About Sarika Lipasti

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) Teatteritaiteen opettaja, suunnittelija Kiinnostuksen kohteet: Soveltava taide, työelämän kehittäminen, purjehdus

Teatterilähtöisiä menetelmiä hoitotyön koulutukseen

Teatterilähtöisiä menetelmiä on käytetty Suomessa 1990-luvulta lähtien toiminnan kehittämiseen mm. erilaisissa yhteisöissä, laitoksissa ja hankkeissa. Tavoitteena on pyrkimys muutokseen: toisin tekemiseen ja ajattelemiseen sekä rajojen ylittämiseen. Tarkoituksena ei ole etsiä valmiita ratkaisuja vaan enemmänkin käsitellä asioita yhdessä toiminnallisin menetelmin.

Soveltavan taiteen YAMK-opintoihin kytkeytyvässä kehittämistyössäni tutkin, miten teatterilähtöiset menetelmät voisivat tukea sairaanhoitajaopiskelijoiden vuorovaikutustaitojen oppimista. Alun perin toive opiskelijoiden vuorovaikutus- ja tiimityötaitojen kehittämisestä tuli Turun AMK:n Salon toimipisteen hoitotyön koulutusohjelman opettajilta. Heidän ajatuksensa oli, että taidelähtöiset menetelmät voisivat tarjota työkaluja vuorovaikutukseen liittyvien tilanteiden opettamiseen sekä ongelmanratkaisukeskeiseen opetukseen. Omana tavoitteenani oli, että suurin osa opiskelijoista kokisi teatterilähtöiset menetelmät itselleen hyödyllisinä ja tarpeellisena osana hoitoalan koulutusta. Toisena tavoitteena oli antaa sysäys hoitotyön koulutuksen uudistamiseen taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntämällä.

Joulukuussa 2016 pidimme suunnittelupalaverin kahden opintonsa aloittavan ryhmän tuutoropettajan, Liisa Anttilan ja Marjo Kaarron kanssa. Keskustelimme hoitoalan opinnoissa ja hoitotyössä tarvittavista tiedoista ja taidoista, jotka liittyvät vuorovaikutukseen ja sanattoman viestintään. Opettajien mukaan haastavat vuorovaikutustilanteet kentällä tulevat ammattiin opiskeleville usein yllätyksenä: ”Ihan oikeesti voiks siellä joku ihan lyödä?” Harjoittelujen purkutilanteissa on käyty keskustelua uhkaavista tilanteista tai esimerkiksi siitä, kuinka lujaa potilaan ranteeseen voi tarttua kiinni.

Työskentely alkoi tammikuussa 2017 osana opiskelijoiden korkeakoulu- ja työelämätaitojen opintoja. Käytin opetuksessa sekä yksilö- että ryhmäharjoitteita, joissa korostuivat kehon ja mielen yhteistyö. Nämä olivat mm. aisti-, liike- ja improvisaatioharjoituksia. Tavoitteena oli tarjota opiskelijoille potilaan kohtaamiseen liittyviä valmiuksia ja tukea heidän ryhmäytymisprosessiaan. Kehittämistyön tarkoituksena oli tarkastella opiskelijoiden kokemuksia sekä sitä, olisiko teatterilähtöisiä menetelmiä mahdollista saada tulevaisuudessa osaksi terveyden ja hyvinvoinnin koulutusohjelman opetussuunnitelmaa.

Jokaisella kokoontumiskerralla työskentely alkoi liikkeellisellä lämmittelyllä, joka viritti osallistujien kehon ja mielen toiminnallisiin harjoituksiin. Teatteri-improvisaatioiden avulla harjoiteltiin läsnäoloa, kuuntelemista ja toisen ihmisen kohtaamista. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvia reaktioita, eleitä ja aistimuksia ei voi aina ennakoida. Kohtaaminen vaatii siksi myös heittäytymistä ja epävarmuuden sietokykyä. Molempia tarvitaan myös sairaanhoitajan työssä.

Käytin työskentelyssä myös statusilmaisun harjoituksia. Statusilmaisu rakentuu mm. siitä, miten ihminen käyttää tilaa, millainen hänen rytminsä, liikkumisen tapansa ja puheäänensä on. Keskityin kehittämistyössäni nimenomaan keholliseen viestintään. Statusharjoitusten tavoitteena oli auttaa opiskelijoita tiedostamaan oma statusilmaisunsa ja ymmärtämään, miten oman ilmaisun joustavuus ja sopeuttaminen toisen ilmaisuun auttaa heitä toimimaan vuorovaikutustilanteissa.

