Kulttuuripolkua havainnoimassa

Satu Sälpäkivi

Reilun vuoden mittainen opintopolku on nyt loppusuoralla ja opinnäytetyö palautettuna. Tein omalle työnantajalleni toimeksiantona arviointitutkimuksen Kulttuuripolku-toiminnasta. Se on Hyvinkäällä sivistystoimen yhteinen toimintamalli, kulttuurilaitosten ja perusopetuksen yhdessä suunnittelema kokonaisuus, jonka tavoitteena on tutustuttaa kaikki peruskoululaiset paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Hyvinkäällä Kulttuuripolku-toiminta on aloitettu vuonna 2007 ja mallia käytiin hakemassa Turun kaupungilta. Kulttuuripolku-toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että opettaja vie ryhmänsä opintovieraillulle kunnan taide- ja kulttuurilaitoksiin kouluille lukukausittain lähetettävän ohjelman mukaisesti.

Kyselin opintojen hakuvaiheessa Hyvinkään sivistystoimesta sopivaa kehittämisprojektia, josta voisi tehdä opinnäytetyön. Kulttuuripolku-toiminta kaipasi arviointia (kevät 2015) kun tiedossa oli uuden opetussuunnitelman voimaantulo 1.8.2016. Se oli siinä. Ja onnekseni pääsin opiskelemaan, melkein kuin lottovoitto! Omat haasteensa on tuonut kokopäiväisen työn ohella opiskelu, aikatauluttaminen harrastusten, työn ja sosiaalisen elämän välillä. Mutta sitä se aikuisopiskelu on.

Syksy 2015 sujui aika nopeasti opiskelutehtävien ja opinnäytetyön tutkimussuunnitelman parissa. Keväällä 2016 suunnittelin yhdessä Kulttuuripolku-työryhmän kanssa lopulliset kysymykset arviointikyselyyn peruskoulun kaikille 9-.luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. 9.-luokkalaiset valikoituivat tutkimuksen kohteeksi, koska heidän ikäluokkansa oli käynyt Kulttuuripolun sen alkuvuosista lähtien.

Kyselyt toteutettiin 21.3.-5.4.2016. Vastausprosentit olivat oppilailta 28 ja vanhemmilta 34. Tutkimuksesta tuli otantatutkimus alhaisten vastausprosenttien takia. Alunperin tarkoituksena oli kokonaistutkimus koko ikäluokasta (517 oppilasta). Vastaukset olivat siten suuntaa antavia, mutta niistä pystyi kuitenkin tekemään arviointitutkimuksen.

Kyselyiden lisäksi tein kuusi havainnointikertaa keväällä 2016 ja yhden joulukuussa 2016.
Aloitin kirjastosta, siellä alkoi sopivasti 6.-luokkalaisten Kulttuuripolku helmikuussa. Kävin kirjastossa kahteen otteeseen, koska ryhmät olivat erilaiset. Ensimmäinen oli pieni luokka 5.-6. -luokan erityisoppilaita. Ohjelmassa oli tiedonhaun opettelua aiheena avaruus,josta oppilaat tekivät esitelmiä. Kirjastonhoitaja esitteli aluksi pari kirjasarjaa (Timo Parvelan Kepler-kirjasarja ja Dav Pilkeyn Kapteeni Kalsari-kirjasarja). Sen jälkeen oppilaat saivat tietoa kirjaston luokitusjärjestelmästä, asiasanoista ja kirjastojärjestelmästä. Lapset saivat tehtäväksi etsiä tietoa säästä, ilmasta,vedestä ja energiasta. Koko ryhmä kuunteli tiiviisti kirjan lukemista, tiedonhaun ohjeita ja teki parityönä harjoitustehtävän innokkaasti.

