Virkattua vuoropuhelua

Image

Marjukka Irni

Agata Oleksiak ilmestyi tietoisuuteeni pinkkeinä välähdyksinä facebookin uutisvirrassa. Olek, niin kuin hän itseään kutsuu, toi Suomeen virkkausprojektinsa ja päällysti talon pinkeillä virkatuilla paloilla. Tämä akryylilangasta Keravalle kohonnut Our Pink House ei kuitenkaan ole mikä tahansa taiteilijan luomus, vaan sillä on suurempi sanoma. Teoksensa kautta Olek haluaa ottaa kantaa kodittomien ihmisten puolesta, koska ihan jokaisella meistä pitäisi olla oma koti.

Tämä yhteiskunnallinen sanoma viittaa niihin miljooniin ihmisiin, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan sotien ja vainojen vuoksi. Samalla teos osuu hyvin myös suomalaiseen kiivaaseen keskusteluun turvapaikanhakijoista ja heidän oikeuksistaan saada olla perheensä kanssa samassa maassa. Tähän yhteisölliseen taideprojektiin osallistui Keravalla erilaisista taustoista tulleita ihmisiä, niin maahanmuuttajia kuin turvapaikanhakijoitakin, suomalaisten käsityöharrastajien lisäksi.

Pinkki toivon ja unelmien talo valmistui kahdessa viikossa ahkeran yhteisöllisen luomisen ja työnteon tuloksena. Olekin mukaan pinkki väri viittaa feminiinisyyteen ja tämä projekti kunnioittaa käsityötaitoa ja naisten liian usein näkymättömäksi jäävää työtä. Yhdessä tekeminen on voimaannuttavaa, käsillä tekemisen kautta jaetut tarinat auttavat kohtaamaan toinen sellaisena kuin hän on.

Olek on ennenkin verhoillut virkkauksillaan suuria kohteita kuten taloja, junia ja autoja eri puolilla maailmaa, mm. Intiassa hän virkkasi asunnottomien yömajan viihtyisämmän näköiseksi. Keravan Pinkki talo on herättänyt huomiota ja ollut monen ohikulkijan ihmetyksen kohteena. Käsityösivustot sosiaalisessa mediassa ryöpyttivät Olekin virkkausprojektia nimittämällä sitä erikoisuuden tavoitteluksi, terapiaksi ja syyttivät siitä, että siinä ollaan menty liian pitkälle. Perinteisemmät käsityön harrastajat olivat sitä mieltä, että taiteen nimissä ei pitäisi tuhlata tuollaista lankamäärää ja että niistä langoista olisi ollut parempi tehdä vähävaraisille lapsille sukkia ja lapasia. Olekin projektiin osallistuneet olivat kuitenkin sitä mieltä, että oli mahtavaa olla mukana ja osallistua virkkaustalkoisiin, ja ei voi kuin ihailla upeaa yhdessä tuotettua lopputulosta.

Tämä Olekin yhteisöllinen projekti linkittyy vahvasti Nicholas Bourriaudin ajatteluun realationaalisesta taiteesta. Relationaalisen taiteen ytimessä on ihmisten välinen vuorovaikutus, jonka kautta pyritään kertomaan jotain merkityksellistä yhteiskunnan tilasta ja vaikuttamaan siihen. Olekin taiteessa yhteistyö ja dialogi ovat keskeisessä roolissa, ja näen tällä Our Pink House-teoksella olevan myös poliittiset päämäärät sen ottaessa kantaa kodittomuuteen. Yhteisöllinen neulominen lähestyy siis tässä muodossa aktivismia.

Relationaalisen estetiikan mukaan taideteos on olemassa vain vuorovaikutuksen kautta. Tässä Olekin projektissa osallistujat tuottavat taideteoksen yhdessä taiteilijan kanssa taiteilijan rakentamissa puitteissa. Taiteilija on luonut tilan kohtaamisille, joka rohkaisee vuoropuheluun niin teoksen tekemiseen osallistuneiden välillä kuin myös yleisön ja teoksen välillä.

Niin kuin relationaalisessa taiteessa yleensäkin, Olekin taiteessa korostuu taiteilijan aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa. Hän ottaa taiteensa avulla selvästi kantaa yhteiskunnan arvoihin ja hänen taiteensa on siten osa yhteiskunnan sosiaalista rakennelmaa. Relationaalinen taide mahdollistaa vuoropuhelun, jonka vaikutukset voivat yltää pitkälle ja uudenlaisiin ajattelumalleihin vielä kohtaamisen jälkeenkin.

Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin teoksesta 28.8.2016:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1472180657504?jako=f9dfccf17eb098f2ff06b34bba635d59&ref=og-url

Bourriaud, Nicholas. (1998) Relational Aesthetics. Teoksessa Bishop, Claire (toim.). Participation. Documents of Contemporary Art (s.160-171). Whitechapel Gallery, London & The MIT Press, Cambridge, Massachusetts, 2006.

apinkki

Kuva: Liisa Haavisto

Kehityshanke – kuluneen vuoden satoa

Paula Puikko-Laakso

Luova tuottaja -opintojen aloituksesta on nyt tasan vuosi. The vuosi. Se vuosi on kulunut nopeammin kuin yleensä. Se on tuonut elämään paljon hienoja ihmisiä ja kokemuksia. Siinä samalla olen oppinut paljon itsestäni ja vahvuuksistani.