Forum-teatterin avulla halusin tarjota opiskelijoille kokemuksia luovasta ongelmanratkaisusta tulevissa työtilanteissa. Forum-teatteri on brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä osallistavan teatterin muoto, jota hän itse kutsui sorrettujen teatteriksi. Valittua teemaa käsitellään esittämällä tilanteet näytelmäkohtausten muodossa. Esityksessä ongelma kärjistetään äärimmilleen ja kohtaus päättyy ennen ongelman ratkaisua. Katsojat voivat ehdottaa erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jotka näytellään. Jokaisen tapaamisen päätteeksi varattiin myös aikaa keskustelulle ja reflektiolle, jotta osallistujat saisivat purkaa kokemaansa ja näkemäänsä.

Suurin osa 20 sairaanhoitajaopiskelijasta totesi teatterilähtöisten opintojen olleen itselleen hyödyllisiä ja antaneen työkaluja ryhmän rakentamiseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Harjoitukset lisäsivät opiskelijoiden itseluottamusta ja rohkeutta heittäytyä tilanteisiin. Toiminnallisuus synnytti ryhmässä ajatuksia, ideoita ja välillä vilkastakin keskustelua sekä mielipiteiden vaihtoa. Nekin, jotka eivät vielä nähneet harjoitusten yhteyttä tulevaan työhönsä uskoivat, että käsitellyt asiat palaavat todennäköisesti mieleen harjoittelujaksoilla ja myöhemmin työtehtävissä kentällä.

Toteuttamani pilottijakson ja sekä opiskelijoiden että opettajien haastattelujen pohjalta näen, että teatterilähtöisillä menetelmillä on paljon annettavaa hoitotyön koulutukselle. Hoitotyön opetusmenetelmät monipuolistuvat kaiken aikaa ja suhtautuminen niitä kohtaan on muuttunut positiivisemmaksi. Opettajien mukaan taidelähtöisten menetelmien käyttöä hoitotyön opetuksessa voitaisiin lisätä tarjoamalla opettajille ja opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla niitä.

Entä olisiko teatterilähtöisiä menetelmiä opiskelijoiden mielestä tarpeen saada osaksi sairaanhoitajien ammattiopintoja? Suurimman osan mielestä olisi:

”Mä toivoisin että tää jatkuis”.

”Niin, olis joka lukukausi!”

”Kyllä aina täytyy osata vähän näytellä.”

 

 

 

 

 

 

 

Ammatillista osaamista kehittämässä

Viimeisen kahden vuoden aikana olen suunnitellut ja toteuttanut avoimen AMK:n teatteri-ilmaisun 15 op:n laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä Turun Taideakatemian kanssa. Koulutus oli valtakunnallisesti ensimmäinen teatteri-ilmaisun avoimen AMK:n kursseina järjestetty opintokokonaisuus.

Opinnot toteutettiin Salon kansalaisopistossa vuosina 2015-2017. Johdanto teatteri-ilmaisuun –opintojaksoon kuului kolme kurssia: Syyslukukauden 2015 aikana toteutunut kurssi Teatterityö, kevätlukukaudella 2016 toteutunut kurssi Ryhmän ohjaaminen sekä kevätlukukaudelle 2017 sijoittunut kurssi Tekstilähtöinen ohjaaminen. Kurssit olivat avoimia kaikille kiinnostuneille. Erityisen hyvin ajattelen niiden soveltuneen teatterialan opintoihin tähtääville tai kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla toimiville, jotka voivat hyödyntää teatterilähtöisiä menetelmiä omassa työssään.

Näin pitkäjänteisestä ja tavoitteellista, ammatilliseen koulutukseen linkittyvää aikuisiin kohdistuvaa opetustyötä en ollut aikaisemmin ollut suunnittelemassa enkä toteuttamassa. Siksi koin aluksi hienoista epävarmuutta siitä, vastaako suunnittelemani koulutus Taideakatemian vastaavien opintojaksojen sisältöjä ja tavoitteita. Entä osaanko ohjata ja neuvoa opiskelijoita opiskelukäytännöissä tai tukea heitä riittävästi oppimisessa?

Yhteistyö Taideakatemian kanssa

Koska kaikki AMK-tasoiseen opetukseen liittyvä oli minulle uutta, tutustuin aluksi Turun Taideakatemian teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutusohjelman opetussuunnitelmaan, kurssisisältöihin ja tavoitteisiin. Tapasin esittävien taiteiden päätoiminen tuntiopettaja ja koulutusvastaava Minna Haapasalon ja tuntiopettaja Mervi Rankila-Källströmin ja suunnittelimme 15 op:n opintokokonaisuuden Taideakatemian kurssien pohjalta niin, että aikaisemmalla kurssilla opittu tukisi aina seuraavan kurssin sisältöjä. Syksyllä ennen kurssi-ilmoittautumisten vastaanottamista perehdyin opiskeluun liittyvien asioiden hoitamiseen. Näitä olivat mm. ilmoittautumiskäytännöt, opintomaksut sekä opintojen suorittamiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt.