Toisen 6.-luokan kirjaston havainnointikerta oli maaliskuussa. Melkein sama ohjelma, mutta kirjastonhoitajat halusivat kokeilla myös jotain uutta eli kirjavinkkauksen, tiedonhaun opetuksen ja tehtävien jälkeen järjestettiin Kahoot-pelin esittely ja sen jälkeen kirjastoaiheinen tietokilpailu. Kilpailutehtävä tehtiin mobiililaitteilla. Lopuksi tehtiin kierros kirjaston tiloissa. Alla kirjavinkkauksen satoa: Tohtori Proktori ja mahdollinen maailmanloppu, kirjasarjan 3.osa.

Kirjavinkkausta 6.-luokan oppilaille

Huhtikuussa kävin Hyvinkään taidemuseossa havainnoimassa 8.-luokkalaisten Kulttuuripolku-työpajaa. Taidemuseossa oli sillä hetkellä kuvataiteilijoiden Thomas Nyqvistin ja Erno Enkenbergin näyttelyt.
Työpajan aiheena oli oma lähiympäristö ja sen tutkiminen ja kuvaaminen uudesta näkökulmasta. Ensin oppilaat tutustuivat molempien taiteilijoiden näyttelyyn ja sen jälkeen tuottaja/työpajaohjaaja pohjusti tehtävää näyttämällä Caspar David Friedrichin teoksen Vaeltaja sumumeren yllä  ja sen jälkeen esitteli Elina Brotheruksen vaeltaja-sarjan teoksia jotka ovat kommentteja toisen taiteilijan eli Friedrichin teokseen. Ihminen maisemassa. Pohjustuksen jälkeen oppilaat lähtivät innolla ulos suorittamaan tehtävää, aikaa oli noin puoli tuntia. Tehtävänä oli rajatulla alueella kuvata ympäristöstä jotain kiinnostavaa ja olla itse mukana kuvassa (ei kuitenkaan selfie). Olla seikkailija ja taiteilija omassa kotikaupungissa. Useista kuvista ryhmä latasi yhden kuvan Instagramiin ja niitä katsottiin ja kommentoitiin yhdessä. Kuvat löytyvät Instagramista: #Hyvinkaa360.

Kävin kirjaston ja taidemuseon lisäksi Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, Lasten ja nuorten taidekeskuksessa ja Taito käsityö- ja muotoilukoulu Helmessä. Kaikki kolme taiteen perusopetusta tuottavaa yksikköä toimivat Villa Artussa.

Taito käsityö-ja muotoilukoulu Helmi

 

Taito käsityö- ja muotoilukoulu Helmen kevätnäyttelystä 2016.

Taito käsityö- ja muotoilukoulu Helmi

Lankataulun suunnittelua, 4.lk. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Helmi.

Viimeinen havainnointikerta osui joulukuulle 2016 ja kyseessä oli Hakasirkuksen työpaja esikouluikäisille. Kyseessä oli viimeinen työpaja ja siinä oli oppilaina erityislapsia. Osa istui pyörätuolissa, mutta suurin osa pystyi liikkumaan ja tekemään työpajan harjoitukset omin voimin tai avustajan kanssa. Aluksi ohjaaja esitteli sirkuslaiset nukketeatterin keinoin, sen jälkeen verryteltiin tulevaa harjoitusta varten. Ohjaaja esitteli sirkusvälineitä ja miten niitä käytetään. Jokainen oppilas sai harjoitella haluamallaan välineellä n.10 minuuttia. Sitten esiinnyttiin jokainen vuorollaan ja näytettiin mitä oltiin opittu. Kaikki lapset opettelivat innokkaasti välineillä ja esiintyminen oli myös luontevaa, kaikille taputettiin ja kehuttiin reipasta osallistumista ja esiintymistä. Lapset oikein loistivat kehuista! Yhdessä työpajassa yhdistyi katselu -,liikunta – ja oppimiskokemus. Esiintymisen ohessa myös tapakasvatusta miten ollaan katsojana ja esiintyjänä. Katsotaan hiljaa ja taputetaan ja kiitetään lopuksi.

Hakasirkuksen työpaja

Sirkuslaisia nukketeatteriesityksen jälkeen.

