Valoisampi tulevaisuus on naisten käsissä

Keskustelin ruotsalaisen ystäväni kanssa ennen Suomen tämän kevään eduskuntavaaleja maailman tilasta, ja siitä miten kaipaisin muutosta niin moneen asiaan. Miesten johtama maailma on kehittynyt monessa asiassa uskomattoman kurjaan suuntaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Eriarvoisuus ja suvaitsemattomuus ovat kasvaneet nopealla tempolla Suomessakin muutaman vuoden aikana. Ilmastonmuutokseen ja tasa-arvoon liittyviä asioita pitäisi alkaa käsitellä ja ratkaista nyt heti sen sijaan, että niiden olemassaoloa vähätellään tai kokonaan kielletään. Ystäväni – mies – totesi, että kaikki toivo on naisissa. Olen itse viime kuukausien aikana seurannut muutaman eri aloilla vaikuttavan naisen toimintaa, ja olen ystäväni kanssa samaa mieltä. Valoisampi tulevaisuus on naisten käsissä. Kerron tässä muutaman esimerkin heistä, joita ihailen – nämä naiset luovat toivoa, ovat edelläkävijöitä ja todellisia johtajia.

Vietän jonkun verran aikaa Ruotsissa, siksi pääsen kurkistamaan lähemmin myös sikäläisiin ilmiöihin ja yhteiskunnassa tapahtuvaan. Tukholman metrossa vartijana toimiva Jeanette Höglund alkoi työssään kiinnittää huomiota kodittomiin ruotsalaisiin vanhuksiin, jotka nuokkuivat metroasemilla tai öisissä metrojunissa. Hän alkoi jututtaa näitä ihmisiä – ilman kotia ja turvaa eläviä ruotsalaisia eläkeläisiä, jotka kantavat nyssyköissä omaisuuttaan mukanaan ja nukkuvat rappukäytävissä ja puistojen penkeillä. Hän järkyttyi siitä, miten monia tällaisia yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle jääneitä, koko elämänsä työtä tehneitä tavallisia ruotsalaisia hän kohtasi, kun hän alkoi kartoittaa tilannetta. Jeanette alkoi kampanjoida asiasta, ja perusti yhdistyksen Vid Din Sida (Sinun Vierelläsi). Hän sai mukaansa vapaaehtoisia, ja asiaa itsepintaisesti esille nostamalla myös taloudellisia tukijoita. Yhdistyksen varsinaisena toimintamuotona oli pitkään ensisijaisesti lämpimän ruoan tarjoilu näille kodittomille ulkotiloissa Tukholman keskustassa. Sponsorien avulla yhdistys hankki ruokatarpeiden lisäksi Tukholman kaupunkiliikenteen kuukausilippuja, joita jaettiin (ja edelleen jaetaan) ruokatarjoilun yhteydessä. Kuukausilippujen turvin pääsee moni vanhus lepuuttamaan jalkojaan ja istumaan suojassa bussissa tai metrovaunussa, lepäämään öisen bussimatkan ajan – kylmänä vuodenaikana bussin tai metrojunan lämpö voi olla asia, joka pelastaa hengen. Tämä todellisuus kuulostaa uskomattomalta, mutta on valitettavan totta. Yhteiskunnan raju kahtiajakautuminen hyvinvoiviin ja elämän perusasioiden toteutumisen edestä kamppaileviin on tosiasia. Osaa väestöstä koskettava ankara eläkeläisköyhyys on Ruotsissa yksi niistä ongelmista, joiden ratkaisemiseksi eivät poliitikot tunnu kykenevän tai haluavan vaikuttaa.

Jeanette perusti yhdistyksen syyskuussa 2016. Yhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi on mainittu yksinkertaisesti se, että kaikille iäkkäille kodittomille niin Tukholmassa kuin muualla Ruotsissa olisi taattu ne perusasiat, joiden pitäisi kuulua jokaiselle: oikeus puhtaisiin vaatteisiin, riittävään ruokaan ja kattoon pään päällä. Jeanette on väsymättömällä toiminnallaan saanut ison tukijajoukon asialleen, ja myös poliitikot pikkuhiljaa avaamaan silmänsä monien vanhusten kohtuuttomalle tilanteelle. Tänä keväänä on yhdistys pitkään asiaa ajettuaan saanut oman tilan, jota nyt remontoidaan päiväkeskus-tyyppistä toimintaa varten. Jeanette on myös Vid Din Sida-yhdistyksen näkyvyyden kautta onnistunut järjestämään oman kodin useammalle kodittomalle vanhukselle, joko kunnallisten palvelujen kautta tai yksityisten ihmisten tarjoamana. Jeanette on sinnikkyydellään ja välittämisellään todellinen toivon tuoja näille iäkkäille, kotia ja turvaa vaille jääneille ihmisille. Yhdistyksen Facebook-sivulla Vid Din Sida – Stockholm on yli 95 000 seuraajaa, sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/viddinsidastockholm/. Sivuun tutustumalla saa hyvän kuvan yhdistyksen toiminnasta.

Toinen ruotsalainen supersankari ja inspiraation lähde on nuori Greta Thunberg. Greta on vain 16-vuotias ilmastoaktivisti, joka aloitti vajaa vuosi sitten syyskuussa koululakon ilmaston suojelemisen puolesta. Greta seisoo joka perjantai Ruotsin parlamentin edustalla syyskuussa tekemänsä plakaatin kanssa: ” Skolstrejk för klimatet”. Tämän pienikokoisen tytön – kävin tervehtimässä ja kiittämässä Gretaa eräänä perjantaiaamuna Tukholmassa ollessani – aloittama liike on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Gretan innoittamana ja hänen esimerkkiään seuraten on järjestetty suuria rauhanomaisia mielenosoituksia päättäjien herättämiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi jo 131:ssä maassa. Gretan suorasanainen viesti on otettu vastaan korkeimmilla tahoilla ympäri maailman, hän esiintyy vakuuttavasti ja pelotta maailman suurimmille johtajille. i-D-lehti kirjoitti Gretasta toukokuussa: ” One girl’s utter determination to try and stop the greatest threat humanity has ever faced has set off a global youth climate strike movement. 16-year-old Greta Thunberg is the voice of a generation.” Greta on niin ikään toukokuisen Time-lehden kannessa, kansiteksti mainitsee hänet uuden sukupolven johtajaksi. Gretaa on ehdotettu tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Gretan puheisiin voi tutustua ja hänen tarinaansa seurata hänen Facebooksivullaan https://www.facebook.com/gretathunbergsweden/. Sivulla on yli yhdeksänsataa tuhatta tykkääjää.