Kolmelle kurssille osallistui yhteensä 39 opiskelijaa. Muutama heistä osallistui kaikkiin opintojaksoihin suorittaen koko 15 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden. Lähiopetustunteja kullakin kurssilla oli 75. Lähiopetuksen lisäksi avoimen AMK:n opiskelijat tutustuivat kurssien aikana lähdekirjallisuuteen, pitivät oppimispäiväkirjaa, reflektoivat oppimaansa ja saivat kurssien päätöspresentaatioissa palautetta ulkopuoliselta AMK:n opettajalta. Palautteen antajina toimivat Minna Haapasalo ja Mervi Rankila-Källström. Kursseille oli mahdollista osallistua myös ilman aikomusta suorittaa niitä avoimen ammattikorkeakoulun opintoina.

Aikuiset oppijoina

Ryhmien opiskelijat olivat kaikilla kolmella kurssilla iältään, taustoiltaan ja tavoitteiltaan hyvin heterogeenisiä. Mukana oli teatteritaiteen ammattilaisia tai teatteria pitkään harrastaneita, mutta myös niitä, joilla ei ollut lainkaan kokemusta teatterityöstä. Osallistujien ammatillinen tausta vaihteli maalarista tekniikan tohtoriin ja osalla ei ollut vielä lainkaan yo-tutkinnon jälkeistä koulutusta. Osa suoritti opintoja tavoitteellisesti avoimen AMK:n kautta ja osa oli mukana kurssilla kehittämissä omaa ilmaisuaan tai puhtaasti viihtymässä.

En oikeastaan tiennyt millaista tukea ja ohjausta opiskelijat tulevat tarvitsemaan. Tiedostin, että aikuisilla opiskelijoilla on paljon enemmän osaamista ja elämänkokemusta kuin lapsilla ja nuorilla ja he saattavat helpommin kyseenalaistaa minut ja tietotaitoni opettajana. Onko minun osaamiseni riittävä AMK -tasoiseen opetukseen? Olenko ehtinyt perehtyä tarpeeksi opetettavaan aiheeseen? Omaanko riittävästi teoriapohjaa? Tällaisia kysymyksiä pohdin itsekseni jokaisen kolmen kurssin alkaessa.

Ensimmäisten opetusviikkojen aikana huoleni kuitenkin karisi, kun tutustuin ryhmään ja sen tarpeisiin ja pääsimme yhdessä sisälle kunkin kurssin teemoihin. Ymmärsin, että opiskelijat ovat asiantuntijoita omalla alallaan ja minä olen teatteritaiteen asiantuntija. Oli kuitenkin haastavaa vastata kaikkien odotuksiin ja tarpeisiin, koska opiskelijat tulivat ryhmään hyvin erilaisista lähtökohdista. Yhdellä ei ollut lainkaan aikaisempaa teatterikokemusta ja toinen oli toiminut ammattinäyttelijänä 15 vuoden ajan. Kompromisseja oli pakko tehdä ja vastuuta jakaa opiskelijoiden kykyjen ja kiinnostuksen mukaan.

Aikuisten ryhmää opettaessani tunsin olevani tietyllä tavalla samalla tasolla heidän kanssaan. Tunsin olevani välillä enemmän innostaja ja mahdollistaja kuin opettaja. Minulla on pitkä kokemus teatterityöstä, mutta myös opiskelijoilla oli paljon kokemusta erilaisissa ryhmissä toimimisesta ja projekteista teatterissa tai sen ulkopuolelta.

Teatteri-ilmaisun opinnoilla on itsetuntemusta ja elämänhallintaa vahvistava vaikutus. Kun joukko eri taustoista ja ammateista tulevia ihmisiä opettelee yhdessä teatteriharjoitusten avulla tutkimaan ympäröivää todellisuutta tutustuvat he samalla myös itseensä. Omien opiskelijoitteni oppimispäiväkirjoja lukiessa nämä asiat nousevat esiin sekä heidän itselleen asettamien tavoitteiden että kurssin tarjoamien kokemusten kautta. Noin 60-vuotias asiakaspalvelutyössä toimiva nainen kirjoittaa, että esiintymistilanteet aiheuttavat hänelle suurta häpeää ja tarve omien vuorovaikutustaitojen kehittämiseen toi hänet teatterityön kurssille: ”Harjoituksissa yritin hahmottaa kuka minä olen ja miten näyn toisille.” Hän toteaa saaneensa teatterityön kurssin kautta ryhtiä ilmaisuunsa ja ajatuksiinsa. ”Voin olla näkyvä tässä ja nyt tällaisena kuin olen ja huomata oman toimintani vaikutuksen toisessa henkilössä.”

