Ajatuksia luovuudesta ja luovan toiminnan edellytyksistä

Mari Rytkönen

Opintojeni ohessa luin Anneli Eteläpellon artikkelin luovuudesta, ja se herätti paljon omiakin ajatuksia.

Perinteisesti luovuus on nähty yksilöllisenä ilmiönä, nykyään se ajatellaan pohjimmiltaan sosiaalisena ja yhteisöllisenä, yhteistoiminnallisena tekona. Luovuudella ja sen toteuttamisella on muutenkin vahva linkki emootioihin – luovaan toimintaan liittyvät tunteet hyvin vahvasti.

Luova yhteistoiminta ja oppimisen kannalta tuloksekas toiminta ovat hyvin samanlaisia rakenteeltaan. Ryhmässä esitetään ja pohditaan uusia ideoita monipuolisessa ja kriittisessä vuoropuhelussa, ja rakennetaan uudenlaisia käsityksiä. Tällaisen luovan ja/tai oppimisen kannalta tehokkaan ryhmän edellytyksinä ovat yhteinen tavoite ja ryhmänjäsenten keskinäinen luottamus, jolloin kriittinen mutta konstruktiivinen ote on mahdollinen toteuttaa.

Yleisesti luovuus määritellään tarkoittamaan “aiempaan nähden jotakin uutta tai uudenlaista tapaa lähestyä ongelmaa”, mutta Eteläpellon tutkimuksessa todettiin, että lähestymistavan (ja tehtävän) on oltava järkevä ja tarkoituksenmukainen, muuten ryhmän jäsenet eivät motivoidu tai kiinnostu aiheesta. Tulos ei sinänsä yllätä: luovuuden käyttäminen vaatii aikaa ja energiaa, eikä ilman järkevää tavoitetta niin sanotusti jaksa vaivautua.

Luovan toiminnan edellytyksiä tutkittaessa on myös otettava huomioon ryhmän resurssit ja osallistujien esteet – ryhmän yhteinen historia saattaa muodostua ongelmaksi. Ryhmän jäsenet kun alkavat muodostaa laajempaa identiteettiä sisältäen ryhmän jäsenet ja oma asemansa siinä. Luovaan toimintaan vaikuttavat myös sosiaalinen ilmapiiri, luottamus, tuki, tiedolliset ja älylliset resurssit. Ryhmän toiset yksilöt voidaan nähdä resursseina toinen toisilleen – tiedollisessa ja taidollisessa mielessä, esimerkiksi. Yhteinen historia luo verkon, jossa toimia, mutta on vaikeaa muuttaa ryhmän toimintakulttuuria sen vakiinnuttua, vaikka se sitä vaatisikin. Tämä lienee merkityksellisintä työpaikkaa vaihtaessa tai tiimiä kootessa. Varsinkin luoville tuottajille tämä on kiinnostava ja hyvin tyypillinen haaste – kuinka luoda turvallinen ja kannustava tilanne?

Eteläpellon tutkimuksessa myös todetaan, että luovuustutkijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mitkä ovat luovuuden edellytyksiä. Yleisesti hyväksytään ainakin luottamus ja turvallisuus sellaisiksi. Tosin, liiallinen turvallisuus voi myös vähentää luovuutta. Haasteet, turhaumat ja hämmennys voivat toimia myös kannustimina. Haasteena ovat kuitenkin aina ryhmän sisäiset valtasuhteet. Luovuuden lisäämiselle edellytyksenä on ainakin turvallinen ympäristö, jossa haavoittuvuus on minimoitu.

Luovuusstrategia tuottajan työssä

Mari Rytkönen

Tällä hetkellä työni on käytännössä valtava gobeliini tai tilkkutäkki: Sitä valmistetaan eri nurkista kaiken aikaa, osa on täysin omalla vastuullani ja muissa osissa minun täytyy pitää huoli siitä, että tarvikkeet riittävät, ne ovat kunnossa ja tekijöillä on ohje selvillä – tai että ohje edes on olemassa. Niin, ja tekijät ovat paikalla edes hetkittäin.