Yhdysvaltojen politiikkaa ja maan tilannetta seuratessa nousee eurooppalaisella helposti tukka pystyyn. Tuntuu edelleen epätodelliselta, että tuota maata johtaa niin katala ja monella tavoin hirviömäinen henkilö, kuin mitä sen nykyinen presidentti on. Viimeksi käydyissä Kongressin edustajainhuoneen vaaleissa saikin kannatusta moni Trumpin ja hänen kannattajiensa päättömyyttä terävästi ja hyvin perustellusti esille tuova poliitikko. Yksi näistä on New Yorkia edustava Alexandria Ocasio-Cortez.

Lyhyt selvitys Wikipediasta kertoo seuraavaa: ”Yhdysvaltain kongressi (engl. United States Congress) on Yhdysvaltain lainsäädäntöelin. Se muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa on kaikkiaan 435 äänivaltaista edustajaa ja senaatissa 100 senaattoria. Edustajainhuoneeseen valitaan joka toinen vuosi edustajat jokaisesta osavaltiosta. Edustajien lukumäärä on suhteutettu osavaltion asukaslukuun, kuitenkin siten, että jokaiselle osavaltiolle on taattu vähintään yksi edustajanpaikka. Senaattiin jokaisesta osavaltiosta pääsee kaksi edustajaa kuusivuotiskaudelle riippumatta osavaltion väkiluvusta. Sekä senaatin että edustajainhuoneen edustajat valitaan osavaltioissa suoralla kansanvaalilla.”

Olen satunnaisesti, mutta mielenkiinnolla seurannut maahanmuuttajataustaisesta työläisperheestä politiikkaan nousseen Ocasio-Cortezin esiintymistä kongressin edustajainhuoneessa. En ole täysin selvillä kongressin edustajainhuoneen toimintatavoista, mutta useampi näkemäni videointi muistuttaa oikeudenkäynninomaista tilannetta, jossa joku edustajista nostaa esille kokemiaan epäkohtia ja häntä haastaa vastakkaista kantaa edustava henkilö. Itse instituutio vaikuttaa konservatiivisuuden perikuvalta, ja nuorelta naisedustajalta vaatii todella kovaa kanttia toimia vakuuttavasti tuossa vanhoillisen miesvaltaisessa ilmapiirissä. Ocasio-Cortez on onnistunut lyömään sanattomiksi häntä ilkkuvia vanhempia miesedustajia ja paljastamaan väärinkäytöksiä ja epäilyttäviä kytkentöjä. Hän tekee selvästi valtavasti taustatyötä, jonka ansiosta hän pystyy perustelemaan esityksensä vastaansanomattomasti. Lisäksi hänen esiintymisensä on todella selkeäsanaista, hän ei piiloudu tyypillisen epämääräisen poliittisen jargonin taakse. Suomessa vastaavaa suorasanaisuutta edustaa ihailemani poliittinen vaikuttaja Li Andersson. Ocasio-Cortez käyttää myös Facebookia yhtenä tiedotuskanavanaan. Hänen sivunsa löytyvät osoitteista https://www.facebook.com/OcasioCortez/ ja https://www.facebook.com/repAOC/.

Toiselta puolelta maapalloa löytyy yhdenvertaisuutta ja suvaitsevaisuutta näkyvästi ja rohkeasti puolustava naisjohtaja, Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern. Hän nousi maailman tietoisuuteen tämän vuoden maaliskuussa osoittaessaan poikkeuksellista johtajuutta Uuden-Seelannin Christchurchissa tapahtuneiden  terrori-iskujen jälkeen. Kahteen moskeijaan kohdistuneissa terroriteoissa sai surmansa yli viisikymmentä muslimiyhteisön jäsentä. Terrori-iskun päätekijäksi ja suunnittelijaksi paljastui äärioikeistolainen, uusnatsitaustainen Australian kansalainen. Uuden-Seelannin muslimiyhteisö tuli loukattua järkyttävällä tavalla uskontonsa ja taustansa takia. Jacinda Ardern julkaisi heti terroriteon jälkeen Twitterissä seuraavan kommenttinsa:” ”What has happened in Christchurch is an extraordinary act of unprecedented violence. It has no place in New Zealand. Many of those affected will be members of our migrant communities – New Zealand is their home – they are us.” He ovat me – Ardern näytti tämän myös konkreettisesti monilla vierailulla muslimiyhteisön jäsenten luo tapahtuneen jälkeen, osoitti syvää empatiaa ja osanottoa osallistuessaan surmansa saaneiden muistotilaisuuksiin. Ardernin johdolla on Uuden-Seelannin aselakeja kiristetty ankarasti lyhyessä ajassa terrori-iskujen jälkeen.

Jacanda Ardern jatkaa rohkean ja muulle maailmalle edistyksellistä esimerkkiä ehdottavan politiikan politiikan tekoa myös uusimmassa valtion budjetissaan. Uuden-Seelannin hallituksen toukokuussa julkistaman budjetin keskiössä on kansalaisten hyvinvointi, ”the well-being of citizens”, tämä jatkuvan taloudellisen kasvun periaatteen kustannuksella ja tästä perinteisestä mantrasta poiketen. ”This budget is a game-changing event”, totesi Richard Layard, kansainvälisen talouden asiantuntija ja professori (London School of Economics). ”Uusi-Seelanti ei ole ainoa valtio, jossa aletaan nähdä ja uudelleen ajatella sitä, millä valtion ja kansakunnan hyvinvointia mitataan. Mikään muu valtio ei kuitenkaan ole yhtä selvästi asettanut kansalaisten hyvinvointia budjettinsä keskeiseksi motiiviksi ja objektiksi”, toteaa Layard (kts. The New York Times, https://www.nytimes.com/2019/05/22/world/asia/new-zealand-wellbeing-budget.html).

