Minun YAMK-matka

Pitkään olin hieman haaveillut opiskelijaksi palaamisesta, vaikka todellisuudessa ajatus tuntui kaukaiselta. YAMK- koulutusta en ollut aiemmin ajatellut, vaikka Turun Taideakatemia oli minulle opinahjona tuttu. Olin valmistunut kyseisestä oppilaitoksesta medianomiksi vuonna 2003, ja sen jälkeisen ajan olin viettänyt työelämän parissa. Olin tehnyt työtä enimmäkseen nuorten parissa, mutta taiteen tuottaminen heille ja heidän kanssaan oli jokapäiväisen työnkuvani yksi päätekijöistä. Kaikesta huolimatta koin ajautuneeni kauas siitä idealistisestä ja innokkaasta nuoresta, joka joskus sahasi Taideakatemian köysirataa päästä päähän. Halusin olla hetken taas tuo idealistinen ja innokas, mutta lähestyessä neljääkymmentä ikävuotta mieltäni kalvoi pelko, että jos minusta ei olekaan enää siihen. YAMK-koulutus antoi minulle mahdollisuuden ainakin yrittää olla sitä, ja voi pojat mikä matka siitä syntyikään.

Tehtyäni ennakkotehtävät ja selvitettyäni tieni haastatteluihin jännitys sisälläni nousi. Ennen haastattelua istuin autossa kuunnellen Glenn Hughesin soololevyä ja mietin hänen uraansa. Deep Purplen ja Black Sabbathin kokaiinihuuruisten vuosien jälkeen hän oli koonnut itsensä, ja jatkanut hienosti uraansa. Samaistuin häneen, vaikka kokaiinia en elämässäni ollutkaan kokeillut. Enemmän niin, että sivuteiltä voi palata onnistuneesti ”oikeille raiteille”. Vedin henkeä syvään ja kävelin epävarmana, mutta päättäväisenä sisään osoitteeseen Linnankatu 54.

Hakutilaisuudessa tutustuin muihin hakijoihin, ja se ei ainakaan vähentänyt jännitystäni. Kaikki muut tuntuivat olevan paljon kokeneempia ja monipuolisempia taiteen alalla. Kerrottuani omasta taustastani hakutilaisuudessa tutustumilleni henkilöille he olivat kannustavia, ja jopa sovimme näkevämme syksyllä opintojen alkaessa (tämä siis ennen haastatteluja). Samalla paljastui yhteisön kannustava ilmapiiri, joka kantoi läpi koko opiskeluajan. Siinä yksi ehdottoman vahva syy miksi ehdottomasti suosittelen Taideakatemian YAMK-koulutusta jokaiselle epäilevälle. Oma rohkeus, avoin verkostoituminen ja mieli sekä uusien ihmisten tapaaminen ovat avaintekijöitä onnistuneeseen YAMK-kokemukseen. Opintojen yhteishenki ja vertaistuki olivat korvaamattomia ja kantavat varmasti pitkälle myös tulevaisuudessa.

Syyskuun ensimmäisenä lauantaina armon vuonna 2016 kävivät askeleeni epävarmoina kohti tulevaa opinahjoa. Muistiinpanoni ensimmäiseltä päivältä:

Aamulla epävarmat askeleet kohti koulua. Epävarmuus taisi olla koko päivän päällimmäinen tunne. Pärjäänkö, onko minun opinnäytetyö ihan hanurista, miten aika riittää? Huoneessa oli paljon vieraita ihmisiä, jotka kaikki paljon ammattilaisemman ja paremman oloisia kuin minä. Mukavan oloisia silti kaikki. Paljon mietitytti myös kaiken digitaalisuus ja sähköinen muoto. Olen enemmän kynä ja paperi – ihmisiä. Ennakkotehtävät olin tehnyt, mutta silti ahdisti. Tuleeko tästä mitään? Onneksi opettajat olivat mukavia ja rohkaisevan oloisia. Tehtävänanto oli ihan mukava, mutta en pystynyt keskittymään kirjoittamisen tiivistämiseen kouluympäristössä. Tehtävä jäi kotiin tehtäväksi.

Seuraava päivä ahdisti etukäteen digitaalisella omavideo-tyyppisellä tehtävänannolla, mutta sitten tajusin kaiken ahdistuksen olevan minusta itsestäni kiinni. Jos haluan oppia, todennäköisesti opin. Kanssaopiskelijoiden ja opettajien rohkaisevalla avulla onnistuin yllättämään itseni. Minä osasin, kun päätin osata ja sain näin myös valmista tulosta. Onnistumisesta kertoo se, että silloin kuusi vuotta täyttänyt poikani liikuttui päivän aikana tehdystä videosta kyyneliin. Huomasin, että itsetunto ei ole pelkästään lahja, vaan myös haltuun otettava asia. Neuvo on siis, että suhtaudu avoimesti uusiin tehtäviin ja yritä parhaasi, vaikka olisi kuinka hankalaa. Huolimatta siitä, että epäonnistuisit, niin tehtyäsi parhaasi tunne on korvaamaton ja kantaa varmasti pitkälle myös tulevaisuudessa.

