Julkista taidetta Tampereella

Olen asunut Tampereella kolmen vuoden ajan. Tänä aikana julkisen taiteen määrä katukuvassa on lisääntymään päin. Taidetta on tullut muun muassa sähkökaappeihin, raitiovaunu työmaalle ja rakennusten julkisivuihin muraaleiden muodossa. Lisäksi julkista taidetta löytyy veistoksina ja monumentteina muu muassa puistoista ja aukioilta. Taidetta ei kuitenkaan mielestäni ole ”silmiinpistävästi” Tampereen katukuvassa.

Prosenttiperiaatteen mukaisesti osa rakennushankkeen määrärahoista kuuluu käyttää taiteeseen. Tampereella eletään stressaavia aikoja. Ratikkatyömaan rakentaminen tukkii pääväylät vuosiksi ja se haittaa ihmisten arkea muun muassa esteettisistä syistä johtuen. Lisäksi Tampereella on rakennettu isosti uusia rakennuksia ja ostoskeskuksia. Voisi ajatella, että tällä prosenttiperiaatetta noudattavan mallin mukaisesti taidetta näkyisi katukuvassa enemmänkin. Iso osa urakasta on vielä vaiheessa ja jännityksellä saammekin odottaa, noudatetaanko prosenttiperiaatetta sen määrittämillä tavoilla.

Tampereen kaupungilla on käynnissä eri hankkeita, joiden tarkoituksena oli lisätä julkisen taiteen määrää katukuvassa. Esimerkiksi taidetta ratikkaan -hanke on suunnitellut julkisen taiteen roolista merkittävää Tampereen ratikan hankkeessa. Taidetta etsitään pysäkeille ja raitiovaunojen sisälle. Tällä hetkellä Tampereen ratikalla on meneillään väliaikaisen taiteen ideahaku, jolla halutaan elävöittää Tampereen keskustan työmaa-aikaista ilmettä.

Lisäksi Tampere 240- taidetta Tammerkosken varrella etsii eri alojen taiteilijoita avoimella haulla toteuttamaan julkiseen taiteen teoksia Tammerkosken varrelle. Tarkoituksen on elävöittää Tampereen kaupunkikuvaa ja Tammerkosken kansallismaisemaa erilaisten taidemuotojen avulla. Hankkeella etsitään väliaikaisen taiteen teoksia, jotka voivat olla esillä hetkellisesti tai 240 päivää.

Prosenttiperiaate työllistää taiteilijoita, tuo taidetta osaksi ihmisten arkea ja lisää elävöitystä katukuvaan. Taidekilpailut ovat oiva tapa hankkia julkista taidetta, koska silloin jokaisella taiteilijalla on mahdollisuus osallistua ja tuoda ideansa näkyväksi.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleman pitää. Kaupunkilaisena toivoisin katukuvaan rohkeita, uudenlaisia taiteen toteutustapoja.

Riisuttu elämä

Toimin näyttelijänä ja teemakappaleen “Riisuttu elämä” esittäjänä, säveltäjänä ja sanoittajana Taiteen Sulattamo ry: tuottamassa produktiossa Riisuttu elämä. Kyseinen teos on Suomen ensimmäinen kulttuurikokemusasiantuntjiamenetelmällä valmistunut näyttämöteos. Se on osa Taiteen Sulattamon STEA -rahoitteista Kaunis mieli -hanketta. Riisuttu elämä -teosta kuvaataan Taiteen Sulattamon (2018) nettisivuilla seuraavanlaisesti:

“Riisuttu elämä saa katsojansa pohtimaan yhteiskuntakelpoisuutta ja miettimään, miten olisi mahdollista elää sairaanakin onnellista elämää. Se on kuvaus yhteisön, ystävyyden, taiteen ja selvitymisen keinoista, jotka tukevat horjuvaa ihmistä ja johdattavat takaisin elämän syrjään kiinni. Vakavista lähtökohdistaan huolimatta teos on myös tarina toivosta ja siitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus nousta selviytyjäksi. Kuka tahansa meistä voi olla se, jonka mieli järkkyy ja se, joka tarvitsee apua selvitäkseen kohti parempaa huomista.”

Näytelmän pääkäsikirjoittaja oli Tim Saarinen, joka toimi myös päänäyttelijänä teoksessa. Näytelmässä Tim käy läpi omaa elämäänsä mielenterveystoipujana. Minun tehtävänäni oli toimia tukena päähenkilölle erilaisten roolien ja tunnelmien luomisen kautta. Roolihahmoihini liittyi paljon tanssillisia elementtejä. Tim pyysi minua henkilökohtaisesti jo vuonna 2017 tuottamaan musiikkia hänen elämästä kertovaan esitykseen. Oma tavoitteeni oli auttaa Timiä loistamaan lavalla niin näyttelijätyön kuin musiikin keinoin. Esitykset vetivät hyvin katsojia ja siitä kirjoitettiin arvosteluja mm. Kansan Uutisiin. Blogin lopussa linkki arvosteluun.