Kotimaan eduskuntavaaleissa ei onneksi ja loppujen lopuksi kuitenkaan käynyt ihan huonosti. Viimeiset neljä vuotta hallinnut katastrofihallitus saatiin vaihtoon – kyllä, on tullut aika taas kerran ilmaista mielipiteensä koristelemattomasti, vaikka mieluiten en ottaisi kantaa politiikkaan laisin. Iloitsin Li Anderssonin äänivyörystä, se oli todella ansaittua. Li on Suomen poliittisella kartalla ja puolueiden puheenjohtajista se, jota voin kannattaa vankkumatta. Hänestä kuuluu ja näkyy se taustatyö ja tiedonhankinta, jota hän työtään varten jatkuvasti tekee. Hän on selkokielinen, ja hän osaa ja uskaltaa laittaa hanttiin vanhoille, kytköksiinsä sotkeutuneille politiikan ketuille. Ja yksinkertaisesti, Li toimii oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentumisen puolesta. Sitä toivon poliitikolta, jolle ääneni annan. Lin menestyksen lisäksi olin todella iloinen Vihreiden eduskuntaryhmän muodostumisesta: puolueen kahdestakymmenestä edustajasta seitsemäntoista naista, joista kaksitoista ensikertalaista – nuoria naisia, uuden politiikan tekijöitä. Kaikki toivo on naisissa, totesi ruotsalainen ystäväni, viisas mies. Uuden hallituksemme myötä uskallan minäkin olla toiveikas.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: Hitustakaan väheksymättä ryhmämme miespuolisia opiskelijoita, voin sanoa olevani todella inspiroitu ja iloinen niistä kohtaamisista, joita olen saanut kokea näissä YAMK-opinnoissa naisvoittoisessa ryhmässämme. Rohkeita nuoria naisia, tärkeitä projekteja, koskettavia opinnäytetöitä – oman työn tekemisen lisäksi kaikki tämä kantaa pitkään. Tulevaisuus on meidän käsissämme.

Tukholmassa 31.5.2019

Kuvat Tukholmasta 15.3.2019 – Greta johti suurta mielenosoitusta, johon oli saapunut bussilasteittain väkeä joka puolelta Ruotsia. (©Katri O)

Helsingin lastenkulttuurikeidas

Helsingin Kampissa on yli satavuotias koulurakennus, jossa toimii lasten taidekeskus Annantalo. Koululaisten kesäloman alkaessa alkoi myös Annantalon kesätoiminta.  Annantalon piha on muuttunut kasvimaaksi ja esiintymislavoilla tanssitaan ja jumpataan.

Sisällä talossa on hiljaisempaa, toki Skidilän kahvilassa päivystetään ja tarjoillaan virvokkeita. Ylimmässä kerroksessa kulttuurituottajat ja muu talon hallinto työskentelee luoden uusia suunnitelmia. Keskimmäisen kerroksen taideluokissa on vierailuni aikaan kesäisen hiljaista, taideopettajat ovat kesän vapaalla ja palaavat taas elokuussa. Minäkin kuulun tähän ”muuttolintujen” parveen. Talvisin talo täyttyy koululuokista, jotka tulevat 5 x 2 taideopetukseen jakautuen useisiin pienryhmiin. He käyvät viiden viikon aikana kerranviikossa jonkin tietyn taidealan työpajassa. Tarjolla on kuvataiteita, sarjakuvaa, keramiikkaa, teatteria, tanssia, sirkusta, valokuvausta, animaatiota, sanataidetta ja musiikkia. Annantalossa on panostettu laadukkaisiin välineisiin ja taideopettajista useat työskentelevät myös taiteilijoina. Taideopettajista muodostuukin hieno monitaiteellinen yhteisö, joka ideoi ja toteuttaa erilaisia taidekasvatuskursseja.

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille Annantalo tarjoaa tilaisuuden tutustua taiteeseen koulupäivän osana, mutta kuitenkin koulusta erillisessä tilassa. Kokemukseni mukaan tämä lisää oppilaiden kiinnostusta ja motivaatiota taidetoimintaan. Myös pienryhmiin jako muuttaa koululuokan sosiaalista rakennetta ja antaa mahdollisuuden oppilaille ottaa uusi rooli ryhmässä ja tulla nähdyksi erilaisena kuin normaalissa kouluopetuksessa.

Lastenkulttuuri on laaja käsite ja esimerkiksi Helsingin kulttuuristrategiassa 2012─2017 lastenkulttuuripalvelut jaetaan lasten omaan kulttuuriin, kulttuurin tekemiseen lasten kanssa sekä lapsille suunnattuun kulttuuritarjontaan. Näiden lisäksi on vielä kaupallinen lastenkulttuuri ja muoti, jota muovaavat myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset. Lapsille myytäviä tuotteita on valtavasti ja tällä lastenkulttuurin sektorilla liikkuu raha. Lastenkulttuurin taidekentällä rahasta on pulaa, sillä sen rahoitus on niukkaa. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan edistää lastenkulttuuria ja nostaa lastenkulttuurin yleis- ja hankeavustuksia. Se onkin erittäin tarpeellista, sillä lapsille suunnatun taiteen ja kulttuurin kustannukset eli työntekijöiden palkat ja palkkiot, tilavuokrat ja materiaalit ovat yhtä suuret kuin muunkin kulttuurin.

Annantalon taidekeskuksen ohjelmaan kuuluvat erilaiset näyttelyt ja tapahtumat ja teatteriesitykset. Ohjelmatuotanto ja taidekasvatus luovat Annantalosta lastenkulttuurin keitaan, joka tuo lapsuutta näkyväksi myös Helsingin keskustaan.