Toistuva sana päiväkirjoissani oli ”ahdistaa”. Jälkikäteen ymmärrän lähtötilanteen, mutta mitä edemmäs opiskelut etenivät sitä enemmän ahdistuksen korvasi innostus. Taidot eivät aina kohdanneet innostuksen kanssa, mutta virheitä tekemällä halu oppia lisää alkoi hiljalleen löytyä. Läheltä olen nähnyt, kuinka taiteilija käy teostensa läpi oma tuskaansa, mutta samankaltaista tuskaa läpikäy myös tuottaja. Kehottaisin tulevia soveltavia ja luovia taitelijoita pitämään innostuksen tekemisessä mukana ja läheisen yhteyden muihin tekijöihin, sillä hyvällä yhteistyöllä tulos ja tunne voivat olla korvaamattomia kantaen pitkälle tulevaisuudessa.

Lähitunteja oli suhteellisen vähän, mutta suosittelen ottamaan niistä kaiken irti. Välillä voi tuntua joku aihe turhauttavalta ja etäiseltä omaan hanketyöhön nähden, mutta kyllä kaikesta saa avoimen mielen kera jotain hyödyllistä irti. Parhaassa tapauksessa sai/joutui haastamaan itsensä ja koko ajatusmaailmansa. Huolimatta siitä, että kuinka paljon tahansa se välillä ärsytti, niin se oli hyvin opettavaista. Aina muutama hyvä kysymys jäi mieleen millä myöhemminkin haastaa itseään ja opinnäytetyötään. Aistit valppaina ja oppivainen asenne, niin itsensä haastaminen voi olla korvaamatonta ja voi viedä pitkälle tulevaisuudessa.

Ajan ja sen käytön merkitystä ei voi millään tavoin väheksyä. Suosittelen selkeän suunnitelmaa ajanhallinnan suhteen. Näin on helpompi tehdä tehtäviä ja hanketyötä kuin hallitsemattoman kaaoksen keskellä. Luonnollisesti asioissa on aina muuttuvia tekijöitä, mutta ennakointi ja aikataulussa niihin varautuminen helpottaa niidenkin käsittelemistä. Olen omasta opinnäyteyöstäni saanut palautteen, ja sitä lukiessani olin todella nolostunut omista virheistäni. Tämä ei tarkoita, että virheitä ei saa tehdä. Niitä täytyy tehdä, että voi oppia. Noloudella tarkoitan sitä, että varatkaa aikaa kirjoitustenne, tunteidenne, töidenne ja niiden analysointien kanssa. Aika on suuri ystävä, jos sille antaa mahdollisuuden. Hoitakaa asiat valmiiksi ennen viimeistä iltaa klo 00.00, niin olonne helpottuu.

Oma YAMK-matkani oli monien odottamattomien tapahtumien taival, mutta pelon täyttämästä alusta huolimatta korvaamaton ja antoi eväitä pitkälle tulevaisuuteen. Olen siitä onnellinen.

Taide ja Taideakatemia antaa teille mahdollisuudet, tehkää te samoin!

Oman tulevaisuuden pohtimista

Itse olen pääasiallisesti toiminut tapahtumatuottamisessa musiikin parissa, mutta myös erilaisissa nuorten tapahtumissa. Olen mieltänyt itseni myös kokemusten tuottajaksi, ja yksi suurimpia työstä saatavia palkintoja on hymyilevät ihmiset.

Tapahtumatuottaminen on viimeisen parin vuosikymmenen aikana muuttunut ammattimaisempaan suuntaan, vaikka ala on viehättänyt ja viehättää monenlaisia suhareita. Enää ei välttämättä lapioida festivaalin tuloja Saabin takaluukkuun ja häivytä paikalta, joskaan ei kai sekään mahdotonta ole. Yhteistyö eri tahojen kanssa on kehittynyt, ja moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi viranomaisten kanssa on parantunut. On havaittu, että sujuva yhteistyö on kaikkien etuja ajava asia.

Nykyään tapahtumat ovat kokonaisvaltaisempia ja yleisöstä on tullut vaativampaa kokemusten suhteen. Harvassa tapahtumassa enää tänä päivänä riittää ruuaksi nuhjuinen käristemakkara, vaikka kohta siitäkin toki voi tulla taas uusi nostalginen hitti. Monipuolisuus ja jatkuva ajan hermolla eläminen korostuvat koko ajan. Tämä koskee myös tapahtumia, jotka nojaavat ohjelmistollaan menneisiin aikoihin.