Hakasirkuksen työpaja

Sirkustyöpajan välineiden esittely ennen harjoituksia.

Hakasirkuksen työpaja

Taikasauvalla harjoittelua.

Havainnointikerrat antoivat hyvän katsauksen Kulttuuripolusta, sille on tarvetta ja se on tärkeä osa peruskoulun kulttuuri- ja tapakasvatusta. Joka kerta olin vaikuttunut ja liikuttunut lasten ja nuorten innosta ja oppimisen ilosta.

Pässinpökkimät – kohtaamisia taiteen keinoin kotihoidon asiakkaiden kanssa

Satu Sälpäkivi

Seminaariin osallistuminen kannattaa aina, varsinkin jos sen seurauksena saa tehtäväksi suunnitella pikaisesti hankkeen, jolla voi mahdollisesti työllistää kolme taiteilijaa. Ja saada samalla itsensä viikoksi flow-tilaan omassa arkisessa ja rutiininomaisessa työssä.

Seminaari ”Taide ankkuroituu osaksi sote-palveluita” 8.9.2016
Seminaarin puheenvuorot tallenteena
Taikusydän – taiteen ja hyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste järjesti Opetus- ja kulttuuriministeriön, Sosiaali- ja terveysministeriön ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa seminaarin, jossa esiteltiin prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkirahoitusta saaneet hankkeet. Taiteen edistämiskeskus jakoi keväällä 2016 ensimmäistä kertaa valtionavustukset taiteen juurruttamiseksi sosiaali- ja terveyssektorille. Avustuksen sai viisi toimijaa, joiden verkostot ulottuvat 12 maakunnan ja 32 kunnan alueelle.

Hankkeista voi lukea tarkemmin täältä

Ja siitä se ajatus sitten lähti

Seminaarin parasta antia oli kuulla avustusta saaneiden hankkeiden esittelyt, jotka olivat hyvin erilaisia ja laajasti eri puolelta Suomea. Ja tietysti oli kiva nähdä jo tutuksi tulleita kasvoja mm. Artsequal-hankkeen kahdesta seminaarista, joihin olin osallistunut. Artsequalin blogissa Anna-Mari Rosenlöfin pohdintaa teemasta.

Seuraavana päivänä olin edelleen aika tohkeissani työpaikallani ja kerroin hankkeista ja ajatuksistani kotihoidosta vastaavalle päällikölle, voisiko esimerkiksi kotihoidon asiakkaille suunnitella jotain taiteellista toimintaa? Omasta mielestäni kotihoidon asiakkaat ja heidän omaishoitajansa olivat jääneet jonkinlaiseen paitsioon taidelähtöisissä hankkeissa. Monesti on käynyt niin, että palvelukeskuksen asukkaat ovat saaneet osallistua ja nauttia musiikki- ja teatterivierailuista tai heille on kohdennettu oma kuvataidehanke. Lisäksi palvelukeskusten seinillä on runsaasti taideteoksia, mm. juuri prosenttiperiaatteella sinne hankittuna laajennusrakentamisen yhteydessä.

Kotihoidosta vastaava päällikkö oli onneksi samoilla linjoilla kanssani ja kehotti hakemaan rahoitusta hankkeelle sillä hetkellä haussa olevasta sosiaali- ja terveystoimen perintörahastosta (hakuaika päättyi 16.9.16). Kyseessä olevasta rahastosta kohdennetaan avustuksia erityisesti vanhustenhuoltoon, yleis- ja välinehankintoihin.