Kesäinen Annantalo on myös mainio vierailukohde Helsingissä vieraileville lapsiperheille!

Artivistinen teatteriprojekti seksuaalista vallankäyttöä vastaan

Seksuaalisesta vallankäytöstä käydään nyt aktiivista ja kriittistä yhteiskunnallista keskustelua globaalilla tasolla. Näyttää siltä, että elämme historiallista murrosvaihetta seksuaalisen vallankäytön ilmiön tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Sosiaalisessa mediassa vuonna 2017 alkanut #metoo ilmiö, ei ole lopettanut kuohuntaansa ja ajankohtaiset uutiset uutisoivat maailmanlaajuisesti seksuaalisen vallankäytön ilmiöistä. Myös Suomessa on paljastunut seksuaalirikoksien rakenteellinen ilmiö laajalla skaalalla. Seksuaalirikokset ulottuvat arkipäiväistyneestä seksuaalisesta häirinnästä jopa törkeisiin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin asti.

Ajatus seksuaalista vallankäyttöä käsittelevästä teatteriprojektista lähti havainnostani suomalaisen yhteiskunnan epätasa-arvosta. Olen halunnut pureutua aiheeseen jo noin kymmenen vuoden ajan ja kerännyt rohkeutta nostaa seksuaalisen vallankäytön tabun esille. Näkökulmani aiheeseen on hyvin henkilökohtainen, sillä olen itsekin seksuaalirikoksen uhri ja selviytyjä. Olen käsitellyt aihetta oman terapian lisäksi työssäni teatterin ja soveltavan draaman kentällä. Törmäsin Turun Taideakatemian YAMK Soveltavan taide opinnoissani uuteen termiin artivismi, ja innostuin oitis sen tarjoamasta ideologisesta. Artivismi tulee sanoista taide (art) ja aktivismi. Käsite on Suomessa vielä tuore, vaikka poliittista ja aktivistista taidetta on tehty Suomessa aina, kun siihen on ollut aihetta. Epädemokraattisissa ja sananvapautta rajoittavissa valtioissa syntyy luonnollisesti myös aktivistista ja poliittista taidetta. Voisikin ajatella, että mitä ahtaampaa politiikkaa valassa pitävä valtio harjoittaa, sitä suurempi tarve on aktivistiselle ilmaisulle. Aktivismi tarkoittaa ympäröivän yhteiskunnan ja sen säädösten ja lakien kyseenalaistamista ja joskus jopa lain rikkomista. Minulle artivismi tarkoittaa pyrkimystä positiiviseen sosiaaliseen muutokseen taiteen avulla.

Gabriella Elina Impost (2015) avaa aktivististen taideryhmien syntyä Venäjällä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenen vaihtuessa. Artivististen ryhmien kuten Bombily, Voina ja Pussy Riot taideteokset ovat olleet rohkeasti provokatiivisia. Globaalisti tunnetuin näistä ryhmistä on Pussy Riot. Feministinen punkryhmä julisti olevansa Putinin hallitusta ja sen kontrollia ja seksismiä vastaan. Pussy Riot ryhmä pukeutui neonvärisiin kommandopipoihin ja värikkäisiin vaatteisiin, mikä salli anonymiteetin. Ryhmän mukaan kuka tahansa voi olla Pussy Riotin jäsen, jos niin haluaa. Vuonna 2012 helmikuussa ryhmä toteutti tunnetuimman taideiskunsa, kun se esiintyi Kristus Vapahtajan Katedraalissa Moskovassa, jonka jälkeen kolme ryhmän jäsentä vangittiin ja vapautettiin seuraavana vuonna laajan medianhuomion saattelemana. Venäjän artivistiset ryhmät ovat dokumentoineet ja levittäneet taidettaan ihmisten tietoisuuteen laajasti internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Tällä tavoin myös taiteilijoiden oikeudenkäynnit ja median huomio tulee osaksi taideteosta. Bombilyn taideryhmän perustaja Anton Nikolaev näkee artivismi käsitteen eroavan aktivismista niiden toimintastrategioiden kautta. Nikolaevin mukaan aktivismi sisältää itsessään jo toiminnan, kun taas artivismissa toiminta on lisäksi interaktiivista. Artivistinen informaation jakaminen internetissä mahdollistaa reaktioiden ja keskustelun laajentumisen. (Imposti, G.2015.)

Olin katsomassa Tampereen Teatterikesässä 2017 vierailevaa Belarus Free Theatren esitystä Burning Doors, missä yksi esiintyjistä oli Pussy Riotista tunnettu aktivisti Maria Alyokhina. Esitys kritisoi ilmaisunvapauden riistoa ja vangitsemista, taiteilijoiden henkilökohtaisten kokemusten kautta. Vaikka esitys oli intensiivinen, fyysinen ja aiheeltaan rankka, se jäi minulle etäiseksi. Tämä johtuu varmastikin siitä, ettei minulla ole juuri samaistumispintaa ko. aiheeseen. Pohdin, miten henkilökohtaiset ohjaukseni saattaisivat jäädä samasta syystä etäiseksi vastavuoroisesti toisille katsojille, jotka eivät jaa kanssani samaa kulttuuria. Vierailuesityksissä on hyvä myös muistaa, että jos esityksen irrottaa omasta kontekstistaan ja vie sen vierailulle esim. toiseen maahan, se tulkitaan aina uusiksi uudessa kontekstissa.

Päätin ottaa kantaa seksuaalisen vallankäytön ongelmaan ja osallistua keskusteluun artivismin keinoin. Halusin tutkia aktivismin ja taiteen rajapintaa ja tehdä teatteria artivistisesta näkökulmasta. Kiinnostuin artivismin mahdollisuuksista reagoida yhteiskunnalliseen ilmiöön ja ongelmaan nopeasti. Tavoitteeni oli mahdollistaa aiheen työstäminen osallistavan teatterin näkökulman kautta niin esityksen tekijöille kuin sen yleisölle. Projektin laajin tavoite oli olla osa pitkäjänteistä työtä kitkeä seksuaalinen vallankäyttö suomalaisen yhteiskunnan rakenteista ja toimia moottorina kohti yhteiskunnallista muutosta. Tämä projekti toimii samalla Turun YAMK Soveltavan taiteen tutkintoni opinnäytetyönä ja kehittämishankkeena.

