasi, kun hän alkoi kartoittaa tilannetta. Jeanette alkoi kampanjoida asiasta, ja perusti yhdistyksen Vid Din Sida (Sinun Vierelläsi). Hän sai mukaansa vapaaehtoisia, ja asiaa itsepintaisesti esille nostamalla myös taloudellisia tukijoita. Yhdistyksen varsinaisena toimintamuotona oli pitkään ensisijaisesti lämpimän ruoan tarjoilu näille kodittomille ulkotiloissa Tukholman keskustassa. Sponsorien avulla yhdistys hankki ruokatarpeiden lisäksi Tukholman kaupunkiliikenteen kuukausilippuja, joita jaettiin (ja edelleen jaetaan) ruokatarjoilun yhteydessä. Kuukausilippujen turvin pääsee moni vanhus lepuuttamaan jalkojaan ja istumaan suojassa bussissa tai metrovaunussa, lepäämään öisen bussimatkan ajan – kylmänä vuodenaikana bussin tai metrojunan lämpö voi olla asia, joka pelastaa hengen. Tämä todellisuus kuulostaa uskomattomalta, mutta on valitettavan totta. Yhteiskunnan raju kahtiajakautuminen hyvinvoiviin ja elämän perusasioiden toteutumisen edestä kamppaileviin on tosiasia. Osaa väestöstä koskettava ankara eläkeläisköyhyys on Ruotsissa yksi niistä ongelmista, joiden ratkaisemiseksi eivät poliitikot tunnu kykenevän tai haluavan vaikuttaa.

Jeanette perusti yhdistyksen syyskuussa 2016. Yhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi on mainittu yksinkertaisesti se, että kaikille iäkkäille kodittomille niin Tukholmassa kuin muualla Ruotsissa olisi taattu ne perusasiat, joiden pitäisi kuulua jokaiselle: oikeus puhtaisiin vaatteisiin, riittävään ruokaan ja kattoon pään päällä. Jeanette on väsymättömällä toiminnallaan saanut ison tukijajoukon asialleen, ja myös poliitikot pikkuhiljaa avaamaan silmänsä monien vanhusten kohtuuttomalle tilanteelle. Tänä keväänä on yhdistys pitkään asiaa ajettuaan saanut oman tilan, jota nyt remontoidaan päiväkeskus-tyyppistä toimintaa varten. Jeanette on myös Vid Din Sida-yhdistyksen näkyvyyden kautta onnistunut järjestämään oman kodin useammalle kodittomalle vanhukselle, joko kunnallisten palvelujen kautta tai yksityisten ihmisten tarjoamana. Jeanette on sinnikkyydellään ja välittämisellään todellinen toivon tuoja näille iäkkäille, kotia ja turvaa vaille jääneille ihmisille. Yhdistyksen Facebook-sivulla Vid Din Sida – Stockholm on yli 95 000 seuraajaa, sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/viddinsidastockholm/. Sivuun tutustumalla saa hyvän kuvan yhdistyksen toiminnasta.

Toinen ruotsalainen supersankari ja inspiraation lähde on nuori Greta Thunberg. Greta on vain 16-vuotias ilmastoaktivisti, joka aloitti vajaa vuosi sitten syyskuussa koululakon ilmaston suojelemisen puolesta. Greta seisoo joka perjantai Ruotsin parlamentin edustalla syyskuussa tekemänsä plakaatin kanssa: ” Skolstrejk för klimatet”. Tämän pienikokoisen tytön – kävin tervehtimässä ja kiittämässä Gretaa eräänä perjantaiaamuna Tukholmassa ollessani – aloittama liike on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Gretan innoittamana ja hänen esimerkkiään seuraten on järjestetty suuria rauhanomaisia mielenosoituksia päättäjien herättämiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi jo 131:ssä maassa. Gretan suorasanainen viesti on otettu vastaan korkeimmilla tahoilla ympäri maailman, hän esiintyy vakuuttavasti ja pelotta maailman suurimmille johtajille. i-D-lehti kirjoitti Gretasta toukokuussa: ” One girl’s utter determination to try and stop the greatest threat humanity has ever faced has set off a global youth climate strike movement. 16-year-old Greta Thunberg is the voice of a generation.” Greta on niin ikään toukokuisen Time-lehden kannessa, kansiteksti mainitsee hänet uuden sukupolven johtajaksi. Gretaa on ehdotettu tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Gretan puheisiin voi tutustua ja hänen tarinaansa seurata hänen Facebooksivullaan https://www.facebook.com/gretathunbergsweden/. Sivulla on yli yhdeksänsataa tuhatta tykkääjää.

