Tyttöjen kirjoituksia – soveltavaa teatteria lastensuojelutaustaisten nuorten kanssa

Anna Hellstén

Marraskuussa 2018 soveltavan teatterin ammattinäyttämöllä, turkulaisessa Teatteri Mundossa, sai ensi-iltansa Tyttöjen kirjoituksia -esitys. Esitys toi näkyväksi lastensuojelutaustaisten nuorten kokemukset elämästä iloineen ja suruineen, heidän omasta näkökulmastaan katsottuna. Nuorten kokemuksia oli käsitelty esityksen taiteellista prosessia edeltäneessä ryhmäprosessissa, jonka työmenetelmässä oli sovellettu lastensuojelualan avohuollon perhetyön menetelmää, MES®-ohjelmaa sekä soveltavan teatterin keinoja. Myös lavalla nähtiin lastensuojelutaustaisia nuoria, teatterialan opiskelijoiden rinnalla. Tyttöjen kirjoituksia -esitys oli osa Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemian soveltavan taiteen YAMK:n opinnäytetyötäni, mutta samalla oma projektinsa, joka olisi toteutunut myös ilman opintojani.

Idea työskentelylle lähti jo pari vuotta ennen toteutusta. Me, minä ja työparini Veera Alaverronen, olemme työskennelleet taidealan lisäksi noin kymmenen vuotta erilaisissa tehtävissä lastensuojelun parissa, toisten ammattiemme viitoittamina. Sen lisäksi, että olemme molemmat teatteri-ilmaisun ohjaajia, Veera on koulutukseltaan psykologi ja minä yhteisöpedagogi. Olimme pallotelleet keskenämme ideoita, joissa yhdistäisimme lastensuojelun sekä taiteellisen työskentelyn. Taiteilijoina koimme tärkeäksi lastensuojelun kontekstista kumpuavien erilaisten tarinoiden kehystämisen julkiseksi esitykseksi, poistaaksemme lastensuojelun asiakkaiden yllä yhä edelleen leijuvaa outoa stigmaa. Tällaiselle työskentelylle avautui mahdollisuus, kun törmäsin työnantajani, valtakunnallisen lastensuojeluyrityksen Neljä Astetta Oy:n MES®-ohjelmaan.

MES®-ohjelma on lastensuojelun avohuollon tukitoimien perhetyön menetelmä. Sen sisältönä on 16 kuukautta kestävä, pienryhmässä toteutettu, vahvaan vertaisuuteen ja tarinallisuuteen perustuva itsetuntemuksen prosessi lasten vanhemmille. MES®-ohjelmassa jokainen vanhempi tulee kuulluksi ja kohdatuksi, sekä asetetaan toistuvasti alttiiksi tilanteelle, jossa hän joutuu kohtaamaan itse itsensä. Lopputulemana ryhmään osallistuva vanhempi jakaa pienryhmässä yhteensä 16 tarinaa siitä, kuka hän on, ohjelman aiheiden ja näkökulmien siivittämänä. MES®-ohjelma nojaa vahvasti narratiivisen terapian ajatukseen siitä, että se, miten kerromme oman tarinamme vaikuttaa olennaisesti siihen, miten koemme itse itsemme sekä oman tarinamme. MES®-ohjelman nimi tulee sanoista Monimuotoisen Elämän Sankari. Neljä Astetta Oy on kehittänyt ohjelman noin 10 vuotta sitten, ja sillä on tutkitusti ollut iso ja positiivinen vaikutus osallistujiensa elämään. Yrityksen ja MES®-ohjelman kantaviin ajatuksiin kuuluu se, että mikäli vanhempi tulee tietoiseksi itsestään ja omista tarpeistaan, hän alkaa automaattisesti luoda parempia olosuhteita ympärilleen, niin itselleen kuin lapsilleen. (MES® Monimuotoisen elämän sankari® -ohjelma. 2018.)

Soveltavina taiteilijoina, meidän ideamme oli soveltaa MES®-ohjelmasta Draama-MES® -menetelmä, jonka kohderyhmä tässä pilottiprojektissa oli lastensuojelutaustaiset nuoret. Draama-MES® -menetelmässä, eli projektimme ryhmäprosessissa, viisi Turun alueen lastensuojelutaustaista nuorta käsitteli omaa elämäntarinaansa yhteensä 10 eri MES®-ohjelman aihealueesta käsin. Työskentelyä syvennettiin ja kehollistettiin teatteri-ilmaisun menetelmillä, jotka pääsääntöisesti olivat prosessidraaman osallistavia työtapoja. Itse prosessi oli perinteistä MES®-ohjelmaa lyhyempi, mutta myös tiiviimpi, sillä 10 tapaamiskertaa sijoittuivat yhteensä kahden kuukauden aikajaksolle.