Näen oman roolini tuottajana ennen kaikkea tulkkina ja mahdollistajana. Koen, että on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa tuottajaan uskaltaa ottaa yhteyden aina tarvitessaan, mutta pidän hyvin olennaisena myös tietynlaisen etäisyyden ylläpitämistä. Kiteyttäisin sen oikeastaan ystäväni minulle antamaan neuvoon “Never complain, never explain”.​ Pyrin pitämään työssä tietynlaista selkeyttä – kun tehtävät ja aikataulut ovat selvillä, niitä voidaan myös uusia, kun myös tiedetään mihin kaikkeen muutokset vaikuttavat.

Työskentelen useammassa projektissa, moni niistä on palkaton järjestötehtävä. Vuosien varrella olen ollut johdettavana ja johtanut, luonut ja koordinoinut luovuutta. Näistä olen oppinut ennen kaikkea sen, että vastuutehtävää ei pitäisi ottaa vastaan, jos ei siihen ole aikaa eikä oikeastaan aiettakaan tehdä sitä. Olen ollut tilanteissa, joissa on ollut halukkuutta virkoihin tai jäsenyyteen luontoisetujen ja titteleiden takia ja toiminta jäänyt ruusuisten lupausten asteelle. Mistä johtuukin, että mielestäni tuottajan työssä kyynisyyden ja realistisuuden raja on hetkittäin hiuksenhieno​.

Siksikin tärkeää johtamisessa antaa: tila, ymmärrys ja arvostus tiimijäsenten vahvuuksille​. Muutenkin tiimin motivaatio pysyy yllä, kun jäsenet saavat tarpeeksi haasteita ja myös toteuttaa tarpeeksi omaa vahvuusaluettaan. Tämä vaatii tietysti kommunikaatiota ja taitoa lukea tiimin jäseniä, ja turvallista kommunikaatioilmapiiriä, jossa voi luottaa keskustelujen totuudenmukaisuuteen.

Luottamuksen ilmapiiri on siis ehdottoman tärkeä. Myöskin ajattelen niin, että tietty välimatka, joka saavutetaan kun tuottaja on mukana toiminnassa, myös suojelee taiteentekijöitä. On enemmän tilaa hengittää ja keskittyä omaan tekemiseen eli luomiseen, kun teot ja ajatukset käyvät tietynlaisen seulan läpi – kuten myös palaute. Mielestäni luovuus tarvitsee ainakin hetkittäin mahdollisuuden hiljentymiseen ja eristäytymiseen, sisäänpäinkääntymiseen. Tilaisuus kysyä “mitä minä olen tästä mieltä? Miten minä haluaisin, että tämä asia olisi?” Tämä liittyy mielestäni luentomateriaalina käytetyissä lähteissäni – turvallinen tila keskustella kriittisestikin. Mutta miten esittää omia ajatuksiaan, jos niitä ei ole ehtinyt ajatella?

Luova työ on mielestäni sen verran intensiivistä, että sitä on mahdotonta tehdä yhtäjaksoisesti 8-16, eivätkä ideat välttämättä tule toimistoaikoina. Sanoisinkin siksi, että paras päätökseni kaiken kannalta (erityisesti työn ja terveyden) oli ottaa koira.​ Perheettömän järjestötoimijan aikaa ja energiaa vaaditaan juuri niin paljon kuin niitä ehtisi antaa. Onkin fantastista päästä sanomaan tilanteessa kuin tilanteessa, että nyt minun täytyy lähteä ruokkimaan ja lenkittämään koira, palataan tähän. Muutenkin ADD:nä joko haahuilisin tai turboilisin vuorokausia yhtä soittoa, jollei koirani ilmoittaisi napakasti nilkkaan puremalla, että aika lähteä happihyppelylle. On myös syytä mennä välillä nukkumaankin, jos meinaa selvitä viimeistään 9.06 naamalle istahtavasta heiluhännästä.

Loppujen lopuksi paras pelikirjani ohje on äitini: Muistahan syödä ja nukkua