Teatterilähtöisiä menetelmiä hoitotyön koulutukseen

Teatterilähtöisiä menetelmiä on käytetty Suomessa 1990-luvulta lähtien toiminnan kehittämiseen mm. erilaisissa yhteisöissä, laitoksissa ja hankkeissa. Tavoitteena on pyrkimys muutokseen: toisin tekemiseen ja ajattelemiseen sekä rajojen ylittämiseen. Tarkoituksena ei ole etsiä valmiita ratkaisuja vaan enemmänkin käsitellä asioita yhdessä toiminnallisin menetelmin.

Soveltavan taiteen YAMK-opintoihin kytkeytyvässä kehittämistyössäni tutkin, miten teatterilähtöiset menetelmät voisivat tukea sairaanhoitajaopiskelijoiden vuorovaikutustaitojen oppimista. Alun perin toive opiskelijoiden vuorovaikutus- ja tiimityötaitojen kehittämisestä tuli Turun AMK:n Salon toimipisteen hoitotyön koulutusohjelman opettajilta. Heidän ajatuksensa oli, että taidelähtöiset menetelmät voisivat tarjota työkaluja vuorovaikutukseen liittyvien tilanteiden opettamiseen sekä ongelmanratkaisukeskeiseen opetukseen. Omana tavoitteenani oli, että suurin osa opiskelijoista kokisi teatterilähtöiset menetelmät itselleen hyödyllisinä ja tarpeellisena osana hoitoalan koulutusta. Toisena tavoitteena oli antaa sysäys hoitotyön koulutuksen uudistamiseen taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntämällä.

Joulukuussa 2016 pidimme suunnittelupalaverin kahden opintonsa aloittavan ryhmän tuutoropettajan, Liisa Anttilan ja Marjo Kaarron kanssa. Keskustelimme hoitoalan opinnoissa ja hoitotyössä tarvittavista tiedoista ja taidoista, jotka liittyvät vuorovaikutukseen ja sanattoman viestintään. Opettajien mukaan haastavat vuorovaikutustilanteet kentällä tulevat ammattiin opiskeleville usein yllätyksenä: ”Ihan oikeesti voiks siellä joku ihan lyödä?” Harjoittelujen purkutilanteissa on käyty keskustelua uhkaavista tilanteista tai esimerkiksi siitä, kuinka lujaa potilaan ranteeseen voi tarttua kiinni.

Työskentely alkoi tammikuussa 2017 osana opiskelijoiden korkeakoulu- ja työelämätaitojen opintoja. Käytin opetuksessa sekä yksilö- että ryhmäharjoitteita, joissa korostuivat kehon ja mielen yhteistyö. Nämä olivat mm. aisti-, liike- ja improvisaatioharjoituksia. Tavoitteena oli tarjota opiskelijoille potilaan kohtaamiseen liittyviä valmiuksia ja tukea heidän ryhmäytymisprosessiaan. Kehittämistyön tarkoituksena oli tarkastella opiskelijoiden kokemuksia sekä sitä, olisiko teatterilähtöisiä menetelmiä mahdollista saada tulevaisuudessa osaksi terveyden ja hyvinvoinnin koulutusohjelman opetussuunnitelmaa.

Jokaisella kokoontumiskerralla työskentely alkoi liikkeellisellä lämmittelyllä, joka viritti osallistujien kehon ja mielen toiminnallisiin harjoituksiin. Teatteri-improvisaatioiden avulla harjoiteltiin läsnäoloa, kuuntelemista ja toisen ihmisen kohtaamista. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvia reaktioita, eleitä ja aistimuksia ei voi aina ennakoida. Kohtaaminen vaatii siksi myös heittäytymistä ja epävarmuuden sietokykyä. Molempia tarvitaan myös sairaanhoitajan työssä.

Käytin työskentelyssä myös statusilmaisun harjoituksia. Statusilmaisu rakentuu mm. siitä, miten ihminen käyttää tilaa, millainen hänen rytminsä, liikkumisen tapansa ja puheäänensä on. Keskityin kehittämistyössäni nimenomaan keholliseen viestintään. Statusharjoitusten tavoitteena oli auttaa opiskelijoita tiedostamaan oma statusilmaisunsa ja ymmärtämään, miten oman ilmaisun joustavuus ja sopeuttaminen toisen ilmaisuun auttaa heitä toimimaan vuorovaikutustilanteissa.

Forum-teatterin avulla halusin tarjota opiskelijoille kokemuksia luovasta ongelmanratkaisusta tulevissa työtilanteissa. Forum-teatteri on brasilialaisen Augusto Boalin kehittämä osallistavan teatterin muoto, jota hän itse kutsui sorrettujen teatteriksi. Valittua teemaa käsitellään esittämällä tilanteet näytelmäkohtausten muodossa. Esityksessä ongelma kärjistetään äärimmilleen ja kohtaus päättyy ennen ongelman ratkaisua. Katsojat voivat ehdottaa erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jotka näytellään. Jokaisen tapaamisen päätteeksi varattiin myös aikaa keskustelulle ja reflektiolle, jotta osallistujat saisivat purkaa kokemaansa ja näkemäänsä.

Suurin osa 20 sairaanhoitajaopiskelijasta totesi teatterilähtöisten opintojen olleen itselleen hyödyllisiä ja antaneen työkaluja ryhmän rakentamiseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Harjoitukset lisäsivät opiskelijoiden itseluottamusta ja rohkeutta heittäytyä tilanteisiin. Toiminnallisuus synnytti ryhmässä ajatuksia, ideoita ja välillä vilkastakin keskustelua sekä mielipiteiden vaihtoa. Nekin, jotka eivät vielä nähneet harjoitusten yhteyttä tulevaan työhönsä uskoivat, että käsitellyt asiat palaavat todennäköisesti mieleen harjoittelujaksoilla ja myöhemmin työtehtävissä kentällä.

Toteuttamani pilottijakson ja sekä opiskelijoiden että opettajien haastattelujen pohjalta näen, että teatterilähtöisillä menetelmillä on paljon annettavaa hoitotyön koulutukselle. Hoitotyön opetusmenetelmät monipuolistuvat kaiken aikaa ja suhtautuminen niitä kohtaan on muuttunut positiivisemmaksi. Opettajien mukaan taidelähtöisten menetelmien käyttöä hoitotyön opetuksessa voitaisiin lisätä tarjoamalla opettajille ja opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla niitä.

Entä olisiko teatterilähtöisiä menetelmiä opiskelijoiden mielestä tarpeen saada osaksi sairaanhoitajien ammattiopintoja? Suurimman osan mielestä olisi:

”Mä toivoisin että tää jatkuis”.

”Niin, olis joka lukukausi!”

”Kyllä aina täytyy osata vähän näytellä.”