Kunnioitukseni Bronson Clubin kavereita kohtaan on suunnaton. Siinä missä suurin osa suomalaisista elokuvantekijöistä tyytyy pelaamaan varman päälle, niin BC on AJ Annilan ja Aleksi Salmenperän kanssa tuottanut elokuvia kuten Jadesoturi, Miehen työ ja Sauna. Elokuvat ovat epätasaisesta laadustaan huolimatta Suomen elokuvakentässä aivan huikean rohkeaa ja ennakkoluulotonta kamaa.
Keskiajalle sijoittuvan, suomenkielisen kauhuelokuvan tekeminen tässä massa on äärimmäisen kunnioitettava teko. Sauna pärjäsikin melko odotetusti huonosti elokuvateattereissa suuresta mainoskampanjastaan huolimatta, mikä on todella sääli. Mutta hei sinä aloitteleva tuottajatoverini, jos haluat että elokuvasi menestyy täällä härmässä, muista sisällyttää seuraavia elementtejä teokseesi:
a) Kummeli-tyyppejä
b) Samuli Edelman
c) Pekko Aikamiespoika tai Uuno Turhapuro
d) Yleinen junttimeininki
e) Sota, mielellään talvi- tai jatkosota
f) Timo Koivusalo
g) Homoille naureskelua
h) Pehmopornoa a lá Levottomat
Onneksemme elokuvaa jossa kaikkia yllämainittuja elementtejä olisi käytetty ei ole vielä tehty. Sinä päivänä kun niin tapahtuu, yleisen huonon maun rajat viedään kolmiulotteisen maailmamme ja käsityskykymme äärirajoille ja lopulta niistä yli. Todellisuus repeytyy ja kaikille käy äärimmäisen huonosti.
Mutta se siitä, takaisin aiheeseen. Sauna on perkeleen pelottava elokuva. Eräissä arvosteluissa on alleviivattu sitä, että kyseessä ei ole täysiverinen kauhuelokuva, mutta uskallan olla eri mieltä. Toisaalta jos kauhuelokuvaksi mielletään perus-Hollywood-kauhu, niin kyseessä ei ole kauhuelokuva.
Kauhuelokuvat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kokeneet jonkinlaisen renessassin. Myös Sauna ottaa vaikutteensa kauhuelokuvan lähimenneisyydestä, kurkottaen suodattamaan vaikutteita niin idän kuin lännenkin parhaista kauhupaloista. Elokuva nostaa jännitettään jatkuvasti, painostaen kuin hitaasti tippuva giljotiini. Sekaan suomalaista mytologiaa, kansojen ja uskontojen välistä kitkerää konfliktia sekä hieman tärkeitä humaaneita aiheita, niin meillä on käsissämme Sauna.
Juoni on varsin yksinkertainen. Ruotsin ja Venäjän rajakomissiot ovat vetämässä rajaa keskellä skutsia ja löytävät kylän, jonka paikalla karttojen mukaan pitäisi olla vain rämettä. Hökkelikylä vaikuttaa hieman sisäänpäinkääntyneeltä ja asukkaat kohtuullisen löylynlyömiltä, mutta pian onkin täysi helvetti valloillaan. Tapahtumat kietoutuvat kahden hyvin erilaisen veljeksen ja kylän laidalla seisovan monoliittisen saunan ympärille.
Elokuva on alusta loppuun aivan upeaa työtä. Näyttelijät osaavat asiansa yhtä lapsinäyttelijää lukuunottamatta. Kuvaus on parasta mitä suomalainen elokuva on koskaan nähnyt; ruskean ja harmaan rikkaat sävyt antavat Saunalle aivan upean ja täysin uniikin visuaalisen ilmeen. Korret heiluvat hiljaisessa tuulessa ja tunnelma on herkkä kuin teini-ikäinen perhonen.
Ainoastaan loppu jättää hieman ymmälleen. Miksi se noin teki ja kukas hemmetti tuo nyt sitten taas on? Toisaalta se sopii elokuvan henkeen, paljonkin asioita jää selittämättä. Jonkinlaista tulkinta-avainta olisi silti kaivannut.
Elokuvan selkeä pääteema on anteeksiantaminen ja menneisyyden kieltämisen vaikeus. Onko asioita, joita ei voi unohtaa eikä antaa koskaan anteeksi. Antaako sota oikeutuksen hirviömäisiin tekoihin, onko vastuussa komentaja vai komentoa totteleva? Olenko sittenkään veljeni vartija ja miksi ihmeessä olisin? Saunaolusia tai pillujuttuja on näillä lauteilla turha odotella kun vihtomistahdin määrääkin itse Perkele.
Kandee tsekkaa traileri.