Riisuttu elämä

Toimin näyttelijänä ja teemakappaleen “Riisuttu elämä” esittäjänä, säveltäjänä ja sanoittajana Taiteen Sulattamo ry: tuottamassa produktiossa Riisuttu elämä. Kyseinen teos on Suomen ensimmäinen kulttuurikokemusasiantuntjiamenetelmällä valmistunut näyttämöteos. Se on osa Taiteen Sulattamon STEA -rahoitteista Kaunis mieli -hanketta. Riisuttu elämä -teosta kuvaataan Taiteen Sulattamon (2018) nettisivuilla seuraavanlaisesti:

“Riisuttu elämä saa katsojansa pohtimaan yhteiskuntakelpoisuutta ja miettimään, miten olisi mahdollista elää sairaanakin onnellista elämää. Se on kuvaus yhteisön, ystävyyden, taiteen ja selvitymisen keinoista, jotka tukevat horjuvaa ihmistä ja johdattavat takaisin elämän syrjään kiinni. Vakavista lähtökohdistaan huolimatta teos on myös tarina toivosta ja siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus nousta selviytyjäksi. Kuka tahansa meistä voi olla se, jonka mieli järkkyy ja se, joka tarvitsee apua selvitäkseen kohti parempaa huomista.”

Näytelmän pääkäsikirjoittaja oli Tim Saarinen, joka toimi myös päänäyttelijänä teoksessa. Näytelmässä Tim käy läpi omaa elämäänsä mielenterveystoipujana. Minun tehtävänäni oli toimia tukena päähenkilölle erilaisten roolien ja tunnelmien luomisen kautta. Roolihahmoihini liittyi paljon tanssillisia elementtejä. Tim pyysi minua henkilökohtaisesti jo vuonna 2017 tuottamaan musiikkia hänen elämästä kertovaan esitykseen. Oma tavoitteeni oli auttaa Timiä loistamaan lavalla niin näyttelijätyön kuin musiikin keinoin. Esitykset vetivät hyvin katsojia ja siitä kirjoitettiin arvosteluja mm. Kansan Uutisiin. Blogin lopussa linkki arvosteluun.

Itselleni erityisen merkityksellistä oli produktion teemakappaleen luominen.Koin kunnia-asiana, kun ystäväni Tim pyysi minua tähän toimeen. Pääinstrumenttini on oma lauluääneni mutta päätin, että sävellystyötä varten opettelelisin sen verran koskettimien soittoa, että saisin melodiakulun soinnutettua. Melodian ja tekstin synnyttyä sain lopulliseen sävellys- ja soivitustyöhön apua ammattilaiselta, ystävältäni Pekka Saukkoselta (taiteilijanimenä POS). Kävin Pekan studiolla Haminassa pariin otteeseen työstämässä kappaletta esitys- ja julkaisukuntoon. Päätimme tehdä biisistä myös musiikkivideon. Kappale on julkaistu ja kuunneltavissa Distrokid- palvelun kautta muun muassa Spotifyssa ja Youtubessa (kts. linkkejä). Musiikkivideon julkaisemme lähempänä Riisuttu elämä  lisäesityksiä Malmitalolla ke 27.1 ja la 2.3.2019. Biisi ja siihen liittyvä video toimisivat yhtenä markkinoinnin muotona esityksille.

Pyysin Timia kirjoittamanaan kyseiseen kappaleen julkaisua varten saatasanat ja tässä ne ovat siteerattuna:

“Riisuttu Elämä kertoo elämästäni suoraan ja rehellisesti. Se on nyt riisuttu muiden edessä, jotta se tulisi taiteeksi. Taiteena sen tarkoitus on tukea minua ja muita pitkällä toipumisen tiellä.Taide voi muuttaa kaiken. Taide voi parantaa lähes kaiken. Mikaela Mansikkala on tehnyt elämästäni kauniin ja koskettavan biisin. Se viiltää ja tuntuu. Mutta ennenkaikkea se antaa toivoa. Toivoa paremmasta. Olen suuresti kiitollinen, että Mikaela halusi lähteä tekemään tätä ja teki samalla elämästäni paljon kauniimpaa kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan sen olevan. Kiitos! Kiitos POS, joka mahdollistit kauniille sanoille uskomattoman hienon tulevaisuuden. Kykenit ymmärtämään Mikaelan näkemyksiä. Kykenit rohkeasti näkemään minut. Sinun visiosi ja taitosi muokkaa, sekä vahvistaa jokaisen soinnun tarkoitukselliseksi. Meille kaikille on toivoa. Meille kaikille on mahdollisuuksia. Jos vain saamme tilaisuuden.” -Tim-

LINKKEJÄ:

Koko elämä paljastettuna näyttämöllä

Riisuttu elämä KokoTeatterissa 3.10.2018

 

 

 

Uusi alku

Haluan jakaa kokemukseni, kuinka Turun ammattikorkeakoulun soveltavan taiteen YAMK opinnot ovat vieneet minua lähemmäksi ammatillisia unelmiani. Kaikki alkoin kesällä 2016, kun ystäväni kertoi mahdollisuudesta jatkokouluttaa itseään taiteen saralla.Pohjakoulutukseltani olen siis TIO vuosimallia 2006 ja Lastentarhanopettaja (1994). Oma työhistoriani on hybridinen kattaus sosiaali- ja taidealan töitä. Viimeiset kymmenen vuotta olen työskennellyt palvelutalo-ohjaajana mielenterveystoipujien parissa. Olen pyrkinyt tuomaan soveltavan taiteen menetelmiä myös työnkuvaani, mutta pääsosin toimeni on ollut sosiaali- ja hoitotyötä. Taiteentekeminen oli alkanut hiipua takavasemmalle.