Itselleni erityisen merkityksellistä oli produktion teemakappaleen luominen.Koin kunnia-asiana, kun ystäväni Tim pyysi minua tähän toimeen. Pääinstrumenttini on oma lauluääneni mutta päätin, että sävellystyötä varten opettelelisin sen verran koskettimien soittoa, että saisin melodiakulun soinnutettua. Melodian ja tekstin synnyttyä sain lopulliseen sävellys- ja soivitustyöhön apua ammattilaiselta, ystävältäni Pekka Saukkoselta (taiteilijanimenä POS). Kävin Pekan studiolla Haminassa pariin otteeseen työstämässä kappaletta esitys- ja julkaisukuntoon. Päätimme tehdä biisistä myös musiikkivideon. Kappale on julkaistu ja kuunneltavissa Distrokid- palvelun kautta muun muassa Spotifyssa ja Youtubessa (kts. linkkejä). Musiikkivideon julkaisemme lähempänä Riisuttu elämä  lisäesityksiä Malmitalolla ke 27.1 ja la 2.3.2019. Biisi ja siihen liittyvä video toimisivat yhtenä markkinoinnin muotona esityksille.

Pyysin Timia kirjoittamanaan kyseiseen kappaleen julkaisua varten saatasanat ja tässä ne ovat siteerattuna:

“Riisuttu Elämä kertoo elämästäni suoraan ja rehellisesti. Se on nyt riisuttu muiden edessä, jotta se tulisi taiteeksi. Taiteena sen tarkoitus on tukea minua ja muita pitkällä toipumisen tiellä.Taide voi muuttaa kaiken. Taide voi parantaa lähes kaiken. Mikaela Mansikkala on tehnyt elämästäni kauniin ja koskettavan biisin. Se viiltää ja tuntuu. Mutta ennenkaikkea se antaa toivoa. Toivoa paremmasta. Olen suuresti kiitollinen, että Mikaela halusi lähteä tekemään tätä ja teki samalla elämästäni paljon kauniimpaa kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan sen olevan. Kiitos! Kiitos POS, joka mahdollistit kauniille sanoille uskomattoman hienon tulevaisuuden. Kykenit ymmärtämään Mikaelan näkemyksiä. Kykenit rohkeasti näkemään minut. Sinun visiosi ja taitosi muokkaa, sekä vahvistaa jokaisen soinnun tarkoitukselliseksi. Meille kaikille on toivoa. Meille kaikille on mahdollisuuksia. Jos vain saamme tilaisuuden.” -Tim-

LINKKEJÄ:

Koko elämä paljastettuna näyttämöllä

Riisuttu elämä KokoTeatterissa 3.10.2018

 

 

 

A story of a Master’s Degree student who left her heart in Greenland

I have been part of the Nordplus Horizontal CEE Green Actions project since January 2018. As a part of this project and my studies, we were in Greenland 12.-19.10.2018 and in Iceland 19.-20.10.2018. I am studying Master’s Degree in Applying Arts in Turku University of Applied Science an this project and journey will be my Optional Studies, 10 op (course credit). Besides the project work and its’ schedule, I also did a workshop in Greenland National Theatre 15.-17.10.2018.

We arrived to Greenland’s capital city Nuuk on Friday 12.10.2018. We spent the whole weekend by investigating the city and also getting familiar to the culture, for example we visited on the National Museum. On Sunday 14.10.2018 we had the first meeting with the people from project Nordplus Horizontal CEE Green Actions, “Meet and Greet” in the University of Greenland. After 2,5 hours conversation we headed to the Outervision Dance festival to see two Dance Performance. Seeing Greenlandic people and culture make me do some changes for my workshop schedule – so it were really good thing that we had two days for “landing”.

The official days on the project Nordplus Horizontal CEE Green Actions were 15.-17.10.2018 and those three days were very well scheduled – and of course we met on our free time. I had my workshop in the Greenland National Theatre at the same days, each day 9.00-10.30 am. So after the classes I joined with the project schedule.

Short description for the workshop The Inner Element:
“In The Inner Element workshop we are investigating the four basic elements: fire, water, air and earth. The workshops method are physical-visual performance art: we are doing the investigation through and with our inner images, physical acts and with the surrounding. In the workshop we are waking the elements alive through our bodies using different speeds, levels and also with different materials. In the investigation we are trying to recognize does the basic elements and their echo have an impact to our daily lives: the impact as person in individual or to the whole picture. In The Inner Element workshop we work as individuals, in pairs, in groups and with the whole group.”

Nunatta Isiginnaartitsinermik Ilinniarfia – The National Theatre of Greenland, Theatre School. The Inner Element Workshop, me and the students

All together, Nordplus Horizontal CEE Green Actions project has really made enormous impression to me. In a year I have been really lucky to meet different people from various cultures, hearing outstanding innovations with education and art. I have learnt, seen and felt so many things, that this blog post could never tell the reality. I am really grateful from this opportunity and I really recommend to everyone, especially to our Master’s Degree students, to look up for Turku AMK projects! In Master’s Degree studies it is also possible to do for example short exchange or project abroad – keep your eyes open!

Greenland made really huge and all-encompassing effect for me: the people, culture, nature… everything! I felt Greenland more than home and I am sure, that this is just a beginning for something bigger – to a life-long journey.

About Creative Environmental Education / CEE Network: Green Actions:

“Innovative creative educational methods for environmental awareness and sustainability The circumpolar wide Creative Environmental Education / CEE Network is an educational platform that engages and empowers primary school pupils (6 – 12 years old) towards environmental consciousness and sustainability through innovative methods. The CEE Network focuses upon the holistic co-designed/collaborative development of the arts (visual arts, dance, and music) and environmental studies towards interdisciplinary curricula / pedagogical teaching methods for elementary/primary school level environmental education. This project is initiated by the Arts Academy, Turku University of Applied Sciences/TUAS, Turku, Finland. “

(Read more about the project: https://www.turkuamk.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hae-projekteja/creative-environmental-education-cee-network-green/)

Lähiöiden linnut

Maria Lukala

Kun yhtenä päivänä viime talvena lähdin työhuoneestani pitämään keittiöön kahvitaukoa, tapasin pienen linnun seisoskelemasta keittiön lattialla nokkimassa lapsilta tippuneita murusia. Varovasti sitä häiritsemättä koitin avata kaikki ovet ja ikkunat, jotta se osaisi lentää ulos ja lähdin takaisin työhuoneeseen työskentelemään Lähiösinfonian piirrettyjen lintujen parissa.

Aloittaessamme Lähiösinfoniaa meillä oli vain ajatus siitä,mitä haluisimme tehdä ja mitä halusimme teoksen kautta tuoda näkyväksi. Lausteelaisena taiteilijapariskuntana meille oli tärkeää tehdä yhteisöllinen taideteos, joka keskittyy lähiöiden hyviin puoliin ja siihen miksi olemme valinneet juuri tämän paikan asua ja elää. Perheellemme lähiö on ensisijaisesti koti, mutta myös luonnon läheisyyttä, rauhaa ja yhteisöllisyyttä. Kokemukseni mukaan ne asenteet ja ennakkoluulot jotka harmaiksi sanottuihin lähiöihin kohdistuvat, tuntuvat asukkaista lähinnä omituisilta virhekäsityksiltä.

Toivomuksenamme oli ennen kaikkea tuoda teoksen kautta näkyväksi se, mikä on vaarassa joskus jäädä piiloon – miten monipuolisessa iloisen värikkäässä ympäristössä saamme asua.

Lähiösinfonian pohjalla olevassa tarinassa paimenen vapauttamat linnut kiittävät pelastajaansa istuttamalla hänen perheelleen taikalehdon. Lähiösinfonia videoteoksessa taikalehto kasvaa konkreettisesti lähiöpanoraaman päälle, samalla kun musiikki lähtee vesitipoista kasvamaan taianomaiseksi sinfoniaksi.

Pyytäessämme ihmisiä osallistumaan ja piirtämään lintuja ja kasveja, emme osanneet odottaa niitä kaikkia yhteensä alta 400 piirustusta Pansiosta ja Lausteelta. Mukaan lähtivät monet tahot, muun muassa päiväkodit, koulut, yhteisöt, vastaanottokeskus ja ihan yksittäiset ihmiset. Heidän ansiostaan teoksista tuli juurikin niin kauniin värikkäitä, iloisia ja valloittavia. Jokainen piirustus tuo oman lisänsä kokonaisuuteen ja kuljettaa kuvaa ja musiikkia eteenpäin kohti lopussa olevaa sadunomaista lehtoa.

Nyt lähiösinfonioiden esitykset lähestyvät ja toivomme, että olemme onnistuneet yhdessä lähiöiden kanssa luomaan taidetta, jota on yhdessä ilo katsella ja kuunnella.  Siellä me tapaamme kaikki tekijät toisemme, piirrostemme kautta itse teoksissa ja toivottavasti myös niitä yhdessä katselemassa!