Yhdysvaltojen politiikkaa ja maan tilannetta seuratessa nousee eurooppalaisella helposti tukka pystyyn. Tuntuu edelleen epätodelliselta, että tuota maata johtaa niin katala ja monella tavoin hirviömäinen henkilö, kuin mitä sen nykyinen presidentti on. Viimeksi käydyissä Kongressin edustajainhuoneen vaaleissa saikin kannatusta moni Trumpin ja hänen kannattajiensa päättömyyttä terävästi ja hyvin perustellusti esille tuova poliitikko. Yksi näistä on New Yorkia edustava Alexandria Ocasio-Cortez.

Lyhyt selvitys Wikipediasta kertoo seuraavaa: ”Yhdysvaltain kongressi (engl. United States Congress) on Yhdysvaltain lainsäädäntöelin. Se muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa on kaikkiaan 435 äänivaltaista edustajaa ja senaatissa 100 senaattoria. Edustajainhuoneeseen valitaan joka toinen vuosi edustajat jokaisesta osavaltiosta. Edustajien lukumäärä on suhteutettu osavaltion asukaslukuun, kuitenkin siten, että jokaiselle osavaltiolle on taattu vähintään yksi edustajanpaikka. Senaattiin jokaisesta osavaltiosta pääsee kaksi edustajaa kuusivuotiskaudelle riippumatta osavaltion väkiluvusta. Sekä senaatin että edustajainhuoneen edustajat valitaan osavaltioissa suoralla kansanvaalilla.”

Olen satunnaisesti, mutta mielenkiinnolla seurannut maahanmuuttajataustaisesta työläisperheestä politiikkaan nousseen Ocasio-Cortezin esiintymistä kongressin edustajainhuoneessa. En ole täysin selvillä kongressin edustajainhuoneen toimintatavoista, mutta useampi näkemäni videointi muistuttaa oikeudenkäynninomaista tilannetta, jossa joku edustajista nostaa esille kokemiaan epäkohtia ja häntä haastaa vastakkaista kantaa edustava henkilö. Itse instituutio vaikuttaa konservatiivisuuden perikuvalta, ja nuorelta naisedustajalta vaatii todella kovaa kanttia toimia vakuuttavasti tuossa vanhoillisen miesvaltaisessa ilmapiirissä. Ocasio-Cortez on onnistunut lyömään sanattomiksi häntä ilkkuvia vanhempia miesedustajia ja paljastamaan väärinkäytöksiä ja epäilyttäviä kytkentöjä. Hän tekee selvästi valtavasti taustatyötä, jonka ansiosta hän pystyy perustelemaan esityksensä vastaansanomattomasti. Lisäksi hänen esiintymisensä on todella selkeäsanaista, hän ei piiloudu tyypillisen epämääräisen poliittisen jargonin taakse. Suomessa vastaavaa suorasanaisuutta edustaa ihailemani poliittinen vaikuttaja Li Andersson. Ocasio-Cortez käyttää myös Facebookia yhtenä tiedotuskanavanaan. Hänen sivunsa löytyvät osoitteista https://www.facebook.com/OcasioCortez/ ja https://www.facebook.com/repAOC/.

Toiselta puolelta maapalloa löytyy yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta näkyvästi ja rohkeasti puolustava naisjohtaja, Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern. Hän nousi maailman tietoisuuteen tämän vuoden maaliskuussa osoittaessaan poikkeuksellista johtajuutta Uuden-Seelannin Christchurchissa tapahtuneiden  terrori-iskujen jälkeen. Kahteen moskeijaan kohdistuneissa terroriteoissa sai surmansa yli viisikymmentä muslimiyhteisön jäsentä. Terrori-iskun päätekijäksi ja suunnittelijaksi paljastui äärioikeistolainen, uusnatsitaustainen Australian kansalainen. Uuden-Seelannin muslimiyhteisö tuli loukattua järkyttävällä tavalla uskontonsa ja taustansa takia. Jacinda Ardern julkaisi heti terroriteon jälkeen Twitterissä seuraavan kommenttinsa:” ”What has happened in Christchurch is an extraordinary act of unprecedented violence. It has no place in New Zealand. Many of those affected will be members of our migrant communities – New Zealand is their home – they are us.” He ovat me – Ardern näytti tämän myös konkreettisesti monilla vierailulla muslimiyhteisön jäsenten luo tapahtuneen jälkeen, osoitti syvää empatiaa ja osanottoa osallistuessaan surmansa saaneiden muistotilaisuuksiin. Ardernin johdolla on Uuden-Seelannin aselakeja kiristetty ankarasti lyhyessä ajassa terrori-iskujen jälkeen.

Jacanda Ardern jatkaa rohkean ja muulle maailmalle edistyksellistä esimerkkiä ehdottavan politiikan politiikan tekoa myös uusimmassa valtion budjetissaan. Uuden-Seelannin hallituksen toukokuussa julkistaman budjetin keskiössä on kansalaisten hyvinvointi, ”the well-being of citizens”, tämä jatkuvan taloudellisen kasvun periaatteen kustannuksella ja tästä perinteisestä mantrasta poiketen. ”This budget is a game-changing event”, totesi Richard Layard, kansainvälisen talouden asiantuntija ja professori (London School of Economics). ”Uusi-Seelanti ei ole ainoa valtio, jossa aletaan nähdä ja uudelleen ajatella sitä, millä valtion ja kansakunnan hyvinvointia mitataan. Mikään muu valtio ei kuitenkaan ole yhtä selvästi asettanut kansalaisten hyvinvointia budjettinsä keskeiseksi motiiviksi ja objektiksi”, toteaa Layard (kts. The New York Times, https://www.nytimes.com/2019/05/22/world/asia/new-zealand-wellbeing-budget.html).

Kotimaan eduskuntavaaleissa ei onneksi ja loppujen lopuksi kuitenkaan käynyt ihan huonosti. Viimeiset neljä vuotta hallinnut katastrofihallitus saatiin vaihtoon – kyllä, on tullut aika taas kerran ilmaista mielipiteensä koristelemattomasti, vaikka mieluiten en ottaisi kantaa politiikkaan laisin. Iloitsin Li Anderssonin äänivyörystä, se oli todella ansaittua. Li on Suomen poliittisella kartalla ja puolueiden puheenjohtajista se, jota voin kannattaa vankkumatta. Hänestä kuuluu ja näkyy se taustatyö ja tiedonhankinta, jota hän työtään varten jatkuvasti tekee. Hän on selkokielinen, ja hän osaa ja uskaltaa laittaa hanttiin vanhoille, kytköksiinsä sotkeutuneille politiikan ketuille. Ja yksinkertaisesti, Li toimii oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentumisen puolesta. Sitä toivon poliitikolta, jolle ääneni annan. Lin menestyksen lisäksi olin todella iloinen Vihreiden eduskuntaryhmän muodostumisesta: puolueen kahdestakymmenestä edustajasta seitsemäntoista naista, joista kaksitoista ensikertalaista – nuoria naisia, uuden politiikan tekijöitä. Kaikki toivo on naisissa, totesi ruotsalainen ystäväni, viisas mies. Uuden hallituksemme myötä uskallan minäkin olla toiveikas.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: Hitustakaan väheksymättä ryhmämme miespuolisia opiskelijoita, voin sanoa olevani todella inspiroitu ja iloinen niistä kohtaamisista, joita olen saanut kokea näissä YAMK-opinnoissa naisvoittoisessa ryhmässämme. Rohkeita nuoria naisia, tärkeitä projekteja, koskettavia opinnäytetöitä – oman työn tekemisen lisäksi kaikki tämä kantaa pitkään. Tulevaisuus on meidän käsissämme.

Tukholmassa 31.5.2019

Kuvat Tukholmasta 15.3.2019 – Greta johti suurta mielenosoitusta, johon oli saapunut bussilasteittain väkeä joka puolelta Ruotsia. (©Katri O)