Seksuaalista vallankäyttöä käsittelevässä artivistisessa projektissani kyse on ongelmasta, mikä voi silti jäädä etäiseksi miesoletetuille, mikäli he eivät ole havainneet ko. ongelmaa ympäristössään. EU:n oikeusministeriön vuonna 2014 tehdyn tutkimusten mukaan seksuaalinen vallankäyttö on sukupuolittunut ja erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat nuoret naiset, lapset, muun sukupuoliset ja transseksuaalit. On selvää, ettei artivistisen teoksen sanoma aina kosketa kaikkia, vaikka se voikin olla teoksen tavoitteena.

Artivistiseen teatteriprojektiini osallistui avoimen hakuprosessin myötä kuusi 80-90-luvun taitteessa syntynyttä naista, jotka olivat kaikki teatterialan ammattilaisia, opiskelijoita tai kokeneita harrastajia. Nämä naiset olivat valmiita menemään pelkoa päin ja halusivat tehdä seksuaalisen vallankäytön ongelman kitkemiseen konkreettista työtä. Projekti toteutettiin intensiivisesti ja nopeasti ja esitys ”10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä” työstettiin vain kymmenessä päivässä. Yleisö osallistui esityksen prosessiin kirjoittamalla anonyymeja tarinoita esityksen yhteyteen avattuun blogiin. Lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus osallistua esityksen lopussa olevaan mielenosoitukseen ja tulla lavalle seisomaan itse kirjoitetun kylttinsä kanssa. Esitys sai ensi-iltansa Turun Taideakatemian Köysiteatterissa 03.11.2018.

Teatteriprojektin aikana syntynyt työryhmä kantaa nyt nimeä Nopean Toiminnan Naiset ja sen esitystä ”10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä” vieraili keväällä 2019 Turun Kaupunginteatterilla, Turun FinFringe teatterifestivaaleilla ja Ylioppilasteatterilla Helsingissä. Seuraavaksi esitys vierailee Tampereen Teatterikesän off-ohjelmistossa Sketsiteatteri Palatsissa 4.8.2019.

Artivismi on antanut minulle tarvittavaa voimaa ja rohkeutta käsitellä seksuaalista vallankäyttöä lavalla rehellisesti ja oman kokemuspohjani kautta. Tämä teatteriprojekti antoi itselleni myös uutta ammatillista suuntaa, johon voin tulevaisuudessa kehittyä ja kasvaa. Olen innoissani artivismin mahdollisuuksista vaikuttaa ja reagoida yhteiskunnallisiin ilmiöihin nopeasti. Väitän, että Nopean Toiminnan Naiset onnistuivat tavoitteessaan olla osa yhteiskunnallista muutosta positiiviseen muutokseen olleen täten artivistinen teko.

Lähde: Imposti, Gabriella Elina. 2015 Between, vol 5, n.10. Dissident ”Street Art” Resisting Neo-Soviet Discourse: the ”Voina” and ”Pussy Riot” Groups

Kuinka tehdä nopean toiminnan teatteriesitys 10 päivässä?

Image

  1. Valitse aihe joka pistää vatsasi kuralle
    Kaikki lähtee liikkeelle rohkeasta esityksen aiheesta. Se voi olla tarkka havainto todellisuudesta, esim. yhteiskunnallinen epäkohta tai häiritsevä ja vaikeasti määriteltävä ilmiö. Rohkean aiheen tunnistaa usein siitä, että se jo lähtökohtaisesti pelottaa, hävettää tai hirvittää esityksen tekijöitä. Itseäni on auttanut entisen opettajani antama muistisääntö: Jos se tuntuu vatsanpohjassa, olet tärkeän ja totuudellisen aiheen äärellä. Olen pyrkinyt toteuttamaan tätä ohjetta niinkin tosissani, että olen valinnut aiheita, jotka pistävät vatsani kauhusta kuralle. Esityksen on perusteltava paikkansa maailmassa ja ideaali tilanne on, että katsojan tulisi esityksen jälkeen teatterista ulos ns. uutena ihmisenä. Hyvän aiheen tunnistaa myös siitä, että pystyt vastaamaan kysymykseen: Miksi maailman olisi nähtävä esitys juuri tästä aiheesta?
  2. Valitse tila ja ota se haltuun
    Varaa konkreettinen esitystila, mikä toimii mielellään myös esityksen harjoitustilana. Nopean toiminnan teatteriprojektia helpottaa, jos näyttelijät voivat harjoitella alusta asti samassa tilassa. Jollei tämä ole mahdollista, mittaa tarkasti lopullinen esitystila ja merkitse harjoitustilaan vastaavan kokoinen tila ja sen kulkureitit maalarinteipillä harjoitustilan lattiaan. Tutki tilan mahdollisuuksia ja ota siitä kaikki ilo ja hyöty irti. Jos tilassa on mahdollista roikkua katossa tai tulla lavalle lattialuukusta, käytä kaikkia näitä mahdollisuuksia rohkeasti. Nopean toiminnan teatteriprojektissa on mielestäni tärkeämpää ottaa riskejä ja toteuttaa hullultakin tuntuvia ideoita, kuin pelata turvallisesti.
  3. Hanki kalenteri ja määritä selkeä aikataulu
    Voit lyödä aikataulun lukkoon heti tilavarauksen yhteydessä, vaikkei sinulla olisi itsesi lisäksi lainkaan työryhmää ilmoittautunut projektiisi. Ilmoita julkisesti tulevasta esityksestä, joka toteutetaan nopean toiminnan teatteriprojektina. Tulevan työryhmän on helppo houkutella paikalle, kun heillä on tiedossa hyvä aihe, esityspaikka ja selkeä harjoitusaikataulu, johon he voivat sitoutua. Merkitse harjoitukset neljän tunnin kokonaisuuksiksi aamupäivä- ja iltaharjoituksiksi. Muista merkitä myös kunnolliset ruoka-ja kahvitauot. Ihminen ei ole kone, eikä pysty hedelmälliseen työskentelyyn ilman taukoja. Kymmenen päivän harjoitusaika tarkoittaa 80h aktiivista työskentelyä. Kymmenessä päivässä on realistista valmistaa 10-15 kohtausta ja 40min-60min kestävä esitys. Harva ihminen pystyy sitoutumaan jokaisiin treeneihin, vaan he sitoutuvat projektiin työnsä tai opiskelunsa ehdoilla.
  4. Valitse rohkea työryhmä
    Jos sinulla ei ole vielä työryhmää, laita avoin työryhmän hakuilmoitus nettiin ja sosiaaliseen mediaan kanaviin, joista arvelet löytyvän nopean toiminnan teatteriprojektista kiinnostuneita ihmisiä. Koita saada mukaan myös ns. luotto-tyyppejä, joiden kanssa olet tehnyt ennenkin onnistuneesti töitä. Tämä tuo turvaa prosessiin. Luota vahvasti omaan intuitioon työryhmän valinnassa. Se on usein oikeassa. Tee valinta, onko projektisi kaikille avoin vai haluatko määritellä projektin työryhmälle esim. ikärajaa tai sukupuolta. Perustele valintasi. Jos olet onnekas, saat työskentelyysi apurahaa tai toimeksiannon joltakin taholta. Jos apurahaa ei projektille ole herunut, kerro työryhmällesi tilanne rehellisesti niin kuin se on. Työryhmä voi näin päättää etukäteen sitoutuuko se tekemään töitä ilmaiseksi.
  5. Älä kannattele yksin maailmaa vaan jaa vastuuta
    Määrittele selkeästi vastuualueet heti työryhmän muodostumisen yhteydessä. Projektilla on hyvä olla selkeä työnjohtaja. Oman kokemukseni mukaan projektit leviävät helpommin käsiin, jos projektin taiteellinen vastuu on jaettu koko työryhmän kesken. Vastuun määritteleminen selkeästi tuo turvaa työryhmälle. Jokainen voi keskittyä hoitamaan täysillä oman tonttinsa. Kaikki alueet, mitkä jätät ryhmän yhteisen vastuun alueelle, jää lopulta projektin johtajan kannettavaksi. Muista, että ihmiset ottavat vastuuta oman kapasiteettinsa mukaisesti. Vastuun kantaminen ei aina jakaudu tasaisesti. Tämä epätasainen vastuunjako saattaa aiheuttaa myös katkeruutta salakavalasti työryhmän sisällä. Uskalla siis sanoittaa rohkeasti ääneen vastuualueet.
  6. Ole mukava ja reilu
    10 päivän prosessissa ehditään kokemaan ryhmän symbioosi ja rakastumisvaihe mutta se on tulenarka myös nopeaan kriisiytymiseen. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että ryhmän ohjaaja näyttää toisille esimerkkiä ja kohtelee ihmisiä erityisen kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Jos ryhmän ohjaaja antaa itselleen luvan huutamiselle tai muuten kusipäiselle toiminnalle, on ryhmäprosessi nopeasti tulehtuneessa tilassa. Älä siis puhu paskaa kenestäkään työryhmän sisällä ja vaadi samaa sääntöä koko työryhmältä. Projektissa syntyneet paineet tulee osata kanavoida ulos rakentavasti ja niin, ettei työryhmä ajaudu umpikujaan.
  7. Leiki ja ota riskejä
    Kun pelisäännöt ovat selvät, voi ryhmä vapautua luovaan leikkiin. Improvisaatio-tekniikan ”joo, ja…” asenne mahdollistaa vapaan leikkikentän lavalle. Tue ja kannusta työryhmää ottamaan riskejä ja houkuttele heidät oman osaamisensa reunamille. Hulluttele ja riehuta ryhmää älyvapaaseen hepulointiin. Sekoilusta voi syntyä nerokkaita hetkiä ja uusia havaintoja. Ajantaju ja kontrolli saattaa kadota tässä kohtaa ohjaajaltakin. Siksi on hyvä pitää mukana vaikka munakelloa, joka herättää ryhmän takaisin kiinni tähän hetkeen. Rajat tuovat myös turvaa ja mahdollistavat hervottaman leikin jonkin kohtausidean äärellä. Sovi esim. etukäteen, että nyt leikitään tunnin ajan ja sitten pidetään tauko.
  8. Editoi ja leikkaa
    Kuvaa videolle muistiin harjoitukset ja kirjoita parhaimmat havainnot ulos paperille. Hahmottele keskeneräisiä kohtauksia digitaaliseen muotoon ja jaa koko työryhmälle oikeudet seurata käsikirjoituksen kehittymistä. Näin kaikki ovat koko ajan kartalla ja tietävät missä mennään. Kaikki ideat eivät ehdi valmistua ajoissa esityskelpoiseen muotoon. Prosessin puolessa välissä on aika alkaa lyödä asioita lukkoon, eikä toteuttaa lavalle enää uutta materiaalia, ellei kokonaisuus vaadi sitä. Luota intuitioosi ja valitse mitkä kohtaukset hiotaan valmiiksi ja mitkä kohtaukset jätetään pois. Tee tässä kohtaa viimeistään valinta, missä määrin esitys on työryhmää varten tai työryhmä esitystä varten. Jokaista työryhmän jäsentä ei voi miellyttää esityksen kokonaisuuden vuoksi ja jollekin rakas kohtaus voidaan joutua kokonaisuuden toimimisen vuoksi leikkaamaan pois. Ole suora ja rehellinen ja perustele valintasi työryhmälle.
  9. Päästä irti egosta ja perfektionismista
    Nopean toiminnan teatteriprojektissa esitys ei tule ns. valmiiksi, vaan jää ikään kuin luonnosmaiseen tilaan. Esitys voi silti olla sellaisenaan mielenkiintoinen teos. Japanilainen wapi-sabi filosofia kehoittaa juhlistamaan elämän keskeneräisyyttä ja arvaamattomuutta. Nopean toiminnan teatterissa tämä filosofia on iloisesti läsnä ja se voi tuoda esitykseen myös vapauttavaa ”punk-asennetta”. Nopean toiminnan teatteriprojekti on oman prosessinsa ja työryhmän näköinen tuotos, eikä pelkästään ohjaajan omissa käsissä. Esitys ei ehkä saavuta alkuperäisen ideasi mukaista muotoa. Nopean toiminnan teatterissa esityksen prosessi on mielenkiintoinen tutkimusmatka, mikä voi yllättää sinut ja opettaa koko ryhmälle paljon uutta ja arvokasta tietoa.
  10. Esitä esitys ja ihmettele Ennen esitystä on hyvä pitää puhe yleisölle ja kertoa esityksen prosessista ja työryhmänne tavoitteista esitykselle. Tämä ei tarkoita sitä, että tällä puheella voisi pestä täysin kätensä paskasta esityksestä. Esitys tulee tehdä intohimoisesti loppuun asti ja nostaa rima korkealle. Pyydä kaveria dokumentoimaan esitys mielellään kahdella kameralla, toinen ottamaan lähikuvia ja toinen kauempana lavan yleiskuvaa. Esityksen jälkeen voitte ryhmän kanssa pohtia, syntyikö projektista materiaalia, mitä haluatte ryhmänne kanssa jatkotyöstää pidemmälle vai voiko esitystä esittää uudestaan sellaisenaan.