Sinä päivänä, kun tapasin linnun lattiallamme palasin työskentelyn jälkeen keittiöön ja totesin linnun lentäneen ulos tuuletusikkunasta. Olin huojentunut, että se ei ollut törmännyt ikkunalasiin. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen näin sen taas sisällä ja ymmärsin, että keittiön lattiaamme käytettiin ylisuurena lintulautana. Asia varmistui, kun näimme miten suljetun tuuletusikkunan takana kävi räpyttelemässä lintuja.Kiitokseksi avonaisesta ikkunasta meille lauletaan ikkunan alla olevassa pihlajassa. Kevääseen mennessä lintujen laulu yhdistyy lasten leikkien ääniin läheisestä puistossa.

Kesä saapuu ja lähiö soi.

 

Lähiösinfonia on Oikeasti Jotakin -verkoston Taiteen edistämiskeskuksen Sata kohtaamista -hankkeen kautta tilattu yhteisötaiteellinen teos, joka toteutettiin Pansion ja Lausteen lisäksi Petäsmäessä Raisiossa.

Piirustukset teoksiin ovat tehneet lähiöiden asukkaat, niistä videoteoksen on koostanut Maria Lukala ja musiikin säveltänyt Joona Lukala.

Teosten esitykset alkoivat toukokuussa 2017

Kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu Turun kaupungin kulttuuriblogissa 3.4.2017

Perheteatterissa

Maria Lukala

Soveltavan taiteen opiskelujen alkaessa tutustuin poikkitaiteelliseen ryhmäämme ja ajattelin, että on aika astua omien mukavuusrajojen ulkopuolelle myös harrastuspuolella. Aloitimme siis lasteni, silloin 6-vuotiaan Onnin ja 4-vuotiaan Aidan kanssa Perheteateatteri-harrastuksen.

Perheteatteri kokoontuu kerran viikossa Seikkailupuistossa Teresa Termosen ja Tiina Paanasen johdolla. Perheteatterissa on teatteria, draamaa ja kädentaitoja. Kahden tunnin kokoontumisetkaan eivät tuntuneet pitkiltä, koska jokaisella kerralla oli sekä liikkumista, että askartelua ja tietenkin lasten lemppari: mehutauko!

Tarinat ja harjoitteet myös rytmittivät perheteatterikertoja mukavasti. Mukana oli vierailevia tähtiä, kuten Pohjantuuli ja Naavaparta. Lasten löytämien salaperäisten viestien, esineiden ja tarinoiden kautta alkoi rakentua oma satumaailma; Taikametsä tai Tonttukylä. Perheteatterin lukukausi huipentuu aina yhdessä sadutustekniikalla luotuun näytelmään, itse tehdyissä lavasteissa ja puvuissa, ihan oikean yleisön edessä.

Mielestäni oli ihana idea, että kyseessä on koko perheen yhteinen harrastus. Päiväkotipäivän jälkeen oli kiva viettää yhdessä aikaa ja oppia uutta, pikemminkin kuin siirtyä harrastamaan erikseen.

Meistä kaikista kolmesta nuorimmainen, Aida, nautti esiintymisestä. Onnille ja minulle oli hieman haastavampaa olla esillä, esiintyä rennosti ja heittäytyä rooleihin. Vaikka kuvataiteilijana tunsin aina olevani enemmän kotonani askartelujen ääressä, niin huomasin vähitellen lämpeneväni myös draamaharjoitteille. Vaikka loppunäytelmässä vitsailinkin näyttelijänlahjojeni riittävän vain puun rooliin, niin kyseiset harjoitteet sekä avarsivat omia totuttuja opettamistapojani, että toivat uusia ideoita omaan työskentelyyni.

Uskomattoman hienoa oli viimeisessä esityksessä nähdä, miten Onnikin esiintyi vallan luontevasti ihmisten edessä.

Haastattelin myös Onnia ja Aidaa meidän yhteisestä harrastuksestamme:

Mitä perheteatterissa tehdään?

Aida: Askarrellaan, leikitään, syödään, juoksennellaan ja jutellaan… Ja sinne kuljetaan autolla.

Onni: Siellä on mukavaa, etsitään uusia juttuja ja matkustetaan ihmemaahan.

Minkälaisia näytelmiä Perheteatterissa on tehty?

Onni ja Aida: Jouluna tonttuesitys ja keväällä ”Taikametsän vaalit”.

Mikä kivointa perheteatterissa?

Onni ja Aida: Kaikki!

Mitä hassua perheteatterissa on tapahtunut?

Onni: Kun “Taikametsä”-näytelmää tehtäessä Naavaparta kirjoitti meille kirjeen, ja Naavaparta oli tahrinut oman kirjeensä. Se oli varmaan kaatanut siihen oman mukinsa!

Aida: Kun kaikki tahtoivat istua Nalle-tuoliin!

 

Kiitos Tiinalle ja Teresalle!

Maria Lukala

Onni ja Aida