Ryhmän jälkeen koostimme työparina työskentelyn aikana esiin nousseista ilmiöistä esityksen dramaturgian sekä kohtausaihiot, joista sitten työstettiin yhdessä ryhmän kanssa lopullinen esityksen muoto. Esitykseen valitut ilmiöt olivat ryhmän jaettuja kokemuksia tai yksilöllisiä kohtaloita, jotka olivat yhteiskunnallisesti tunnistettavia. Taiteelliseen työskentelyyn osallistui yhteensä kymmenen alueen ammattitaiteilijaa, sekä lisäksi lavalla nähtiin kaksi teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijaa työharjoittelussa. Me kaikki taiteen ammattilaiset lähdimme prosessiin mukaan mahdollistaaksemme ryhmän tytöille oman tarinan kertomisen. Jossain vaiheessa prosessia huomasimme kuitenkin kertovamme meidän kaikkien tarinoita, sillä työskentelyssä sekoituimme tasavertaiseksi joukoksi. Sattumalla oli asiaan myös oma vaikutuksensa. Esimerkiksi sattumalla koko työryhmää leimasi isättömyyden kokemus tavalla tai toisella, ja sen jakaminen yhdisti meitä odottamattomalla tavalla. Ei ollut enää niitä tyttöjä ja näitä taiteilijoita, vaan olimme yksi työryhmä yhteisen määränpään edessä. Toki esityksen kärki oli tyttöjen tarinoissa, mutta käsitellyt aiheet olivat samaistuttavia meille kaikille. Tämän ilmiön onnistuimme säilömään myös lopulliseen teokseen.

Tyttöjen tarinat ovat riipaisevia, mutta ne tarjoavat samastumispintoja kenelle tahansa taustasta riippumatta. Esimerkiksi tarve täyttää toisten ihmisten odotuksia, kokemus riittämättömyyden tunteesta ja huomion kaipuu ovat laajasti tunnistettavia ilmiöitä. Esityksen esiin nostamat yleiset ilmiöt ovat myös vahvasti ylisukupolvisia ja niillä on taipumus periytyä. (Karhu, A. 2018)

Tyttöjen kirjoituksia -esitys esitettiin Teatteri Mundossa yhteensä kahdeksan kertaa loppuun myydyille katsomoille. Sekä tekijöiden että katsojien palaute esityksestä oli riipaisevaa. Esitys tarjosi ihmisille mahdollisuuden samaistua ja tuntea, turvallisessa ympäristössä. Loppuun sijoitettu voimaantuminen tarjosi myös eheyttävän kokemuksen, kuin näköalan lamaannuttavien kokemuksien jälkeen. Yleisön pyynnöstä yritimme järjestää lisäesityksiä, mutta se ei kuitenkaan ollut mahdollista tekijöiden resursseista johtuen.

”(–) Jotkut saattaa tietää mun lastensuojelutaustasta, ja siitä etten oo missään yhteyksissä mun biologiseen äitiin ja häneltä rakkauden saaminen ei näin onnistu. Mut tää esitys tarjos mulle sitä rakkautta. Tää saattaa kuulostaa kliseeltä mut Tyttöjen kirjoituksia täytti yhden tyhjiön mun sydämestä.” (katsojapalaute sosiaalisessa mediassa)

Olimme kiitollisia saamastamme vastaanotosta, mutta eniten mieltä ylensi osallistuneiden nuorten kasvun seuraaminen. Kaksi ryhmän nuorta piti ensi-iltajuhlissa julkiset kiitospuheet. Molemmat siis omansa. Molemmat olivat aiemmin kertoneet kärsivänsä muun muassa tori-kammosta ja ahdistusoireet julkisilla paikoilla olivat molemmilla mittavat. Kaksi ryhmän nuorta kertoi palautekeskustelussa oivaltaneensa matkan aikana, miksi heidät oli aikoinaan huostaanotettu. Että vika ei ollutkaan kokonaan heissä, vaan ympärillä vallinneet olosuhteet olivatkin olleet isommassa osassa. Pahan lapsen roolista luopuminen on työläs ja aikaa vievä prosessi, joka on nyt aloitettu. Jokainen ryhmään osallistunut koki saaneensa yhteisestä syksystämme pelkästään positiivisia asioita. Jokainen heistä toivoi, että tämän kaltaista toimintaa olisi enemmän tarjolla nuorille. He kertoivat olevansa kiitollisia sekä ryhmäprosessista, että julkisesta esityksestä. He tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi tavalla, josta he eivät olleet osanneet edes haaveilla. He olivat kirjoittaneet itsensä historiaan.

Lähteet:

MES® Monimuotoisen elämän sankari® -ohjelma. 2019. Osoitteessa https://4astetta.fi/palvelut/mes/. Viitattu 20.5.2019.

Karhu, A. 2018. Turun sanomat. Osoitteessa https://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/4166781/Teatteriarvio+Tyttojen+kirjoituksia+kertoo+riipaisevia+tarinoita+mutta+kurottaa+kohti+valoisampaa+tulevaisuutta. Viitattu 20.5.2019

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *