Luovaa hulluutta ikäihmisille

Työskentelin kehittämishankkeessani taiteilija-kehittäjänä Palvelukoti Toukolassa, joka on Tampereen Koukkuniemessä sijaitseva tehostetun palveluasumisen yksikkö. Toukola aloitti toimintansa tammikuussa 2018 ja hankkeen tarkoituksena oli tukea uuden yksikön matkaa kohti kulttuurisesti aktiivista, osallistavaa ja osallistuvaa yhteisöä. Tähän pyrittiin taiteellis-kulttuurisella muutosprosessilla, jossa tuettiin henkilökunnan aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja osallisuutta ryhmäkotien arjen sisältöjen luomisessa sekä kulttuuritoiminnan toteuttamisessa omia persoonallisia voimavarojaan hyväksikäyttäen. Hankkeen kuluessa tätä kehittämistehtävää kuvaamaan muodostui käsite kulttuurinen työote. Jätän kuitenkin hankkeen ja kehittämistehtävän tarkemman kuvauksen tällä kertaa välistä, sillä halusin blogissani kuvailla toteuttamamme kulttuuritoiminnan kirjoa ja pohtia sen soveltuvuutta ikäihmisille. Kiinnostuneet saavat halutessaan aiheesta lisätietoa opinnäytetyöstäni Tavoitteena kulttuurinen työote – henkilökunnan palvelupolku Toiveiden Toukola -palvelumallissa.

Tyypillistä ikäihmisten hoivaorganisaatioiden virike- ja kulttuuritarjontaa ovat usein bingo, yhteislaulu, askartelu, tv:n katseleminen ja ulkoilu. Vuodenaikajuhlat, vapaaehtoisten vierailut ja musiikkiesitykset tuovat toimintaan vaihtelua. Perinteisen virike- ja kulttuuritarjonnan lisäksi Toukolassa lähdettiin rohkeasti kokeilemaan uusia aluevaltauksia: taidetuokioita, työpajoja, taiteilijavierailuja, taiteellisia interventioita ja luovaa tapahtumatuotantoa. Samanaikaisesti epäilevät kysymykset nousivat kuitenkin pintaan: Onko tarjoamamme toiminta ikäihmisille mielekästä? Entä jos se he vihaavat sitä? Voivatko 22-vuotiaan lähihoitajan ideat olla liian ronskeja? Kannattaako asukkaille tarjota heidän epämukavuusalueilleen menevää toimintaa?

Jos tällaiset kysymykset täyttävät mielen, niin millaista tuottamamme kulttuuritoiminta sitten oli? Hankkeen luovasta tapahtumatuotannosta löytyy oivallisia esimerkkejä perinteiselle viriketoiminnalle epätyypillisistä sisällöistä. Ensimmäisenä tapahtumana järjestimme ryhmäkodeille tupaantuliaiset, sillä tokihan uutta kotia on syytä juhlistaa! Vappuna toteutimme Kontukodin, Yhteinen keittiö -hankkeen sekä gerontologiopiskelija Tanja Tähden kanssa Vappubrunssin, jossa vappuherkuttelun lomassa esiintyivät mm. Kelot -mieskuoro, tanssiseura Hurmio ja Toukolan oma Iloinen kuoro. Toukokuussa järjestimme pihatalkoot, joissa istutettiin Toukolan sisäpihan istutuslaatikoihin kukkia, raparperia, perunaa ja sipulia. Kesällä laatikoiden antimet olivat henkilökunnan ja asukkaiden saatavilla. Kesäkuussa toteutimme koko talon yhteisenä voimanponnistuksena Toukolan sirkusteemaiset avajaiset, jonka ohjelmassa oli avajaisseremonia, konsertti, sirkus- ja vatsatanssiesityksiä, herkkubuffet ja toimintapisteitä, joissa yleisö pääsi kokeilemaan sirkuslajeja, bocciaa, polaroid-kameraa ja ongintaa. Kesäkuussa yhteisömuusikko Terhi-Tuulia Keränen esiintyi pihakonserttissa ja elokuussa yksi ryhmäkodeista vieraili Sara Hildenin taidemuseossa. Hankkeen loppuvaiheissa lähdimme joukolla Arvokas Vanhuus ry:n järjestämään senioridiskoon Tullipakkahuoneella.

Toukolan työntekijöiden tempaukset olivat myös ihastuttavia esimerkkejä rohkeasta ja innostavalla otteella toteutetusta kulttuuritoiminnasta.  Yksi työntekijä vei asukkaita sushille, joita eräs mukana ollut rouva maisteli ensimmäistä kertaa elämässään. Yksi ryhmäkodeista tilasi olohuoneeseensa Karoliina Blackburnin ja Elisa Piispasen tankotanssi- ja runoesityksen ”Rakas, sinä lennät”, jota koko yksikön väki kokoontui katsomaan. Yksi hoitajista auttoi asukasta tutkimaan Google Earth-sovelluksen avulla kotikontunsa maisemia.

Huolemme osoittautuivat lopulta turhiksi. Asukkaat osallistuivat hankkeen toimintaan mielellään ja kenties toiminta saattoi toisinaan viedä heitä myös hieman epämukavuusalueelle – sellaista elämä kuitenkin on! Oman havaintoni mukaan hoivaorganisaatioiden perinteinen virike- ja kulttuuritarjonta on usein tasaista, sillä uskomme tasaisuuden sopivan kaikille. Rohkeat avaukset saattavat puuttua myös siksi, että emme halua ottaa mokaamisen ja kielteisen palautteen riskiä, joten pelaamme varman päälle valitsemalla haaleanvärisiä vaihtoehtoja. Vanhuus ei kuitenkaan tarkoita, että elämästä pitäisi jättää pois uudet kokemukset, uuden oppiminen, elämän yllätyksellisyys ja jopa epämieluisat kulttuurikokemukset. Vanhuus ei tarkoita, että ikäihmiset tulisi kääriä kuplamuoviin. Siksi huolehtiminen siitä, miten uudet ideat kulttuuritoiminnalle otetaan vastaan tai miten ne soveltuvat ikäihmisille, on loppujen lopuksi turhaa ja pahimmillaan toimintaa rajoittavaa. Hankkeen mieluisampia oivalluksiani olikin se, että ikäihmisten parissa toimiessa voi, kannattaa ja pitääkin olla ripaus luovaa hulluutta.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *