Ammattina teatteri-ilmaisun ohjaaja

Kesän alku on valmistuvien opiskelijoiden aikaa ja onnitteluiden keskellä saattaa joitakin valmistumisen jälkeinen työelämä  jopa jännittää. Millaiseksi oma työkenttä muodostuu, kuinka saan töitä ja pärjäänkö koulutuksessa hankkimillani tiedoilla ja taidoilla? Itselläni on myös edessä valmistuminen, mutta näin YAMK-tutkintoa suorittavana työelämä on minulle jo tuttua ja valmistumiseen liittyy lähinnä onnellisuutta työn valmiiksi saattamisesta. Olen opiskellut töiden ohessa ollen siinä onnellisessa asemassa, että olen 15 vuotta saanut tehdä edellistä tutkintoani vastaavaa teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä. Tämähän ei ole tässä ammatissa mitenkään itsestäänselvyys.

Teatteri-ilmaisun ohjaajien ammattikunnan syntyaikoihin työnkuvan laaja-alaisuus kummastutti teatterikenttää. Ovatko teatteri-ilmaisun ohjaajat ohjaajia, näyttelijöitä vai opettajia? Työskentelevätkö ammattiteattereissa vai harrastajapuolella? Ovatko he taiteilijoita, pedagogeja, sosiaalityöntekijöitä tai kenties jopa terapeutteja?
Nuo kysymykset ovat saaneet näinä vuosina vastauksensa, sillä teatteri-ilmaisun ohjaajien sinnikäs työ teatterialan moniottelijana on määrittänyt teatteri-ilmaisun ohjaajien työnkuvaa. Teatteri ilmaisun-ohjaajat ovat löytäneet paikkansa teatterikentältä ja yhteiskunnasta. He ovat löytäneet uutta yleisöä, luoneet uusia toimintatapoja (jopa uusia taidemuotoja), sekä tuoneet taidetta teattereiden lisäksi uusiin tiloihin ja yhteisöihin missä sitä on tarvittu ja kaivattu.

Omaan työuraani teatteri-ilmaisun ohjaajana on vaikuttanut paljon se, että ymmärsimme perustaa opiskelukavereideni kanssa vuonna 2002 itsellemme teatterin, tarkemmin teatteriosuuskunnan. Oma teatteri on mahdollistanut työskentelyn teatteri-ilmaisun ohjaajana. Se on helpottanut freelancer- taiteilijana työllistymistä ja apurahojen hakua ja saantia. Työtä onkin tehty paljon, tosin osin palkatta, mutta tämähän on tuttua useille taiteilijoille. Teatteri-ilmaisun ohjaajista koostuva työyhteisö on muodostanut toimivan ensemblen, ja työskentelyämme johtanut yhteinen eetos on mahdollistanut taiteellisten ideoiden ja esitysten toteuttamisen.

Minulle on ollut tärkeää mahdollistaa myös lasten ja nuorten teatteriharrastus, siksi teatterin yhteyteen perustettiin teatteritaiteen perusopetuskoulu 2006. Tämä laajensi teatterimme todelliseksi teatterihybridiksi ja on mahdollistanut erilaiset taidehankkeet lasten ja nuorten teatteriharrastuksen parissa.

Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammatissa olen  ohjannut, opettanut, näyttellyt, roudannut ja rakentanut. Työskennellyt ammattiteatterissa sekä harrastajien kanssa. Ollut taiteilija, pedagogi, tuottaja, työnjohtaja, siivooja, suunnittelija, dramaturgi, rahastonhoitaja ja rehtori, mutta nämä nimikkeet ovat työn sisältöä ammatiltani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja.
Työniloa kollegoille ja onnittelut muille valmistuville !