Ne pässinpökkimät

Kun kehotetaan, niin tietysti tartuin tilaisuuteen! Onneksi olen toiminut kulttuurituottajana ja sopivat taiteilijat löytyivät verkostoni kautta. Jo seminaarin jälkeisen päivän iltana pidimme kolmen taiteilijan kanssa suunnittelupalaverin ja pohdimme hankkeen rakennetta, aikataulua ja tietysti sisältöä. Taiteellisen kohtaamisen välineinä on tarkoitus käyttää erilaisia menetelmiä, mm. elävää musiikkia, laulua, keskustelua taideteoksista/taideraati (hyödynnetään Taidelainaamon teoksia/Hyvinkään Taiteilijaseura), osallistetaan yhdessä tekemiseen valikoiduilla materiaaleilla (väriliidut, savi, paperi, kankaat). Avustuksen hakijana ei voi olla työryhmä, joten taustaorganisaationa ja rahoituksen hakijana on Hyvinkään Taiteilijaseura ry. Kaikki kolme taiteilijaa ovat seuran jäseniä ja kuvataiteilijoita, yksi heistä on myös muusikko.

Seuraava viikko olikin sitten hakemuksen ja hankesuunnitelman laadintaa ja sain käyttää siihen kulttuurituottajan ammattitaitoani, jota olin jo vähän kaivannutkin. Nykyinen päivätyöni on sosiaali- ja terveystoimen viestintäsihteeri ja varsinaisesti tuottajan tehtävät eivät kuulu työnkuvaani. Mutta välillä en voi itselleni mitään, kun jostain tärkeästä asiasta innostun! Ja onneksi olen voinut käydä opintoihini kuuluvissa seminaareissa aina kun niissä on ollut aiheena tai teemana sosiaali- ja terveystoimi ja kulttuuri.

Pässinpökkimät – nimi tuli suunnittelupalaverissa pienen nimien ja sanontojen pyörittämisen jälkeen, edellinen taidehanke palvelukeskuksiin oli nimeltään Heitetään vesilintua (Hyvinkään taidemuseo oli hankkeen vetäjänä, itse olin yhteyshenkilö sosiaali- ja terveystoimessa). Pässinpökkimät sopii hyvin juuri kotihoidossa tehtävään hankkeeseen, mieleen kun tulee ensimmäisenä villasukat ja kotoisuus.

Pässinpökkimät – hankkeessa on neljä osahanketta, perustuen kotihoidon asiakkaiden segmentointiin ja sitä kautta suunnitellut työtavat ja toimintamallit. Kahdessa osahankkeessa toiminta tapahtuu asiakkaan kotona, esimerkiksi yksin kotona asuvat, liikuntarajoitteiset ja kotihoidon asiakas ja hänen omaishoitajansa. Kahdessa muussa hankkeessa toimitaan ryhmissä ja ryhmätila on kodin ulkopuolella. Näissä ryhmissä on yksin kotona asuvat ja ryhmätoimintaan kykenevät ja kotihoidon asiakkaiden omaishoitajat. Yhteistyötä tehtäisiin koko ajan kotihoidon kanssa, aluksi osallistujien valinta ja kysely kiinnostuksesta toimintaan sekä lupa taiteilijoille tulla asiakkaiden kotiin.

Pässinpökkimät olisi pilottihanke 1.1.-31.12.2017 ja sen tavoitteena on kotihoidon asiakkaan ja omaishoitajien yksinäisyyden lieventäminen, yhteisöllisyyden kokemuksen tuottaminen yhdessä taiteilijoiden kanssa. Tarkoitus on luoda uusi ja pysyvä toimintamalli kotihoitoon, asiakkaan ja taiteilijan kohtaaminen taiteen keinoin. Kyse ei ole kuntouttavasta toiminnasta eikä taideterapiasta vaan aidosta taiteellisesta kokemuksesta. Kaikessa toiminnassa huomioidaan asiakkaan toimintakyky ja asiakaslähtöisyys.

Tällä pilottihankkeella pyritään laajentamaan prosenttiperiaattetta sote-palveluihin ja tukemaan kulttuurista vanhustyötä, lisäksi varmistamaan ikääntyneiden kulttuurioikeudet. Hankkeen rahoitus varmistuu vasta loppuvuodesta. Seminaarissa tuli esille hyvä laskentatapa kulttuurisesta hyvinvoinnista, prosentti viikossa on 1,40 tuntia kulttuuria ja taidetta hyvinvoinnin ylläpitoon. Meille kaikille.