Nuorille tapahtumia tehdessä on ollut haastavaa pysyä mukana heidän alati vaihtuvissa mielenkiinnon kohteissa. Myös noiden kohteiden löytäminen on vaikeutunut, sillä enää ei voi turvautua luottavasti esimerkiksi levymyyntitilastoihin. Nuorten kiinnostuksen kohteiden vaihtuessa nopeasti harvat asiat saavuttavat kestävän jalansijan. Digitaalinen media on nopeuttanut asioiden elinkaarta entisten parin tv-kanavan ja kerran kuussa ilmestyvän Suosikki-lehden sijaan. Siinä on hyvät ja huonot puolet, mutta sen hallitseminen ja innovaatioiden käyttö sen parissa on ehdottomasti tulevaisuuden haaste, varsinkin markkinoinnin suhteen. Tällä hetkellä tubettajat ovat korvanneet poptähdet, mikä tuli itselleni vähän salakavalasti esiin. Jostain pitäisi löytää taito osata ennustaa tulevat trendit ja ”kuumat jutut”. Toki maailmassa on asioita, näkökulmia ja sisältöjä, joita eivät trendit heilauttele eivätkä niihin vaikuta. Myönnettävä on, että olen välillä ehkä liiaksi heittänyt kapuloita oman digitaalisen kehitykseni rattaisiin, mutta olen nyt yrittänyt avata itseäni enemmän tämän ajan ja hengen mukaan. Olen aina arvomaailmassani ollut kaikenlaisia rajoja sekä pakkoja vastaan, mutta siinä suhteessa olen tainnut olla oman itseni pahin vihollinen. Olen tietoisesti rajoittanut elämääni kieltäytymällä mukautumasta muuttuvaan maailmaan ymmärtämättä, että niin ainoastaan estän itseäni kehittymästä ja kokemasta asioita. Ei uuden oppiminen tarkoita vanhoista luopumista, vaan tiedon, taidon ja kokemusten laajenemista. Siinä minun tulevaisuuden arvomaailmani toivottavasti lepää.

Internet on tuonut valitettavasti sen ilmiön nuorten parissa, että kaikki pitäisi olla ilmaista sekä haluttomuuden lähteä tapahtumiin katsomaan mitään, kun kaiken voi nähdä ilmaiseksi ja vaivatta netistä. Ehkä tämä on kärjistetty näkemys, mutta usein nuoria haastatellessa nämä seikat tulee esiin. Se on vaikea yhtälö sen kanssa, että tapahtumien kulut nousevat koko ajan. Talouden hallinta on yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista, eikä se helppoa ole ollut ennen eikä tulevaisuudessa. Tähän ehkä joku voisi keksiä sopivan applikaation tms., jolla kuluja saataisiin leikattua minimiin. Vai siirtyykö tapahtumat maksullisiksi nettitapahtumiksi esimerkiksi striimausten myötä? Nämä seikat sekä ajan hermolla pysymisen koen tällä hetkellä työssäni haasteellisimmiksi asioiksi.

Uskon silti siihen, että ihmiset (niin uudet – kuin vanhat sukupolvet) haluavat tulevaisuudessakin kokoontua yhteen nauttimaan ja jakamaan yhteisiä kokemuksia. Näen, että tapahtumien tulee olla laadukkaita ja asiakkaiden arvoisia. Tämä ei tarkoita, että tilaa ei olisi pienille ja kotikutoisille pihafestivaaleille, sillä aina löytyy yleisöä, jotka eivät voi sietää massatapahtumia tms. Tuottajien avainsana nyt ja tulevaisuudessa on laaja-alaisuus. On hyvä tietää mahdollisimman paljon asioista ja osattava ajatella laatikon ulkopuolelta, nähtävä nenäänsä pidemmälle ja niin edelleen. Jos ja kun ei kaikkeen kuitenkaan itse pysty, niin verkostoituminen ja mahdollisimman monipuolisten tiimien sekä sidosryhmien luominen on tärkeää. Näkisin, että tulevaisuudessa innovaatiot eivät synny vain yhden asian ympärille, vaan sisältävät monen alan osaamista. Näinhän toki on jo nyt esimerkkinään vaikka festivaalit ja fine dining-ruokailu. Valitettavasti myös kompromisseja joutuu tekemään paljon, ja aina kaikki ei mene kuten itse haluaisi. Itse asiassa harvoin asiat menevät juuri suunnitelmien mukaan, joten joustavuutta ja luovuutta tarvitaan. Itselläni on tavoitteena kyseenalaistaa ”näin olen aina tehnyt”-ajattelun ja purkaa vanhat mallit osiin. Näin voisi pyrkiä luomaan uusia tapoja ja malleja toteuttaa asioita soveltaen entisistä malleista purettuja toimivia osia.