Kuva Anne

Minun mieheni

Maria Tolonen

Miehen vartalo painautuu minuun intohimoisesti niin, että tukalassa kuumuudessa hikinen iho liimautuu ihoon erikeepperinä. Huulet löytävät toisensa ja lihaksikas vartalo muotoutuu vaativasti omaani vasten. Jotain tämän näköistä on se mielikuva, mistä tämän aiheen puitteessa haluaisin kirjoittaa, mutta en ilkeä. Jos puolestaan kirjoittaisin mitä miehen kosketus on reaalielämässä, saisin turpaani ikäisiltäni möhömahaisilta miehiltä heidän haapuessaan öisin baarista kotiinsa. On maailman surullisin asia, jos seksi aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin peruskoulun hiihtotunti, että ihan hirveetä, onko pakko tai jos alkaa katsella kelloa siihen malliin, että pääsisipä juomaan viinaa.

Ensimmäinen kosketus vastakkaiseen sukupuoleen minulle oli kuitenkin isä

Isän merkitys tyttärelle on kuulemma erilainen kuin isän merkitys pojalleen. En muista oman isäni koskettaneen minua koskaan, paitsi koristessaan kuolinvuoteellaan puolitajuttomana. Silloin hän halusi halata, eikä olisi päästänyt irti sylistään. Olisin siinä vieläkin, ellen olisi pelännyt hänen kuolevan ja peloissani rimpuillut irti otteesta. Lapsuuden valokuvistani huomaan, että hän on pitänyt minua sylissä useamman kerran. Varmaankin äiti on siihen velvoittanut valokuvan takia. Parhaiten kuitenkin muistan isän kosketukseksi sen kun hän osti minulle ensinmäisen moottoripyöräni ja antoi bensa-aseman luottokortin taskuun. Ehkä paras kokemani miehen kosketus ikinä.

Puvustajan roolissa muutama sananen vaatetuksesta

Jos saisin vapaasti vaatettaa ihannemieheni, en kaipaisi muutoksia klassisseen t-paita-farkut-puku-linjaan. Haluan nähdä miesten vaatetuksessa yläosan kokonaisena. Mikään ei ole kamalampaa kuin kaula-aukosta pursuava vatsakummun yläosa. Niin kiire ei ole koskaan, etteikö malttaisi odottaa siihen hetkeen kun paita lopulta riisutaan. Hyvin istuvat farkut ovat tyylikkäitä, mutta jos pöksyt ovat niin pinkeät, että kaikki etumuksen muodot ovat nähtävillä, on näky kiusallinen. Treenattu kroppa iästäni riippumatta on saanut minun jakamattoman huomioni. Niissäkin tapauksissa haluan lähes aina pukea mieheni edes johonkin vaatteeseen.

Tämä oli Maria Tolosen pukusuunnittelijan sukellus alkavaa työhön http://www.kajaani.fi/fi/kajaaninteatteri/miehen-kosketus

Kehityshanke – kuluneen vuoden satoa

Paula Puikko-Laakso

Luova tuottaja -opintojen aloituksesta on nyt tasan vuosi. The vuosi. Se vuosi on kulunut nopeammin kuin yleensä. Se on tuonut elämään paljon hienoja ihmisiä ja kokemuksia. Siinä samalla olen oppinut paljon itsestäni ja vahvuuksistani.

Koulutuksemme keskeisenä sisältönä on kehittämishanke, jolle moni onkin uhrannut työtunteja varmasti yli vaaditun 30 opintopisteen verran. Oma kehitystyöprojektini teema – taiteilijoiden markkinointiosaamisen kehittäminen – on kypsynyt mielessäni jo muutaman vuoden.

Kehitystehtäväni aihe eli jatkuvasti aina alun pop up -galleriasta kuvataiteilijoiden markkinointioppaaseen saakka. Lopulta konkreettiseksi opinnäytteeksi muotoutui versio, jossa tutkittiin varsinaissuomalaisten kuvataiteilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia muun muassa markkinoinnista. Vastausten ja pohdinnan perusteella kehitin palvelukonseptin, jolla voin tukea taiteilijoiden näkyvyyttä ja samalla hyödyntää uuden tutkintoni lisäksi aiempaa koulutustani ja työkokemustani markkinoinnin parissa.

flow

Raakaa työtä ja kevyttä flowtilaa opinnäytteen parissa.

