Helsingin lastenkulttuurikeidas

Helsingin Kampissa on yli satavuotias koulurakennus, jossa toimii lasten taidekeskus Annantalo. Koululaisten kesäloman alkaessa alkoi myös Annantalon kesätoiminta.  Annantalon piha on muuttunut kasvimaaksi ja esiintymislavoilla tanssitaan ja jumpataan.

Sisällä talossa on hiljaisempaa, toki Skidilän kahvilassa päivystetään ja tarjoillaan virvokkeita. Ylimmässä kerroksessa kulttuurituottajat ja muu talon hallinto työskentelee luoden uusia suunnitelmia. Keskimmäisen kerroksen taideluokissa on vierailuni aikaan kesäisen hiljaista, taideopettajat ovat kesän vapaalla ja palaavat taas elokuussa. Minäkin kuulun tähän ”muuttolintujen” parveen. Talvisin talo täyttyy koululuokista, jotka tulevat 5 x 2 taideopetukseen jakautuen useisiin pienryhmiin. He käyvät viiden viikon aikana kerranviikossa jonkin tietyn taidealan työpajassa. Tarjolla on kuvataiteita, sarjakuvaa, keramiikkaa, teatteria, tanssia, sirkusta, valokuvausta, animaatiota, sanataidetta ja musiikkia. Annantalossa on panostettu laadukkaisiin välineisiin ja taideopettajista useat työskentelevät myös taiteilijoina. Taideopettajista muodostuukin hieno monitaiteellinen yhteisö, joka ideoi ja toteuttaa erilaisia taidekasvatuskursseja.

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille Annantalo tarjoaa tilaisuuden tutustua taiteeseen koulupäivän osana, mutta kuitenkin koulusta erillisessä tilassa. Kokemukseni mukaan tämä lisää oppilaiden kiinnostusta ja motivaatiota taidetoimintaan. Myös pienryhmiin jako muuttaa koululuokan sosiaalista rakennetta ja antaa mahdollisuuden oppilaille ottaa uusi rooli ryhmässä ja tulla nähdyksi erilaisena kuin normaalissa kouluopetuksessa.

Lastenkulttuuri on laaja käsite ja esimerkiksi Helsingin kulttuuristrategiassa 2012─2017 lastenkulttuuripalvelut jaetaan lasten omaan kulttuuriin, kulttuurin tekemiseen lasten kanssa sekä lapsille suunnattuun kulttuuritarjontaan. Näiden lisäksi on vielä kaupallinen lastenkulttuuri ja muoti, jota muovaavat myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset. Lapsille myytäviä tuotteita on valtavasti ja tällä lastenkulttuurin sektorilla liikkuu raha. Lastenkulttuurin taidekentällä rahasta on pulaa, sillä sen rahoitus on niukkaa. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan edistää lastenkulttuuria ja nostaa lastenkulttuurin yleis- ja hankeavustuksia. Se onkin erittäin tarpeellista, sillä lapsille suunnatun taiteen ja kulttuurin kustannukset eli työntekijöiden palkat ja palkkiot, tilavuokrat ja materiaalit ovat yhtä suuret kuin muunkin kulttuurin.

Annantalon taidekeskuksen ohjelmaan kuuluvat erilaiset näyttelyt ja tapahtumat ja teatteriesitykset. Ohjelmatuotanto ja taidekasvatus luovat Annantalosta lastenkulttuurin keitaan, joka tuo lapsuutta näkyväksi myös Helsingin keskustaan.

Kesäinen Annantalo on myös mainio vierailukohde Helsingissä vieraileville lapsiperheille!

Ammattina teatteri-ilmaisun ohjaaja

Kesän alku on valmistuvien opiskelijoiden aikaa ja onnitteluiden keskellä saattaa joitakin valmistumisen jälkeinen työelämä  jopa jännittää. Millaiseksi oma työkenttä muodostuu, kuinka saan töitä ja pärjäänkö koulutuksessa hankkimillani tiedoilla ja taidoilla? Itselläni on myös edessä valmistuminen, mutta näin YAMK-tutkintoa suorittavana työelämä on minulle jo tuttua ja valmistumiseen liittyy lähinnä onnellisuutta työn valmiiksi saattamisesta. Olen opiskellut töiden ohessa ollen siinä onnellisessa asemassa, että olen 15 vuotta saanut tehdä edellistä tutkintoani vastaavaa teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä. Tämähän ei ole tässä ammatissa mitenkään itsestäänselvyys.

Teatteri-ilmaisun ohjaajien ammattikunnan syntyaikoihin työnkuvan laaja-alaisuus kummastutti teatterikenttää. Ovatko teatteri-ilmaisun ohjaajat ohjaajia, näyttelijöitä vai opettajia? Työskentelevätkö ammattiteattereissa vai harrastajapuolella? Ovatko he taiteilijoita, pedagogeja, sosiaalityöntekijöitä tai kenties jopa terapeutteja?
Nuo kysymykset ovat saaneet näinä vuosina vastauksensa, sillä teatteri-ilmaisun ohjaajien sinnikäs työ teatterialan moniottelijana on määrittänyt teatteri-ilmaisun ohjaajien työnkuvaa. Teatteri ilmaisun-ohjaajat ovat löytäneet paikkansa teatterikentältä ja yhteiskunnasta. He ovat löytäneet uutta yleisöä, luoneet uusia toimintatapoja (jopa uusia taidemuotoja), sekä tuoneet taidetta teattereiden lisäksi uusiin tiloihin ja yhteisöihin missä sitä on tarvittu ja kaivattu.

Omaan työuraani teatteri-ilmaisun ohjaajana on vaikuttanut paljon se, että ymmärsimme perustaa opiskelukavereideni kanssa vuonna 2002 itsellemme teatterin, tarkemmin teatteriosuuskunnan. Oma teatteri on mahdollistanut työskentelyn teatteri-ilmaisun ohjaajana. Se on helpottanut freelancer- taiteilijana työllistymistä ja apurahojen hakua ja saantia. Työtä onkin tehty paljon, tosin osin palkatta, mutta tämähän on tuttua useille taiteilijoille. Teatteri-ilmaisun ohjaajista koostuva työyhteisö on muodostanut toimivan ensemblen, ja työskentelyämme johtanut yhteinen eetos on mahdollistanut taiteellisten ideoiden ja esitysten toteuttamisen.

Minulle on ollut tärkeää mahdollistaa myös lasten ja nuorten teatteriharrastus, siksi teatterin yhteyteen perustettiin teatteritaiteen perusopetuskoulu 2006. Tämä laajensi teatterimme todelliseksi teatterihybridiksi ja on mahdollistanut erilaiset taidehankkeet lasten ja nuorten teatteriharrastuksen parissa.

Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammatissa olen  ohjannut, opettanut, näyttellyt, roudannut ja rakentanut. Työskennellyt ammattiteatterissa sekä harrastajien kanssa. Ollut taiteilija, pedagogi, tuottaja, työnjohtaja, siivooja, suunnittelija, dramaturgi, rahastonhoitaja ja rehtori, mutta nämä nimikkeet ovat työn sisältöä ammatiltani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja.
Työniloa kollegoille ja onnittelut muille valmistuville !

Kuva Anne