Virkattua vuoropuhelua

Image

Marjukka Irni

Agata Oleksiak ilmestyi tietoisuuteeni pinkkeinä välähdyksinä facebookin uutisvirrassa. Olek, niin kuin hän itseään kutsuu, toi Suomeen virkkausprojektinsa ja päällysti talon pinkeillä virkatuilla paloilla. Tämä akryylilangasta Keravalle kohonnut Our Pink House ei kuitenkaan ole mikä tahansa taiteilijan luomus, vaan sillä on suurempi sanoma. Teoksensa kautta Olek haluaa ottaa kantaa kodittomien ihmisten puolesta, koska ihan jokaisella meistä pitäisi olla oma koti.

Tämä yhteiskunnallinen sanoma viittaa niihin miljooniin ihmisiin, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan sotien ja vainojen vuoksi. Samalla teos osuu hyvin myös suomalaiseen kiivaaseen keskusteluun turvapaikanhakijoista ja heidän oikeuksistaan saada olla perheensä kanssa samassa maassa. Tähän yhteisölliseen taideprojektiin osallistui Keravalla erilaisista taustoista tulleita ihmisiä, niin maahanmuuttajia kuin turvapaikanhakijoitakin, suomalaisten käsityöharrastajien lisäksi.

Pinkki toivon ja unelmien talo valmistui kahdessa viikossa ahkeran yhteisöllisen luomisen ja työnteon tuloksena. Olekin mukaan pinkki väri viittaa feminiinisyyteen ja tämä projekti kunnioittaa käsityötaitoa ja naisten liian usein näkymättömäksi jäävää työtä. Yhdessä tekeminen on voimaannuttavaa, käsillä tekemisen kautta jaetut tarinat auttavat kohtaamaan toinen sellaisena kuin hän on.

Olek on ennenkin verhoillut virkkauksillaan suuria kohteita kuten taloja, junia ja autoja eri puolilla maailmaa, mm. Intiassa hän virkkasi asunnottomien yömajan viihtyisämmän näköiseksi. Keravan Pinkki talo on herättänyt huomiota ja ollut monen ohikulkijan ihmetyksen kohteena. Käsityösivustot sosiaalisessa mediassa ryöpyttivät Olekin virkkausprojektia nimittämällä sitä erikoisuuden tavoitteluksi, terapiaksi ja syyttivät siitä, että siinä ollaan menty liian pitkälle. Perinteisemmät käsityön harrastajat olivat sitä mieltä, että taiteen nimissä ei pitäisi tuhlata tuollaista lankamäärää ja että niistä langoista olisi ollut parempi tehdä vähävaraisille lapsille sukkia ja lapasia. Olekin projektiin osallistuneet olivat kuitenkin sitä mieltä, että oli mahtavaa olla mukana ja osallistua virkkaustalkoisiin, ja ei voi kuin ihailla upeaa yhdessä tuotettua lopputulosta.

Tämä Olekin yhteisöllinen projekti linkittyy vahvasti Nicholas Bourriaudin ajatteluun realationaalisesta taiteesta. Relationaalisen taiteen ytimessä on ihmisten välinen vuorovaikutus, jonka kautta pyritään kertomaan jotain merkityksellistä yhteiskunnan tilasta ja vaikuttamaan siihen. Olekin taiteessa yhteistyö ja dialogi ovat keskeisessä roolissa, ja näen tällä Our Pink House-teoksella olevan myös poliittiset päämäärät sen ottaessa kantaa kodittomuuteen. Yhteisöllinen neulominen lähestyy siis tässä muodossa aktivismia.

Relationaalisen estetiikan mukaan taideteos on olemassa vain vuorovaikutuksen kautta. Tässä Olekin projektissa osallistujat tuottavat taideteoksen yhdessä taiteilijan kanssa taiteilijan rakentamissa puitteissa. Taiteilija on luonut tilan kohtaamisille, joka rohkaisee vuoropuheluun niin teoksen tekemiseen osallistuneiden välillä kuin myös yleisön ja teoksen välillä.

Niin kuin relationaalisessa taiteessa yleensäkin, Olekin taiteessa korostuu taiteilijan aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa. Hän ottaa taiteensa avulla selvästi kantaa yhteiskunnan arvoihin ja hänen taiteensa on siten osa yhteiskunnan sosiaalista rakennelmaa. Relationaalinen taide mahdollistaa vuoropuhelun, jonka vaikutukset voivat yltää pitkälle ja uudenlaisiin ajattelumalleihin vielä kohtaamisen jälkeenkin.

Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin teoksesta 28.8.2016:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1472180657504?jako=f9dfccf17eb098f2ff06b34bba635d59&ref=og-url

Bourriaud, Nicholas. (1998) Relational Aesthetics. Teoksessa Bishop, Claire (toim.). Participation. Documents of Contemporary Art (s.160-171). Whitechapel Gallery, London & The MIT Press, Cambridge, Massachusetts, 2006.

apinkki

Kuva: Liisa Haavisto