Tutkimus- ja kehitystyöni lähtökohtana oli kulttuuripoliittinen keskustelu taiteilijoiden toimeentulosta, taiteen käytännönläheisestä liiketoimintaosaamisesta sekä tuotteistamisesta. Kuuden ammattikorkeakoulun yhteinen TaideART -hanke on yksi mielenkiintoisista taiteilijoiden toimeentuloa kehittävistä projekteista. Eräs hankkeen tavoitteista on kehittää ja pilotoida taiteilijoille tuotteistamisen keinoja ja tuotemalleja yhteistyössä työelämän ja useiden eri taidealojen kanssa. Kehitystyöni puitteissa sain osallistua TaideARTin Turun Taideakatemian vetämään kokoukseen ja mielenkiintoisiin seminaareihin. Hankkeen tuleviin tapahtumiin ja työpajoihin voit tutustua täällä.

Taiteilijoiden toimeentulokysymykseen on tosiaan vastattu useilla hankkeilla, tutkimuksilla ja projekteilla, samoin taiteilijoiden asenteesta kaupallisuuteen ja managerointiin on tehty joitakin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimuksia, jotka ovat olleet keskeisiä tiedonlähteitäni. Tutkimukseni tuo olemassa olevaan tietoon paikallista näkemystä sekä palvelukonseptipohjan taiteilijan lähtökohdista toteutettavaan markkinointiin.

Haastateltavat valittiin tarkoituksenmukaisuusotannalla yhteistyössä visuaalisten taiteiden läänintaiteilija Hannele Romppasen kanssa. Vastaajat olivat varsinaissuomalaisia nykytaiteilijoita. Haastattelin läänintaiteilija Romppasen lisäksi seitsemää 28–61-vuotiasta kuvataiteilijaa, joista jokaisella oli vähintään alempi korkeakoulututkinto alalta. Tutkimuksen tein laadullisena haastattelututkimuksena, jossa kysymyspohja eli keskustelun mukaan.

Luovan tuottajan vastaanotto

Tutkimukseni mukaan varsinaissuomalaiset taiteilijat pohtivat ristiriitaisuutta kaupallisuuden ja taiteen välillä, mutta pitivät markkinointia ja itsensä esille tuomista välttämättömänä osana kuvataiteilijan työtä. Viestintä ja markkinointi kuitenkin kuormittavat ajoittain kohtuuttomasti, eikä näihin tärkeisiin osa-alueisiin ehditä panostaa tarpeeksi. Toisaalta kuvataiteilijoilla ei ole aina tarpeeksi kompetenssia lisätä omaa näkyvyyttään.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuvataiteen pitää laskeutua sinne, missä ihmiset liikkuvat: kaduille, kauppakeskuksiin, työpaikoille, toreille ja tapahtumiin. Taiteesta tulee helpommin lähestyttävää ja kohtaaminen tapahtuu mutkattomasti ihmisten arjessa. Pidän seudullisen osaamisen esille nostamista tärkeänä lähtökohtana. Tutkimusten mukaan alueellisella toiminnalla rakennetaan tärkeitä paikallisia kotimarkkinoita ja sitä kautta saadaan jalansijaa myös muualle.

Opinnäytteen tutkimuksen perusteella kehitin itselleni Luovan tuottajan vastaanotto-palvelukonseptin, jonka parissa toivon työllistyväni tulevaisuudessa. Palvelu tukisi kuvataiteilijoita viestinnän, markkinoinnin ja saavutettavuuden käytännön toimenpiteillä ja ideoilla.Tavoitteena olisi tarjota palvelua mahdollisimman edullisesti – jopa ilmaiseksi, jotta se olisi kaikkien kuvataiteilijoiden saavutettavissa. Miten? Henkilökohtaisesti, tunteella ja taidolla – yhdessä. Otan mielellään vastaan yhteistyöehdotuksia.

Opinnäytetyöhöni Taiteilijaelämää: myynti, markkinointi ja media – luovan tuottajan palvelukonsepti voit tutustua pian nettisivuillani tai Turun AMK:n opinnäytetyökannassa.