Koulutuksemme keskeisenä sisältönä on kehittämishanke, jolle moni onkin uhrannut työtunteja varmasti yli vaaditun 30 opintopisteen verran. Oma kehitystyöprojektini teema – taiteilijoiden markkinointiosaamisen kehittäminen – on kypsynyt mielessäni jo muutaman vuoden.

Kehitystehtäväni aihe eli jatkuvasti aina alun pop up -galleriasta kuvataiteilijoiden markkinointioppaaseen saakka. Lopulta konkreettiseksi opinnäytteeksi muotoutui versio, jossa tutkittiin varsinaissuomalaisten kuvataiteilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia muun muassa markkinoinnista. Vastausten ja pohdinnan perusteella kehitin palvelukonseptin, jolla voin tukea taiteilijoiden näkyvyyttä ja samalla hyödyntää uuden tutkintoni lisäksi aiempaa koulutustani ja työkokemustani markkinoinnin parissa.

flow

Raakaa työtä ja kevyttä flowtilaa opinnäytteen parissa.

Tutkimus- ja kehitystyöni lähtökohtana oli kulttuuripoliittinen keskustelu taiteilijoiden toimeentulosta, taiteen käytännönläheisestä liiketoimintaosaamisesta sekä tuotteistamisesta. Kuuden ammattikorkeakoulun yhteinen TaideART -hanke on yksi mielenkiintoisista taiteilijoiden toimeentuloa kehittävistä projekteista. Eräs hankkeen tavoitteista on kehittää ja pilotoida taiteilijoille tuotteistamisen keinoja ja tuotemalleja yhteistyössä työelämän ja useiden eri taidealojen kanssa. Kehitystyöni puitteissa sain osallistua TaideARTin Turun Taideakatemian vetämään kokoukseen ja mielenkiintoisiin seminaareihin. Hankkeen tuleviin tapahtumiin ja työpajoihin voit tutustua täällä.

Taiteilijoiden toimeentulokysymykseen on tosiaan vastattu useilla hankkeilla, tutkimuksilla ja projekteilla, samoin taiteilijoiden asenteesta kaupallisuuteen ja managerointiin on tehty joitakin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimuksia, jotka ovat olleet keskeisiä tiedonlähteitäni. Tutkimukseni tuo olemassa olevaan tietoon paikallista näkemystä sekä palvelukonseptipohjan taiteilijan lähtökohdista toteutettavaan markkinointiin.

Haastateltavat valittiin tarkoituksenmukaisuusotannalla yhteistyössä visuaalisten taiteiden läänintaiteilija Hannele Romppasen kanssa. Vastaajat olivat varsinaissuomalaisia nykytaiteilijoita. Haastattelin läänintaiteilija Romppasen lisäksi seitsemää 28–61-vuotiasta kuvataiteilijaa, joista jokaisella oli vähintään alempi korkeakoulututkinto alalta. Tutkimuksen tein laadullisena haastattelututkimuksena, jossa kysymyspohja eli keskustelun mukaan.

Luovan tuottajan vastaanotto

Tutkimukseni mukaan varsinaissuomalaiset taiteilijat pohtivat ristiriitaisuutta kaupallisuuden ja taiteen välillä, mutta pitivät markkinointia ja itsensä esille tuomista välttämättömänä osana kuvataiteilijan työtä. Viestintä ja markkinointi kuitenkin kuormittavat ajoittain kohtuuttomasti, eikä näihin tärkeisiin osa-alueisiin ehditä panostaa tarpeeksi. Toisaalta kuvataiteilijoilla ei ole aina tarpeeksi kompetenssia lisätä omaa näkyvyyttään.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuvataiteen pitää laskeutua sinne, missä ihmiset liikkuvat: kaduille, kauppakeskuksiin, työpaikoille, toreille ja tapahtumiin. Taiteesta tulee helpommin lähestyttävää ja kohtaaminen tapahtuu mutkattomasti ihmisten arjessa. Pidän seudullisen osaamisen esille nostamista tärkeänä lähtökohtana. Tutkimusten mukaan alueellisella toiminnalla rakennetaan tärkeitä paikallisia kotimarkkinoita ja sitä kautta saadaan jalansijaa myös muualle.

Opinnäytteen tutkimuksen perusteella kehitin itselleni Luovan tuottajan vastaanotto-palvelukonseptin, jonka parissa toivon työllistyväni tulevaisuudessa. Palvelu tukisi kuvataiteilijoita viestinnän, markkinoinnin ja saavutettavuuden käytännön toimenpiteillä ja ideoilla.Tavoitteena olisi tarjota palvelua mahdollisimman edullisesti – jopa ilmaiseksi, jotta se olisi kaikkien kuvataiteilijoiden saavutettavissa. Miten? Henkilökohtaisesti, tunteella ja taidolla – yhdessä. Otan mielellään vastaan yhteistyöehdotuksia.

Opinnäytetyöhöni Taiteilijaelämää: myynti, markkinointi ja media – luovan tuottajan palvelukonsepti voit tutustua pian nettisivuillani tai Turun AMK:n opinnäytetyökannassa.