Päädyin keväällä 2017 hakemaan kulttuurialan YAMK opintoihin vaikka ennakkotehtävät näyttivät järkyttävän työläiltä. Työelämässäni mielenterveysalalla olivat Valvira:n vaateet kiristyneet ja tuntui, että olin tienristeyksessä. Joko menisin kouluttautumaan lisää sosiaali/hoitoalalle tai sitten ottaisin rohkean hyppäyksen takaisin taidemaailmaan. Käärin hihat ja päivätöiden sekä lapsiperhearjen pyörityksen päätteeksi nakuttelin ennakkotehtäviä yötä myöden parin viikon ajan. Kaiken päälle sain välikorvatulehduksen, joka iski ensimmäistä kertaa elämässäni. Tietenkin siihen kohtaan kun piti skarpata tehtävien kanssa. En luovuttanut. Onneksi ympärilläni on rakastavia ja viisaita ihmisiä.

Riemulla ei ollut rajoja kun sain kutsun haastatteluun Taideakatemialle. Päätin, että kävi miten kävi olin jo tehnyt suuren harppauksen päästessäni tähän vaiheeseen. Pääsykoepäivänä iski jälleen outo fyysinen este. Tällä kertaa kuivan yskän ja kurkkukivun muodossa. Kuin ihmeen kaupalla 15 minuutin haastattelussa sain sanottua sanottavani ja vastattua parhaan kykyni mukaan kysymyksiin. Toisaalta jälkikäteen en muistanut mitä olin puhunut ja oliko minulla yhtään mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.

Kesäkuussa, ennen juhannusta, eräänä iltana tuli sähköpostiviestiä: onneksi olkoon sinut on valittu opiskelijaksi Turkuun. Olin liikuttunut, onnellinen ja kiitollinen. Minä tein sen! Päätin ottaa kaiken irti opiskeluvuodesta, ja että opintojeni päätyttyä minulla alkaisi uusi jakso elämässäni ammatillisesti.

Syksy 2017 oli hektinen, kun opiskelin ja kävin päivätöissä. Suoritin vielä autokoulua ja inssit (niitä oli monta) osuivat myös samaiseen syksyyn. Ajokortin hankkiminen vanhemmalla iällä on ihan oma tarinansa. Päätin mielessäni, että sinnittelen puoli vuotta näin ja seuraavan vuoden olisin sitten opintovapaalla. Vakituinen työsuhde mahdollisti taloudellisesti keskittymisen opintoihin ja uuden uran luomiseen. Vuoden 2018 alussa aloin tiiviisti toimia vapaaehtoisena yhdistyksessä, jossa yhdistyvät taiteentekeminen ja mielenterveystyö. Kyseisen yhdistyksen ovat perustaneet mielenterveystoipujat ja ammattitaiteilijat.

Olin verkostoitunut työni kautta jo aiemmin yhdistyksen kanssa ja ehdotin, että voisin liittää opintoprojektejani osaksi yhdistystoimintaa.Olin mukana  muun muassa erilaisissa taideprojekteissa ohjaajana ja näyttelijänä. Olin myös tuottamassa yhdistyksen isompaa yleisötapahtumaa. Keväällä avautui mahdollisuus olla mukana kehittämässä yhdistykseen hanketta, jolle haettaisiin suurempaa rahoitusta seuraaville vuosille. Tein itseasiassa kaksi rahoitushakemusta keväällä. Ensimmäinen liittyi lopputyöni taideproduktioon ja toinen, joka oli isompi hakemus, liittyi siis kyseiseen hankkeeseen. Opin paljon hakemusten väännöstä noina kuukausina.

Loppuvuodesta tein radikaalin päätöksen ja irtisanouduin työstäni. Mitään varmuutta ei ollut jatkosta, mutta luotin että opintojeni aikana tehdyt työt ja verkostoitumiset tuottaisivat tulosta. En myöskään lähtenyt ovet paukkuen edellisestä työstäni vaan kiitollisin mielin ja yhteistyökuvioita rakennellen. Saisin myös tarpeen tullen tehdä keikkaa kyseisessä paikassa, jos siivet eivät kantaisi.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että myönteisen rahoituspäätösten myötä minut palkataan yhdistykselle töihin. Olen siis itse ollut mukana luomassa työnkuvaa, jota alan käytännössä tekemään. Työ tulee olemaan haasteellista, mutta koen että kyseisessä toimessa potentiaalini pääsee oikeuksiinsa. Taide on saamassa isomman osuuden elämässäni. Opinnot ovat tuoneet minulle lisää itseluottamusta ja rohkeutta taiteilijana sekä ennenkaikkea ihania uusia ihmisiä elämääni. Kiitän ja kumarran.