Meidän 10 päivän kestävässä nopean toiminnan teatteriprojektissa syntyi työryhmä Nopean Toiminnan Naiset ja esitys 10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä. Esitys on kiertänyt nyt Turun Kaupunginteatterissa, FinFringefestareilla ja Ylioppilasteatterilla Helsingissä. Seuraavaksi esiinnymme Tampereen Teatterikesässä off-ohjelmistossa Sketsiteatteri Palatsissa 4.8.2019. Tervetuloa katsomaan, mitä saimme 10 päivässä aikaan.

Tyttöjen kirjoituksia – soveltavaa teatteria lastensuojelutaustaisten nuorten kanssa

Anna Hellstén

Marraskuussa 2018 soveltavan teatterin ammattinäyttämöllä, turkulaisessa Teatteri Mundossa, sai ensi-iltansa Tyttöjen kirjoituksia -esitys. Esitys toi näkyväksi lastensuojelutaustaisten nuorten kokemukset elämästä iloineen ja suruineen, heidän omasta näkökulmastaan katsottuna. Nuorten kokemuksia oli käsitelty esityksen taiteellista prosessia edeltäneessä ryhmäprosessissa, jonka työmenetelmässä oli sovellettu lastensuojelualan avohuollon perhetyön menetelmää, MES®-ohjelmaa sekä soveltavan teatterin keinoja. Myös lavalla nähtiin lastensuojelutaustaisia nuoria, teatterialan opiskelijoiden rinnalla. Tyttöjen kirjoituksia -esitys oli osa Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemian soveltavan taiteen YAMK:n opinnäytetyötäni, mutta samalla oma projektinsa, joka olisi toteutunut myös ilman opintojani.

Idea työskentelylle lähti jo pari vuotta ennen toteutusta. Me, minä ja työparini Veera Alaverronen, olemme työskennelleet taidealan lisäksi noin kymmenen vuotta erilaisissa tehtävissä lastensuojelun parissa, toisten ammattiemme viitoittamina. Sen lisäksi, että olemme molemmat teatteri-ilmaisun ohjaajia, Veera on koulutukseltaan psykologi ja minä yhteisöpedagogi. Olimme pallotelleet keskenämme ideoita, joissa yhdistäisimme lastensuojelun sekä taiteellisen työskentelyn. Taiteilijoina koimme tärkeäksi lastensuojelun kontekstista kumpuavien erilaisten tarinoiden kehystämisen julkiseksi esitykseksi, poistaaksemme lastensuojelun asiakkaiden yllä yhä edelleen leijuvaa outoa stigmaa. Tällaiselle työskentelylle avautui mahdollisuus, kun törmäsin työnantajani, valtakunnallisen lastensuojeluyrityksen Neljä Astetta Oy:n MES®-ohjelmaan.

MES®-ohjelma on lastensuojelun avohuollon tukitoimien perhetyön menetelmä. Sen sisältönä on 16 kuukautta kestävä, pienryhmässä toteutettu, vahvaan vertaisuuteen ja tarinallisuuteen perustuva itsetuntemuksen prosessi lasten vanhemmille. MES®-ohjelmassa jokainen vanhempi tulee kuulluksi ja kohdatuksi, sekä asetetaan toistuvasti alttiiksi tilanteelle, jossa hän joutuu kohtaamaan itse itsensä. Lopputulemana ryhmään osallistuva vanhempi jakaa pienryhmässä yhteensä 16 tarinaa siitä, kuka hän on, ohjelman aiheiden ja näkökulmien siivittämänä. MES®-ohjelma nojaa vahvasti narratiivisen terapian ajatukseen siitä, että se, miten kerromme oman tarinamme vaikuttaa olennaisesti siihen, miten koemme itse itsemme sekä oman tarinamme. MES®-ohjelman nimi tulee sanoista Monimuotoisen Elämän Sankari. Neljä Astetta Oy on kehittänyt ohjelman noin 10 vuotta sitten, ja sillä on tutkitusti ollut iso ja positiivinen vaikutus osallistujiensa elämään. Yrityksen ja MES®-ohjelman kantaviin ajatuksiin kuuluu se, että mikäli vanhempi tulee tietoiseksi itsestään ja omista tarpeistaan, hän alkaa automaattisesti luoda parempia olosuhteita ympärilleen, niin itselleen kuin lapsilleen. (MES® Monimuotoisen elämän sankari® -ohjelma. 2018.)