Todellinen linkki Turun Taideakatemiaan syntyi vasta kunkin kurssin päätteeksi presentaatiotilaisuudessa. Ensimmäisen kurssin presentaatio järjestettiin Salossa. Minna ja Mervi tulivat katsomaan demoesityksemme ja antoivat siitä palautteen. Toisen ja kolmannen kurssin presentaatio ja palautekeskustelu käytiin Turun Taideakatemian tiloissa. Ryhmän ohjaamisen kurssin presentaatioon liittyi myös vuorovaikutusta teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden kanssa, kun opiskelijat osallistuivat toistensa toteutuksiin ja antoivat toisilleen palautetta. Tällaista dialogia haluankin tulevaisuudessa lisää avoimen AMK:n teatteriopintoihin.

Oma ammatillinen kasvu

Omista teatteri-ilmaisun ohjaajaopinnoistani oli jo lähes kaksi vuosikymmentä, kun aloin suunnitella avoimen AMK:n kursseja. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä ja miten teatterin ammattiopintoja opetettiin tänä päivänä. Koin, että oman ammatillisen osaamiseni käsitteet ja sisällöt olivat päivittämättä 2010-luvulle. Ammatillisen osaamisen kehittäminen oli yksi syy, miksi halusin opiskella soveltavan taiteen YAMK-tutkinnon. YAMK-opintojen kautta opiskeluun liittyvät käytännöt ovat tulleet lähemmäs omaa kokemusmaailmaani. Pystyn samaistumaan eri tavalla opiskelijoiden kokemuksiin kun olen itsekin opiskelija. Ryhmän merkitys oppimisilmapiirin luojana on kirkastunut, vaikka yhteisöllisyys on vahva osa teatteritaiteen perusolemusta.

Ammatillinen osaamiseni tuki erinomaisesti teatterityön perusasioiden ja ryhmätyöskentelyn opettamiseen vaadittavia taitoja. Oma ohjaamisen tapani toimi osaltaan hyvänä mallina opiskelijoille. Projektinhallinta oli minulle ennestään tuttua erilaisten ryhmien ja esitysten ohjausten kautta.

Opiskelijoiden erilaiset tarpeet ja ajalliset rajoitteet muokkasivat kurssin tavoitteita ja toteutusta ja tarpeen vaatiessa suunnitelmiin tehtiin muutoksia. Pyrin tarjoamaan kullekin opiskelijalle vastuuta hänen omien edellytystensä mukaisesti. Suunnitellessamme kurssien aiheita Minnan ja Mervin kanssa keskustelimme myös omista vahvuuksistani, kiinnostuksen kohteistani ja siitä, mitä olen valmis opettamaan ja mitä toisaalta myös itse oppimaan. Opiskelijoilta tulleen palautteen perusteella kehitin ryhmän toimintatapoja sekä opetus- ja kurssisisältöjä.

Keskustelut ryhmän kanssa antoivat minulle opettajana paljon. Opin ja avarsin mieltäni itsekin. Koin olevani eri tavalla osa ryhmää kuin lasten ja nuorten kanssa toimiessani. En ollutkaan enää ulkopuolinen. Aikuiset ottivat itse vastuuta oppimisestaan ja sen reflektoinnista. En pelännyt antaa heille sitä. He siirsivät oppimaansa omaan elämäänsä ja yhtä lailla omaa elämäänsä yhteisille oppitunneillemme. Oman roolini näin paitsi toimintaympäristön kehittäjänä myös oppimisilmapiirin luojana ja sitä kautta opiskelijoiden oppimisen ohjaajana. Omaan ohjaajuuteeni on liittynyt tiedotukseen ja perehdytyksen lisäksi esimerkiksi opiskelijoiden tulevaisuuden suunnitelmien tukemista ja yhteistyöverkostojen kehittämistä.

Eteen tulleet ongelmakohdat ratkaisin omasta mielestäni kiitettävästi. Suurin osa opiskelijoista on kokenut oppineensa uusia taitoja ja saaneensa uusia ajatuksia ja ideoita omaan työskentelyynsä ja elämäänsä. Moni heistä on löytänyt joukon sielunkumppaneita ja ryhmän, jonka työskentelyyn haluaa sitoutua myös jatkossa.