Soveltavina taiteilijoina, meidän ideamme oli soveltaa MES®-ohjelmasta Draama-MES® -menetelmä, jonka kohderyhmä tässä pilottiprojektissa oli lastensuojelutaustaiset nuoret. Draama-MES® -menetelmässä, eli projektimme ryhmäprosessissa, viisi Turun alueen lastensuojelutaustaista nuorta käsitteli omaa elämäntarinaansa yhteensä 10 eri MES®-ohjelman aihealueesta käsin. Työskentelyä syvennettiin ja kehollistettiin teatteri-ilmaisun menetelmillä, jotka pääsääntöisesti olivat prosessidraaman osallistavia työtapoja. Itse prosessi oli perinteistä MES®-ohjelmaa lyhyempi, mutta myös tiiviimpi, sillä 10 tapaamiskertaa sijoittuivat yhteensä kahden kuukauden aikajaksolle.

Ryhmän jälkeen koostimme työparina työskentelyn aikana esiin nousseista ilmiöistä esityksen dramaturgian sekä kohtausaihiot, joista sitten työstettiin yhdessä ryhmän kanssa lopullinen esityksen muoto. Esitykseen valitut ilmiöt olivat ryhmän jaettuja kokemuksia tai yksilöllisiä kohtaloita, jotka olivat yhteiskunnallisesti tunnistettavia. Taiteelliseen työskentelyyn osallistui yhteensä kymmenen alueen ammattitaiteilijaa, sekä lisäksi lavalla nähtiin kaksi teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijaa työharjoittelussa. Me kaikki taiteen ammattilaiset lähdimme prosessiin mukaan mahdollistaaksemme ryhmän tytöille oman tarinan kertomisen. Jossain vaiheessa prosessia huomasimme kuitenkin kertovamme meidän kaikkien tarinoita, sillä työskentelyssä sekoituimme tasavertaiseksi joukoksi. Sattumalla oli asiaan myös oma vaikutuksensa. Esimerkiksi sattumalla koko työryhmää leimasi isättömyyden kokemus tavalla tai toisella, ja sen jakaminen yhdisti meitä odottamattomalla tavalla. Ei ollut enää niitä tyttöjä ja näitä taiteilijoita, vaan olimme yksi työryhmä yhteisen määränpään edessä. Toki esityksen kärki oli tyttöjen tarinoissa, mutta käsitellyt aiheet olivat samaistuttavia meille kaikille. Tämän ilmiön onnistuimme säilömään myös lopulliseen teokseen.

Tyttöjen tarinat ovat riipaisevia, mutta ne tarjoavat samastumispintoja kenelle tahansa taustasta riippumatta. Esimerkiksi tarve täyttää toisten ihmisten odotuksia, kokemus riittämättömyyden tunteesta ja huomion kaipuu ovat laajasti tunnistettavia ilmiöitä. Esityksen esiin nostamat yleiset ilmiöt ovat myös vahvasti ylisukupolvisia ja niillä on taipumus periytyä. (Karhu, A. 2018)

Tyttöjen kirjoituksia -esitys esitettiin Teatteri Mundossa yhteensä kahdeksan kertaa loppuun myydyille katsomoille. Sekä tekijöiden että katsojien palaute esityksestä oli riipaisevaa. Esitys tarjosi ihmisille mahdollisuuden samaistua ja tuntea, turvallisessa ympäristössä. Loppuun sijoitettu voimaantuminen tarjosi myös eheyttävän kokemuksen, kuin näköalan lamaannuttavien kokemuksien jälkeen. Yleisön pyynnöstä yritimme järjestää lisäesityksiä, mutta se ei kuitenkaan ollut mahdollista tekijöiden resursseista johtuen.

”(–) Jotkut saattaa tietää mun lastensuojelutaustasta, ja siitä etten oo missään yhteyksissä mun biologiseen äitiin ja häneltä rakkauden saaminen ei näin onnistu. Mut tää esitys tarjos mulle sitä rakkautta. Tää saattaa kuulostaa kliseeltä mut Tyttöjen kirjoituksia täytti yhden tyhjiön mun sydämestä.” (katsojapalaute sosiaalisessa mediassa)

Olimme kiitollisia saamastamme vastaanotosta, mutta eniten mieltä ylensi osallistuneiden nuorten kasvun seuraaminen. Kaksi ryhmän nuorta piti ensi-iltajuhlissa julkiset kiitospuheet. Molemmat siis omansa. Molemmat olivat aiemmin kertoneet kärsivänsä muun muassa tori-kammosta ja ahdistusoireet julkisilla paikoilla olivat molemmilla mittavat. Kaksi ryhmän nuorta kertoi palautekeskustelussa oivaltaneensa matkan aikana, miksi heidät oli aikoinaan huostaanotettu. Että vika ei ollutkaan kokonaan heissä, vaan ympärillä vallinneet olosuhteet olivatkin olleet isommassa osassa. Pahan lapsen roolista luopuminen on työläs ja aikaa vievä prosessi, joka on nyt aloitettu. Jokainen ryhmään osallistunut koki saaneensa yhteisestä syksystämme pelkästään positiivisia asioita. Jokainen heistä toivoi, että tämän kaltaista toimintaa olisi enemmän tarjolla nuorille. He kertoivat olevansa kiitollisia sekä ryhmäprosessista, että julkisesta esityksestä. He tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi tavalla, josta he eivät olleet osanneet edes haaveilla. He olivat kirjoittaneet itsensä historiaan.

Lähteet:

MES® Monimuotoisen elämän sankari® -ohjelma. 2019. Osoitteessa https://4astetta.fi/palvelut/mes/. Viitattu 20.5.2019.

Karhu, A. 2018. Turun sanomat. Osoitteessa https://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/4166781/Teatteriarvio+Tyttojen+kirjoituksia+kertoo+riipaisevia+tarinoita+mutta+kurottaa+kohti+valoisampaa+tulevaisuutta. Viitattu 20.5.2019